Eduskuntavaaleja seuranneena maanantai-iltana tuijotin miljoonien muiden tavoin suorana lähetyksenä, kuinka liekit nielaisivat Pariisin Notre Damen katedraalin kitaansa ja sen torni lyyhistyi maahan. Näky oli painajaismainen. Katedraalin mukana tuntui katoavan jotain korvaamatonta.
Jo ennen kuin palo oli saatu sammutetuksi ja katedraalin osittainenkin pelastuminen oli epävarmaa, ilmoitti presidentti Macron avaavansa keräyksen uudelleenrakennustyön kustannusten kattamiseksi. Alle vuorokaudessa kasassa oli 700 miljoonaa euroa. Valtaosa rahoista oli peräisin yksittäisiltä miljardööreiltä.
Pian palon jälkeen sosiaaliseen mediaan ilmestyi kommentteja, joissa katedraalin tuhoa kauhistelevien tunnereaktioita kyseenalaistettiin. Jotkut eivät ilmeisesti ymmärtäneet kulttuuriperinnön katoamisen aiheuttamaa henkistä kipua, mistä Petteri Enroth osuvasti Mustekalassa 17.4 ilmestyneessä tekstissään kirjoittaa. Toiset kysyivät, miksi Notre Damen tuhoutuminen herätti ihmisissä tuollaista tuskaa, kun luonnon tuhoutuminen ei saanut heissä mitään mielenliikutusta aikaiseksi. Rahakeräyksen nähtiin osoittavan, että maailman rikkaimmilla ihmisillä olisi mahdollisuus ratkaista globaalit ongelmat, mikäli heillä olisi siihen halua. Asiaa kommentoivat esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila Helsingin Sanomissa 22.4 ilmestyneessä kolumnissaan ja Ville Hämäläinen Nuoressa voimassa 24.4 julkaistussa esseessään.
Tässä tekstissäni väitän, että toisin kuin esimerkiksi Hämäläinen kirjoittaa, on Notre Damen tuholla, ympäristökriisillä ja vaurauden epätasa-arvoisella jakautumisella aivan selvä yhteys, ja tulipalon aikaansaamalla somehälinällä syynsä, joskin keskustelussa heikosti eksplikoitu. Asian hahmottamiseksi manaan keskusteluun mukaan avantgarden käsitteen.
Ilmastoaktivisti Greta Thunbergin päivä tulipalon jälkeen pitämä puhe Euroopan komissiolle konkretisoi katedraalin jälleenrakennuksen, ilmastonmuutoksen torjunnan ja avantgarden välisen yhteyden. Puheessaan Thunberg vaatii päättäjiltä ”katedraalista ajattelua”, samanlaista paniikinomaista tahtoa korjata luhistumaisillaan oleva ekosysteemi, mitä he kokevat Notre Damen tuhoutumista seuratessaan. Puheen olennaisin osuus on kuitenkin tämä: Thunberg kertoo kuulleensa, ettei moni paikalla olevista päättäjistä olisi halunnut hänen puhuvan komissiolle lainkaan. He eivät halunneet kuulla tosiasioita, vaan pyrkivät epätoivoisesti välttelemään keskustelua ilmastonmuutoksesta.
Thunbergin esimerkki osoittaa, että ilmastoaktivismi vaatii avantgardistista asennetta ja toimintatapaa. Thunberg on johtohahmo maailmanlaajuiselle nuorten ilmastolakkoliikkeelle, joka alkoi viikkoja kestäneellä mielenosoituksella. Sen ajan Thunberg oli pois koulusta ja istui Ruotsin valtiopäivätalon edessä pidellen kylttiä, jossa luki Skolstrejk för klimatet. Hän painosti valtiopäiviä toimenpiteisiin maan päästöjen laskemiseksi Pariisin ilmastosopimuksen vaatimalle tasolle.
Avantgardistien tavoin Thunberg käyttää agendansa perille viemisessä hyväkseen julkisuutta, tiedotusvälineitä ja sosiaalista mediaa, sekä joukkovoimaa. Vaikka avantgarde ei perustu tieteellisille faktoille kuten ilmastoaktivismi, on niiden molempien eteenpäin vievänä voimana vahva tietoisuus muutoksen välttämättömyydestä. Ne pyrkivät kääntämään asioiden tilaa viime hetkellä. Selkeimmin avantgardea ja ilmastonmuutoksen torjuntaa yhdistää se, että ne molemmat joutuvat taistelemaan taantumuksellisia voimia vastaan.
