Jarkko Räsänen Berliinin Musterzimmerissä 14.12.2013–14.1.2014
17.1.2014 Maija Karhunen
Jarkko Räsäsen (s. 1984) ensimmäinen yksityisnäyttely Enter? suomalaisgalleria Musterzimmerissä Berliinissä juontaa juurensa demoskenen alakulttuurista. Demoskenessä koodaamalla luotujen kuvien, videoiden ja musiikkiteosten esteettinen arvo määräytyy alakulttuurin omilla kriteereillä. Keskeistä on teknologian luomien mahdollisuuksien äärirajojen koetteleminen. Lisäksi demoskenessä teokset ovat vapaassa jakelussa, kenen tahansa ladattavissa omalle koneelleen.
Jarkko Räsänen feat. Tuomas Jaanu. Processing: int d; void setup() { size(6666, 9999); noLoop(); colorMode(HSB); d = 0; } void draw() { d++; fill(random(6666),int(random(1000)),9999,50); int i=0; loadPixels(); for (int y = 0; y < 9999; y++) { for (int x =Näyttelyssä Räsänen on prosessoinut ystäviensä Java-ohjelmointikielellä kirjoittamia koodeja ultrakorkearesoluutioisiksi valokuvaprinteiksi. Koodit ovat esillä kuvien rinnalla. Numeroiden, kirjainten ja välimerkkien sekamelskan keskellä olevilla sanoilla on omat merkityksensä ohjelmointikielessä, mutta nyt kuvan synnyttävä koodi on omassa poeettisuudessaan jo itsessään kuin visuaalista runoutta, joka tuntuu mainitsevan jotakin tyhjyydessä leijumisesta, sattumanvaraisuudesta, harmaan eri sävyistä ja muuntumisesta.
Eri koodeista on syntynyt erilaisia kuvapintoja, viivan ja värin tekstuureja ja rakenteita.
Tuomas Jaanun kirjoittama ”plasma” näyttäytyy klubivideoita tai revontulien lieskoja muistuttavana värien psykedeliana. Samuli Häkkisen ”fractal” synnyttää herkkiä, hämmentävän täydellisesti saniaisen lehtiä muistuttavia luonnon muotoja ja monikerroksisia, pikkutarkkojen viivojen muodostamia yksityiskohtaisia rakenteita. Jouko Saastamoisen ”interference” luo erilaisille väripinnoille tuskin silmin havaittavia, sormenjälkeä tai puun syitä muistuttavia kuvioita. Kuvan tekemisen prosessiin osallistuvat niin koneet kuin eri ihmisetkin, ja lopputulokseen vaikuttavat paitsi koodaamisen omintakeinen käsityötaito, myös sattumanvaraisuus, yritys ja erehdys. Monimutkainen matemaattis-kielellinen koodi synnyttää kuvan, ikään kuin suora käännös merkkijärjestelmästä ja yhden mediumin olemuksesta toiseen olisi vihdoin tullut mahdolliseksi. Teoksissaan Räsänen usein hylkää kameran linssin ja siten näkyvän todellisuuden tallentamisen. Kuvan rakennettu luonne tulee osoitetuksi yllättävällä tavalla, kun koodaamisen tekniikka synnyttääkin luontoa yksityiskohtaisesti ja miltei valokuvantarkan tuntuisesti jäljitteleviä kuvia. Tosi ja epätosi sekä keinotekoisuus ja luonnollisuus sekoittuvat Räsäsen näyttelyssä hämmentävällä tavalla.
Jarkko Räsänen: Marche Funebre stillRäsänen koostaa hienovaraisesti mikroskooppisen tarkkana näkijänä havaitsemaansa materiaalia uuteen muotoon. Hän ikään kuin hakkeroi todellisuutta, varastaa vapaasti ja luo löytämästään jotakin uutta. Googlaamalla löydetyt kuvat muuttolintujen lentoauroista muodostavat kirjaimia. Lentomuodostelmista rakentuu sana ”VIDEO”, joka on latinaksi ”minä näen”. Kun kuvat ovat koottuna rinnakkain kollaasiksi, ne ovat kuin videonauhalle vieri viereen tallennettuja pysäytettyjä kuvaruutuja. Näyttelyn ainoassa videoteoksessa Marche funebre (2013) mustavalkokuvaan pieneksi jättiläiseksi suurennettu muurahainen kantaa väsymättömästi mukanaan kuollutta, itseään moninkertaisesti suurempaa perhosta haikeankauniin pianomusiikin säestäessä tätä hiljaista, huomaamatonta hautajaismarssia. Läpi näyttelyn katsoja kulkeekin mikrokosmoksesta makrokosmokseen, ja jälleen takaisin tutkimaan koodattujen kuvien tuskin silmällä havaittavia yksityiskohtia suurennuslasilla.
Jarkko Räsäsen artikkeli ”Miksi demoskene?”
Suomalaisgallerioiden näyttelyitä Berliinissä
Tapio Haapala Galerie Pleikussa 18.1. saakka
Eugen-Schönhaar-Str. 6 A
Paavo Paunu Suomesta-galleriassa 1.2. saakka
Bülowstrasse 90
Ryhmänäyttely Traum(a) Galerie Toolboxissa 25.1. saakka
Novalisstrasse 7
Marianna Uutinen ja Anselm Reyle Salon Dahlmannissa 8.2. saakka
Marburger Strasse 3