Teksti: Päivi Ahdeoja 20.10.2014
Kuvat: Moderna Museet
Tukholman syksyn taidetapaus on upea kooste uudenlaista kuvanveistotaidetta. Klassinen antiikin veistotaide, ready-made-taiteen perinne ja pop-taiteen kitschmäisyys puhuttavat installaatioissa ja veistoksissa. Amerikkalainen Jeff Koons (s.1955) on näyttelyn suuri tähti. Mukana ovat lisäksi saksalainen Katharina Fritsch (s. 1956) ja amerikkalainen Charles Ray (s.1953). Fritsch on tunnettu Lontoon Trafalgar Squarella sijaitsevasta suurikokoisesta ultramariininsinisestä kukkoveistoksestaan. Charles Rayn ready-made-henkiset tai teräksiset veistokset ovat tuttuja etenkin amerikkalaiselle taideyleisölle. Mitä on veistotaide perinteisen veistotaiteen kuoleman jälkeen? Näyttelyn teokset ovat vastaus tähän kysymykseen.
Näyttelyn taustaa
Näyttelyssä nähdään kolmelta eri kuvataiteilijalta nykyveistoksia ja installaatioita perinteisessä white cube -tilassa. Kolmetoista taideteosta täyttää kuutiomaisen museotilan ja ne ovat juuri ne teokset, jotka näyttelyn amerikkalainen kuraattori Jack Bankowsky alun perin valitsi. Vaaleansininen jättimäinen omena, hopeanhohtoinen alastonveistos miehestä ja sinivihreä metalliveistos antiikin naishahmosta vastaanottavat katsojan näyttelytilassa. Teokset on sijoitettu vapaasti, suurin osa ilman jalustaa, mikä luo surrealistisen tunnelman ihmisten ja veistosten luomasta metsiköstä.
Oli Bankowskyn idea saada Jeff Koonsin, Katharina Fritschin ja Charles Rayn teoksia yhteen näyttelyyn. Hän suunnitteli näyttelyä kolme vuotta ja sai kokoon oman aikansa mestarien merkittävimpiä teoksia. Idea lähti Bankowskyn Lontooseen Tate Moderniin kuratoimasta Pop Life -näyttelystä, jossa oli Jeff Koonsia ja Andy Warholia esillä. Teosten saaminen lainaksi eri puolilta maailmaa oli haastava projekti, mutta se onnistui. Samoin Bankowskyn toimittama näyttelyn katalogi on upea esseemäinen taidekirja näyttelyn taiteilijoista ja teoksista. Katalogiin ovat kirjoittaneet kuraattorin lisäksi taidekriitikko Thomas Crow sekä Nicholas Cullinan, modernin taiteen ja nykytaiteen intendentti Metropolitan Museum of Artissa New Yorkissa.
Veistotaide on näyttelyn nimen mukaisesti keskiössä – mikä on genren menneisyys ja jatkumo ja miten se näkyy näissä teoksissa? Moderna Museetin museonjohtajan Daniel Birnbaumin mukaan museon omassa historiassa on ready-maden henkeä. Museon kokoelmiinhan kuuluu kolmisenkymmentä Marcel Duchampin teosta, joukossa monia tuttuja ready-made-teoksia.
Ready-madesta pop-taiteen perillisiin
Sculpture After Sculpture -näyttely kertoo siitä, mitä tapahtui amerikkalaisen pop-taiteen ja postminimalismin jälkeen sekä siitä, mihin lähdettiin ready-maden innoittamana 1980-luvulta alkaen. Näyttelyn taiteilijat aloittivat uransa 1970-luvulla. Kaikkien teoksissa näkyy yhteys varhaiseen ready-madeen sekä ajan taidevirtauksiin, mutta kukin on soveltanut vaikutteita omalla tavallaan.
Jeff Koons tunnetaan poptähtimäisenä taideilmiönä, joka teki omasta elämästäänkin taidetta avioiduttuaan italialaisen pornotähden ja poliitikon Cicciolinan kanssa. Myöhemmin Koons on urallaan siirtynyt valtaviin veistoksiin ja installaatioihin ja siinä sivussa perustanut suurperheen uuden puolisonsa kanssa. Tässä näyttelyssä pophenkisyys ja suurin kitsch on riisuttu pois ja veistokset on tuotu esille sellaisinaan. Lähinnä kitschiä on barokkimainen Michael Jackson and Bubbles (1988), jossa Popin kuningas on kuvattu lemmikkiapinan kanssa. Ready-madeen viitaa Koonsin vanhoista pölynimureista koostuva teos (1981–87). Kirkkaanpunainen ja pinnaltaan peilimäinen Balloon Dog (1994–2000) on muodoissaan ja isossa koossaan upean veistoksellinen. Balloon Dog näyttää siltä, että se on tehty helposti, kuten ilmapallokoirat yleensä. Todellisuudessa arvokkaasta metallista, ruostumattomasta teräksestä valmistetun veistoksen tekemiseen on mennyt monta työtuntia.
