Irmeli Hautamäki
Tässä joku viikko sitten tapasin ystäväni Janen, joka työskentelee tunnetussa ja arvostetussa suunnitteluyrityksessä San Franciscossa. Tämä yritys on laajentanut designin käsitettä pelkästä esineiden suunnittelusta yritysten ja erilaisten yhteisöjen toiminnan suunnitteluun painottaen vastuullisuutta ja ympäristönäkökohtia. Janen edustamalla firmalla on laaja verkosto ja se tunnetaan hyvin myös Suomessa.
Jane tuntee myös hyvin Suomea ja arvostaa suuresti Suomea kehittyneen sosiaalisen sektorin, kulttuurin ja luonnon takia. Kerroin hänelle, että Suomeen saattaa tulla piakkoin innovaatioyliopisto, jota elinkeinoelämä rahoittaa ja että sitä kehitellään Taideteollisen korkeakoulun, kauppakorkeakoulun ja TKKn kesken.
Jane ilahtui kovasti kuullessaan hankkeesta. Hän näki siinä mahdollisuuden päästä Suomeen luennoimaan. Hänen pitkäaikainen haaveensa viettää vuosi tai pari Helsingissä voisi toteutua. Bay Arealla Jane joutuu viettämään päivittäin pari tuntia työmatkoihin ruuhkassa ja työpäivät tahtovat muutenkin venyä loputtoman pitkiksi. Hänestä ei ole motivoivaa maksaa veroja, joilla rahoitetaan Irakin sotaa! Tietenkin hän pettyi pahan kerran, kun kerroin että TaiKin opiskelijat samoin kuin osa Helsingin yliopistoakin vastustaa uutta hanketta rankasti.
Jane edustaa omalla alallaan huippuasiantuntemusta, josta maailmalla maksetaan. Hän on hyvä, yksi parhaista alallaan. Hän ei voi tulla Suomeen tavallisilla ehdoilla, niillä palkkioilla, joita yliopisto maksaa vierailuluennoitsijoille, ja maksaa siitä vielä 50 prosenttia veroja Suomen valtiolle. Hän on tehnyt tämän kerran ja se tuli kalliiksi. Ihminen ei voi uhrautua taloudellisesti pelkästä rakkaudesta Suomeen.
Toisaalta voi kysyä, pitääkö suomalaisten asiantuntijoiden uhrautua ja myydä osaamisensa puoli-ilmaiseksi? Suomalainen akateeminen työvoima, insinöörit mukaan lukien alkaa olla Euroopan halvinta. En usko että innovaatioyliopiston vastustaminen on mikään hyvä keino parantaa suomalaisen yliopistoväen asemaa. Valtion ja elinkeinoelämän yhdessä ylläpitämä yliopisto voisi sen sijaan olla keino kohottaa suomalaisten akateemisten asiantuntijoiden arvostusta ja nostaa yleistä palkkatasoa. Innovaatioyliopisto, joka on toistaiseksi haaveilun kohde, ei saisi olla uhka, vaan mahdollisuus muutokseen. Suomalainen muutosvastarinta todella vähän ihmetyttää.
Jane lähti juuri Uuteen Seelantiin maan hallituksen kutsumana. Saa nähdä, tuleeko hän sieltä työtarjous mukanaan. Uusi Seelanti kun on kuulema aivan ihastuttava paikka.