Performatiivinen protestilaulu – FinnCycling-Soumi-Perkele! sivaltaa Sipilää

Teksti: Sini Mononen 23.12.2016
Kuva: Martta Tuomaala / Myymälä2


Miten kiteyttäisit Sipilän hallituksen tähänastisen kauden? Ahdistaako, turhauttaako, tuntuuko siltä että aggressio patoutuu kireiksi tuntemuksiksi eri puolille kehoa? Martta Tuomaala sanoittaa nyky-Suomen poliittiset tunnelmat FinnCycling-Soumi-Perkele! -installaatiossa (2016), jossa käydään läpi 45 + 6 minuuttia pitkä kuntopyörätunti. Tuskan, hien ja veren maun voi kokea itse polkemalla kuntopyörää samalla, kun seuraa Tuomaalan performatiivista poliittista kritiikkiä. Tuomaala tekee heti alussa selväksi, että nyt ei olla spinningin parissa – liitetäänhän australialaiseen spinningiin hyvää mieltä ja rentoa meininkiä. Nyt ollaan Suomessa, ahdistuksen ja vitutuksen maassa.

Tunti rakentuu erimittaisista työbiiseistä, joissa käsitellään Sipilän hallituksen aiheuttamia kansallisia kipukohtia. Näitä ovat energia- ja leikkauspolitiikka, luokkayhteiskunnan syveneminen, sukupuolittunut väkivalta ja rasismi. Koko teos pohjautuu Keskustapuolueen eduskuntavaalien alla käytössä olleelle ”Suomi kuntoon” -vaalilaululle ja sen parodialle. Tuomaala työstää fyysisesti raskaassa performanssissa poliittista oravanpyörää, polkee tyhjää, hikoilee ja kiroilee.

Tuomaala käsittelee pyörää monipuolisesti ja saa tylsän oloisesta kuntoiluvälineestä paljon irti. Suomeen poljetaan tuplavauhdilla saunoja lämpimiksi ja sähkökiukaisiin ytyä. Työtä talkoohengessä tekevä kansa etenee vaivalloisesti ”tahmeella vastuksella”. Välillä noustaan ylös satulasta ja yritetään painaa etukenossa Suomeen ja sen työläisiin enemmän vauhtia. Jossain vaiheessa kesken pitkän pyöräilysession kuntoilija innostuu: suomalaiset marssivat ja vaativat hallituspolitiikkaan muutosta. Ehkä oravanpyörä voidaan kääntää sittenkin! Toivo muuttuu kiukuksi, kun tapahtuman jälkeen mielenosoittajat painelevat oluelle ja vallankumous jää sikseen.

Martta Tuomaala on taiteilija, joka ei pelkää käyttää ääntään. Viime vuonna häneltä oli esillä Mäntän kuvataideviikoilla monikanavainen installaatio Siivoojan ääni (2014), jossa Tuomaala käsitteli siivoojien asemaa Suomen työmarkkinoilla. Kuvataideviikkojen jälkeen hän oli kuvataiteilijoiden eturintamassa puhumassa taiteilijoiden työolosuhteista Mäntässä ja suomalaisessa taidemaailmassa. Myös FinnCycling on osa laajempaa Tuomaalan Jaksaa jaksaa! –hanketta, joka käsittelee työhön ja naisten asemaan liittyviä teemoja. Teoksessa Tuomaala tuo esiin, kuinka naiset päätyvät talkoo-Suomessa maksajiksi. Matalapalkkaiset ja naisvaltaiset alat kärsivät Sipilän hallituksen politiikasta eniten. Suomessa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei myöskään tartuta kuten pitäisi. Tuomaala huomauttaa, että väkilukuun nähden maassa on täysin riittämätön määrä turvakoteja.