Pariisin Notre Dame on yksi merkittävimmistä länsimaisen kulttuurin symboleista. Se edustaa niin uskonnollista kuin maallistakin valtaa. Arvioidaan, että katedraalin paikalla sijaitsi Rooman valtakunnan aikana Jupiterin temppeli. Palossa säilynyttä 1300-luvulla valmistunutta goottilaista päärakennetta edelsi kaksi muuta kirkkorakennusta. Renessanssiajalla katedraali ei ollut suosiossa ja vuosisatojen saatossa osia siitä rapistui tai tuhottiin, kunnes jälleenrakennustyöt aloitettiin 1800-luvun puolivälissä. Silloin myös kirkon torni rakennettiin uudelleen myrskyissä tuhoutuneen tilalle. Kirkon koristeita restauroitiin mutta paljon tehtiin myös kokonaan uusiksi, alkuperäistä tyyliä mukaillen.
Koska Notre Dame symboloi valtaa, on se vuosisatojen saatossa joutunut lukuisten hyökkäysten kohteeksi. Ranskan suuren vallankumouksen aikana katedraalia tuhottiin ja se julistettiin uskonnottomaksi vyöhykkeeksi. Jonkin aikaa rakennus toimi muu muassa ruokavarastona. Noustuaan valtaan Napoleon palautti sen takaisin kirkkokäyttöön.
Myös avantgardistit ovat käyttäneet Notre Damen katedraalia areenanaan. Pääsiäissunnuntaina 1950 joukko letristejä ryntäsi kirkkoon kesken juhlamessun. Kymmenen tuhannen läsnäolijan edessä, suorassa tv-lähetyksessä, dominikaanimunkiksi pukeutunut Michel Mourre luki Serge Bernan kirjoittaman saarnan. Siinä letristit syyttivät katolista kirkkoa ihmisten harhauttamisesta ja julistivat Kristus-jumalan kuolemaa, jotta ihminen voisi jälleen elää ja rakentaa maan uudelleen, paljailla käsillään.
Tulipaloa seurannut tahto palauttaa Notre Dame vielä romantiikan aikana rakennettua loistoaankin upeammaksi, kuten Macron uhosi, kuvastaa tarvetta säilyttää katedraalin edustamat valtarakenteet ennallaan. Symboliikan merkitystä ei tule väheksyä.
Keskiajalla koko Forum Romanum oli jättömaata. Antiikinaikaiset monumentit olivat hautautuneet roskiin ja lietteeseen. Kristinuskon valtaannousun jälkeen pakanatemppelien ja hallitsijoiden suuruutta symboloivien riemukaarten säilyttämistä ei pidetty tärkeänä. Vasta 1700-luvulla raunioita alettiin kaivaa esiin, ja 1900-luvulla työ valmistui.
Antiikin Rooman aikaisten monumenttien raunioituminen hyväksyttiin, sillä niiden symboloima valta ei koskettanut uusia hallitsijoita. Rooman valtakunta oli rapistunut. Sen valtakausi oli ohi. Vastaavasti halu kunnostaa Notre Dame osoittaa, että sen symboloima valta nähdään yhä aktuaalisena ja säilyttämisen arvoisena.
Asiantuntija-arvioiden mukaan katedraalin uudelleenrakennustyö kestää vuosikymmeniä. Samaan aikaan meillä ei ole tosiasiallista lupausta siitä, että ilmasto Pariisissa vielä sadan tai kahden sadan vuoden päästä on elinkelpoinen. Paradoksaalisesti on Ranskassa viime vuosikymmeninä oltu huolissaan ilmansaasteista johtuvan eroosion aiheuttamista vahingoista rakennukselle.
Notre Damen katedraali tulisi jättää kunnostamatta. Se olisi avantgardistinen teko. Se olisi myös kaunis ja viisas ele. Siinä missä historiallinen avantgarde oli destruktiivista, väkivaltaista ja tuhoavaa, on nykypäivän avantgarde hoivaavaa, kuuntelevaa ja elämää suojelevaa.
Katedraalin vanhin, tulipalosta säästynyt osa, suojeltaisiin rauniona. Säilyneet taideaarteet restauroitaisiin ja sijoitettaisiin museoihin. Katedraalin tulipalosta pelastuneista goottilaisista päärakenteista ja kellotorneista voisi tulla samanlainen nähtävyys keskiajan historiasta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille kuin Colosseumin rauniot ovat antiikin Rooman historiasta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille kävijöille. Restaurointiin tarvittavat miljardit kohdennettaisiin kiireellisempiin asioihin kuten metsien suojeluun, hiilinielujen kasvattamiseen ja ihmisten ja lajien välisen eriarvoisuuden kitkemiseen. Tulevaisuuden sukupolvien tehtäväksi jäisi päättää, mikä on raunioiden symbolinen arvo sitten, kun ilmaston lämpeneminen on onnistuneesti pysäytetty 1,5 asteeseen.
Tanja Tiekso