Koko kaupunki harteilla – miksei Roomassa ole anarkisteja? 8.2.2010

Suomalainen kasvaa helposti protestanttisen työmoraalin lasit silmillä ja näkee hangessa kävelyn parhaana metaforana elämälle. On ollut hajottavaa asua Italiassa edellämainittuun raamiin tottuneena. Saapasmaata on vuosituhansia määrittänyt totalitarismi, moraalisen valistuksen välineenä on ollut katolilaisuus. Molemmissa vastuu ’asioista’ on yksilöstä kaukana – pitäisikö siis tämän päivän yksilöiltä Roomassa odottaa vastuullisuutta?

Italialainen ei maksa veroja. Italialaisella on löyhä työmoraali. Italialaisella on löyhä sukupuolimoraali. Italialainen kuuluu mafiaan. Stereotypioilla pääsee pitkälle. Itse kuulun tuloveroa maksavaan vähemmistöön, ja mainitsen tässä yhteydessä että veropetos kuuluu myös pääministeri Silvio Berlusconin repertuaariin. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna, niin kuuluu jokainen muukin edellämainituista stereotypioista.

Comunista


Rooman eksistenssin ajalta ei löydy aikakautta, jona kansalaiset eivät olisi voineet olla luovuttamatta vastuutaan keskushallinnolle. Ilman vapautta ei tarvita vastuutakaan. Mikä itseäni henkilökohtaisesti häiritsee, ja on samalla iso vihje siitä että olen oikeilla linjoilla, on se ettei Roomasta löydy helpolla anarkisteja. Täältä löytyy kommunisteja. Joulukuisessa Berlusconin vastaisessa mielenosoituksessa oli näyttävästi esillä Partito Comunista Italiano. Kommarinuoret tekevät täällä samaa mitä anarkistit muualla Euroopassa – valtaavat taloja, organisoivat tapahtumia ja hoitavat yleistä vastustusta.

Italian peruskoulutuksen taso on kenties Euroopan alhaisimpia, ja sen täytynee olla syy siihen, ettei hyvä nuoriso erota keskushallintoa toisesta. Toisaalta asiallahan ei ole mitään väliä, sillä Euroopan Unionia perustamassa ollut Berlusconi oli ehkä hyvin tietoinen siitä, että ’vapaasta kauppa-alueesta’ tulisi alle parissakymmenessä vuodessa liittovaltio.

Berlusconi ei italialaisten silmissä ole poliitikko, vaan täysin oma lukunsa viihdetaiteilijoiden kirjossa. En ole tavannut ketään, jolla olisi positiivista sanottavaa Berlusconista – suurin osa kuitenkin heittää pääministeristään ns. läppää. Berlusconin kommentit niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin yltävät samanlaatuisten vitsien tasolle kuin Matti Nykäsen lausahdukset.

Berlusconi nappasi tv-tuotannon haltuunsa paljailla rinnoilla sen jälkeen kun siitä olivat vastanneet vuosikymmeniä pääosin katolilaiset ja kommunistit. Syntyivät Velinat, televisiostripparit, jotka kuuluvat lähes poikkeuksetta jokaiseen italialiaseen viihdeohjelmaan. Tunnin ohjelmaan saadaan helposti ahdettua neljä muutaman minuutin tanssiesitystä, ja usein tytöt pidetään sanattomina näkyvillä, jopa mahdollisen haastateltavan sylissä. Vain harvassa ohjelmassa Velinoilla on jokin muu tarkoitus kuin vain ’olla olemassa’ – en muista kertaakaan nähneeni yhdenkään puhuvan.

Televisio


Italialaiset katsovat niin paljon televisiota ja käyttävät niin vähän internettiä, että on turvallista sanoa Berlusconin kouluttaneen äänestäjänsä – läpi menee esimerkiksi Berlusconin läppä siitä, että italialaiset naiset joutuvat kasvamassa määrin raiskausten uhreiksi kauneutensa tähden, ei suinkaan sen takia, että kyseisen kommentaattorin mediatuotanto on yliseksualisoinut miljoonia ihmisiä.

Berlusconista ei Rooman arkitodellisuudessa tarvitse välittää – kanssaihmisistä kylläkin. Katolilaisilla on aina ollut vaikeuksia seksuaali-identiteettinsä kanssa, puhumattakaan nyt kun kansalliset estot on riisuttu televisiossa. Kaduilla saa suoria seksiehdotuksia. Sosiaalinen parittaminen on käytäntö. Miehet ovat usein vapaita siviilisäätyyn katsomatta. Metrossa ja kirpputoreilla törmää useimmin todella leikeltyihin kasvoihin.

Samalla roomalainen on epätoivoinen. Infrastruktuuri on huonossa kunnossa ja kaupungin laitojen hökkelikylät kasvavat viikko viikolta (henkilökohtaisesti helppo seurata, koska työmatkabussini ajaa kahden sellaisen ohi). Maahanmuuttajat vievät työpaikat, koska Italiasta puuttuu lakeja, jotka säätelisivät minimipalkkaa (ei sillä että ihmiset täällä työskentelisivät muutenkaan työsopimusten kera) – tästä seuraa valtionjohdon pönkittämää ksenofobiaa, joka johtaa väkivaltaisuuksiin. Roskahuolto on säälittävä, ja olen nähnyt vain yhden talouden joka kierrättää. En ymmärrä, miksi historiallisesti yksi maailman arvokkaimmista kaupungeista antaa yksityisautojen rellestää keskustassaan. Colosseum on viittä vaille liikenneympyrä.

Huomaan, että tekstin taustalta paistaa se, että itsekin olen valmis luovuttamaan italialaisten vastuun omasta olemisestaan diktaattorin käsiin. Berlusconia tuleekin syyttää, koska koko hänen mediakuvaansa ei ole tarkoittettukaan vakavasti otettavaksi – mitään ei tässä maassa oikeasti tapahdu, kun politiikka on sirkusta, ja kaikki tietävät sen. Roomalaisilta pitäisi kuitenkin vaatia enemmän.

Lopuksi mainittakoon se, että pidän kiinalaisia ja italialaisia monella tapaa samankaltaisina ihmisinä. Esimerkiksi kummankaan maan Google ei toimi.

Kirjoittaja on Roomassa toistaiseksi asuva estetiikan ja kognitiotieteen opiskelija. Jutun kuvat kirjoittajan.