Ennisofia Salmela 18.1.2013
Kuvataiteen tekstuaalisuus ja runouden visuaalisuus nousevat kiehtovalla tavalla esiin J.P. Sipilän XL Art Spacen näyttelyssä Sudenolento. Pienestä tilasta huolimatta näyttelyyn on ripustettu kaksi Sipilän videorunoteosta. Teosten vaatiman tilan vuoksi tunnelma on ahdas. Videoteoksia kuitenkin palaa katsomaan, sillä yhä harvemmin nykytaiteen edessä voi kokea sellaisia ahaa-elämyksiä, joita videorunous herättää.
Sipilän videorunoissa kuva ei koskaan kuvita runoa, vaan ääni, kuva ja teksti luovat uuden kokonaisuuden. Sudenolentoa, 13-osaista videorunoteosta katsoessa käy mielessä, että miksi tämä ei ole videotaidetta? Vai onko? Videorunous ja videotaide eivät sulje toisiaan pois. Seinälle ilmestyvät tekstit ja kuvat sekä kuulokkeista kantautuvat äänet ovat yhtälailla videotaidetta kuin myös videorunoutta. Videorunous näyttäytyy videotaiteen ala-lajina. Sudenolennon ääniraidasta vastaavat Samuli Sailo, hollantilainen Machinefabriek ja virolainen Roomet Jakapi.
J.P. Sipilä: Sudenolento,2012
“Mihin mielikuvitus loppuu?”, kysytään Sudenolennossa. On hienoa, kuinka videorunous osoittaa, että vaikka runoutta, videotaidetta ja musiikkia tehdään aina vain lisää, luovuus ei koskaan häviä eikä mielikuvitus lopu. Videorunous on yhtä aikaa jotain uutta ja jotain vanhaa. Sanojen käyttäminen visuaalisina elementteinä tuo mieleen Sophie Callen installaation Take Care of Yourself, jossa yhtä kirjettä muokataan eri tasoilla ja eri teoksiksi. Sudenolento -näyttelyn pienempi teos Varjofinlandia (edit) käyttää Karri Kokon Varjofinlandia -teoksen tekstejä. Videon vieressä on Kokon teos palasina, lasikaappiin suljettuna. Lasin läpi erottuu yksitäisiä sanoja. Mieleen tulee Yoko Onon Wish Tree -teoksen lasikuution, jonka sisälle on sullottu kaikki toiveet, joita museovieraat ovat aiemmin ripustaneet teoksen osana olevaan puuhun. Yokon Onon lasikuutiosta erottuu toivoa ja rohkeutta luovia sanoja. Sipilä kuvaa näyttelyn esittelytekstissä, kuinka Kokon teoksessa on toivoa. Toivo näkyy kyllä videossa, vaikka viereisestä kuutiosta silmiin osuu ironisesti ensimmäisenä sanat: “Ei kiinnosta.”
Karri Kokko: Varjofinlandia, 2012
Sipilän näyttelyssä on enemmän sanoja, kuin mitä riittää kuvailtavaksi. Videorunoteokset ottavat aikansa, niiden edessä pitää istua ja antaa sanojen vyöryä päälle. Näyttely kokonaisuudessaan luo toiveikkaita tunnelmakuvia ja arkipäivän ääneen sanomattomia ajatuksia. Videorunoutta toivoisi todella näkevän suuremmissa saleissa, jolloin niiden vaikutus pääsisi oikeisiin mittasuhteisiin.
J.P. Sipilä: Varjofinlandia (edit), 2012
Sudenolento
J.P. Sipilä + Machinefabriek, Samuli Sailo, Roomet Jakapi & Karri Kokko
5.1.–26.1.2013
XL Art Space, Vuorikatu 22, Helsinki
Avoinna: ma–pe 12–20, la 12–18.