Välillä saattaa vaikuttaa siltä, että FinnCycling yrittää käsitellä yhtä aikaa vähän liiankin montaa aihetta. Toisaalta teos tuo kuvataiteeseen tutkivan journalismin otetta ja jäsentää runsaan materiaalin selvästi työbiiseihin, liikuntatunnin eri osioihin ja teoksessa kuultaviin räp-osuuksiin. Tuomaala hallitsee aiheeseensa liittyvät tilastot ja lataa teoksen kokijalle tuhteja tietoiskuja. Teosta rytmittävät Terttu Järvelän räp-lyriikat ja APROX. & R. Liinisen biitit. Koko performanssia voisikin luonnehtia protestilaulun muotoon kirjoitetuksi installaatioksi. Meno yltyy välillä roisiksi sivalteluksi eikä Tuomaala säästele kehonkieltään pilkatessaan poliittista oikeistoa ja vaatiessaan ”maltillisia maahanmuuttokriitikoita” ryhdistäytymään.

Tuomaalalta ei jää huomaamatta myöskään taiteilijoiden ja taidemaailman hampaattomuus poliittisissa kysymyksissä. Hän viittaa loppukesästä järjestettyyn suureen hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustaneeseen mielenosoitukseen ja siihen, kuinka mielenosoituksen jälkeen lavalle kiivennyt muusikko Reino Nordin totesi olevansa epäpoliittinen henkilö ja haluavansa julistaa politiikan sijaan rakkauden sanomaa. Esiintyvän taiteilijan sokeus omalle positiolleen hämmensi. Poliittisessa tilaisuudessa esitetty musiikki on kuitenkaan tuskin vain musiikkia. Tuomaalan teoksen äärellä on hyvä nostaa uudelleen esiin kysymykset taiteen ja taiteilijan roolista kovenevassa poliittisessa ilmastossa. Luotetaanko vain siihen, että meno ei muutu ainakaan pahemmaksi? Riittääkö hyvä meininki ja letkeä lempi?

FinnCycling on poikkeuksellisen vahvaääninen teos, joka pitää otteessaan koko mittansa ajan. Näyttelykokonaisuuteen kuuluu myös riisutuksi yksiöksi sisustettu huone, jossa on patja, peili ja kengät. Lattialla lojuu läjä perintätoimistojen avaamattomia kirjeitä. Tänne voinee tulla “lepäämään” kuntotunnin jälkeen. Monipuolisena kokonaisuutena FinnCycling yhdistää kuvataiteen, tutkivan journalismin, esitystaiteen ja performanssin perinteitä onnistuneesti. Myös installaation musiikkivalinnat ovat osuvia. Räp on nykymaailman protestilaulua ja se haastaa 1970-luvun taistolaislaulut uutena poliittisen musiikin muotona. FinnCyclingissä kuntosalimusiikkina kuultu räp luo sopivan ankeaa tunnelmaa: se on monotonista, informatiivista, tarkoituksellisen aneemista ja toteavaa. Kylmäksi se ei kuitenkaan jätä. Musiikki sopii erinomaisesti Soumi-perkele-tsemppailuun.

Aivan kaikkia nyky-Suomen kauheuksia Tuomaala ei ole ehtinyt teokseen haalia. Installaatio on ollut varmasti jo pitkällä tuotantovaiheessa, kun natsit marssivat asema-aukiolla, ja Sipilän ja Ylen välinen skandaali tuli ilmi. Poliittisella taiteilijalla ei tämän päivän Suomessa materiaalia jää puuttumaan. Ennemminkin taitaa olla kiire ehtiä polkaista kaikki mahdollinen kasaan. FinnCyclingissä lopputulos on viimeistelty ja runsas kokonaisuus, jossa riittää pureskeltavaa.

Itse en pystynyt polkemaan kuntopyörällä 45 minuuttia Tuomaalan perässä. Kuntoilu ja talkoilu on raskasta työtä. Kun tunti on jo päättymässä Tuomaala ilmoittaa, että nyt kaikkien on puristettava Sipilän politiikan mukaisesti vielä ylimääräiset kuusi minuuttia. Talkoo-Suomi jaksaa jaksaa!

Martta Tuomaala
FinnCycling-Soumi-Perkele!
Myymälä 2
31.12.2016 asti.
Teos alkaa tasatunnein.