Jonna Hyry 21.11.2011
Henrietta Lehtonen: Ikkunat (still)
Toisille maalaus on kolmiulotteisuuteen asti aineellista, toiset taas häivyttävät maalauksesta kaiken aineellisuuden maaliaineesta alkaen. Maaliainehan ei ole nykyteknologian ansiosta lainkaan välttämätöntä, jos haluaa jakaa maailmakokemuksensa kuvan kautta. Henrietta Lehtonen (s. 1965) ei tarvitse sivellintä ja pigmenttejä maalausten toteutukseen. Kirjaimellisesti valolla maalatut kuvat avaavat maalauksen kerrontaa mediana uudelle tasolle.
Näyttelytilaan on asetettu videoprojektioita, jotka puhkovat gallerian seinille ikkunoita. Ikkunoista avautuu näkymiä kadulle, pihalle ja toiseen huoneistoon. Maalauksenomaiset ikkunoiden illuusiot ovat videokuvia, joita katsoessa tapahtumisen hitaus uuvuttaa. Keittiöstä aukeaa sisäpihan ankea näkymä ja kissa viipyilee ikkunalaudalla. Toisesta asunnosta erottuu vain epätarkkoja valovaikutelmia. Galleriasta taas avautuu näkymä hiljaiselle kadunpätkälle jalankulkijoineen ja harvakseltaan ohi kiitävine autoineen. Mikään erityinen ei vangitse katsojan mielenkiintoa. Lehtosen näyttelyn ydinkysymyksenä on representaation ja tunnekokemuksen dialektiikka sekä esteettisen elämyksen mediasidonnaisuus.
Henrietta Lehtonen: Ikkunat (still)
Entäpä jos samat kuvat olisi toteutettu perinteisen maalauksen keinoin – pysäytetty kaikella perinteisellä maalausteknisellä taidolla liikkumattomiksi impressioiksi? Olisiko tulos rauhaisan levollinen, jopa nostalgisen tunnelmoiva jo nähtyjen rakennusten vanhanaikaisista ikkunanpuitteistakin johtuen? Samaa näyttävät pohtivan näyttelyn videoiden suoratulosteet pleksilasillakin. Jälleen kerran: jos valokuvan näkymät olisivat maalauksia, suhtautuisinko näkemääni ratkaisevasti eri tavoin?
Lehtonen tutkii formalismin vaikutuksia. Kuinka paljon jokin kuvataiteen topos tai kuvalliseen kokemukseen välineen perusteella kohdistetut ennakko-odotukset määrittävät, mitä kuvassa on mahdollista nähdä? Onko kuvallinen kokemus välinesidonnaisuuden tiedostamisen jälkeenkään välineestä riippumaton? Videoprojektion abstraktit värikentät haluavat tulla luetuiksi kuten perinteisesti maalin ja pinnan avulla operoiva maalaus – onnistuuko tämä? Lehtosen teokset ovat nykyajan impressionismia. Totunnaisia odotuksia maalauksen tehtävästä ja toimintatavoista pyritään kyseenalaistamaan ja etsitään kokeellisia vaihtoehtoja ympäröivien ohikiitävien aistimusten tallentamiseen maalauksen keinoin.
Henrietta Lehtonen: Ikkunat (still)
TM-galleria (Erottajankatu 9 B)
Henrietta Lehtonen – Ikkunat. 9.–27.11.2011