Muillakin taiteilijoilla on yhteys ready-madeen. Katharina Fritschin veistos Madonna (1987–2009) pohjaa valmiiseen pienikokoiseen madonnamuottiin, joka on tehty myöhemmin isompaan kokoon polyesteristä ja maalattu räikeän keltaiseksi. Suuressa koossa keltainen madonna herättää ajatuksia kitschistä ja ready-madesta keskiaikaiseen veistotaiteeseen asti. Charles Rayn Fall´91 tai The Blue Woman (1992) on saanut ready-made-lähtökohtansa vaatekauppojen mallinukeista, ja se on toteutettu valtavassa koossa. Veistotaide on tätä nykyään – yhteys ready-madeen on jäljellä, mutta koolla, materiaalilla tai värillä luodaan vieraannuttaminen alkuperäisestä. Madonnakin on kuin löydetty esine à la Duchamp. Fritschin luonnollisen kokoinen teos Elefant (1987) hurmaa luonnonmukaisuudellaan ja valtavalla koollaan. Sitä on verrattu Albrecht Dürerin sarvikuonoa kuvaavaan grafiikkaan – molemmille on tyypillistä liikkuminen toden ja mielikuvituksen välimaastossa.
Antiikin torsojen paluu
Näyttelyn tiedotustilaisuudessa Charles Ray kertoi, että nykyveistoksissa on uutta tilallisuutta. Lattiapinta voi olla osa teosta. Uusinta kuvanveistossa on se, mitä tapahtuu pinnoissa, eri ulottuvuuksissa. Rayn The New Beetle -teoksessa (2006) poika leikkii lattialla uudella autollaan, ja se vie katsojan mukaan lattiatasolle. Veistos on kuin antiikin kipsiveistos, mutta samalla tilallinen, ja teoksella on muodollinen suhde tilaan. Katharina Fritschin Ghost-installaatiossa (1987) on pinta mukana verilammikkona lattialla. Rayn mukaan Auguste Rodinin veistoksissa oli hienoja draperioita, jotka toivat muodon esille. Fritschillä haamu piiloutuu laskosten alle, ihmislihaa ei ole draperian alla.
Jeff Koonsin sinivihreä Metallic Venus (2010–12) viittaa klassisen antiikin veistotaiteeseen, vaikka teoksessa on eläviä kukkia. Samoin Charles Rayn Young Man (2012) vertautuu antiikin veistoksiin, vaikka se on kiiltävän teräkseen valettu miehen hahmo. Patsaan mallina on todellisuudessa nuori taiteilija Los Angelesista Viittaus antiikkiin vie samalla ajatukset kuvanveistotaiteen syntyyn.
Kreikkalaiset halusivat häikäistä katsojan, ja samaa ajatusta on Jeff Koonsin valtavankokoisessa Balloon Dogissa. Kreikkalaiset maalasivat veistokset alun perin, mutta nykypäivään säilyneissä marmoripatsaissa värejä ei ole. Ray on sanonut haluavansa nähdä Balloon Dogin ilman jalkaa. Kahden tuhannen vuoden kuluttua voidaan löytää mestariteoksena torsomainen Balloon Dog, kuten aiemmin löydettiin antiikin patsaita. Bankowskyn mukaan yhtä lailla Fritschin Elefant ja Rayn Tractor ovat tulevaisuuden klassikoita.
Moderni taide ja tekniikka ovat lähentyneet kuvanveistoksissa. Näyttelyn teokset kertovat siitä, miten ready-maden ja poptaiteen perinne on vaikuttanut nykyveistotaiteeseen. Valmiina löydetty, populääri lähtökohta muuttuu toisenlaiseksi vaihtelevin tekniikoin ja materiaalein silti liittyen taidehistorian jatkumoon omalla tavallaan. Tilallisuus ja hetkellisyys ovat uuden veistoksen ulottuvuuksia.
Skulptur efter Skulptur
Fritsch/Koons/Ray
Moderna Museet
11.10.2014 – 18.1.2015
Exercisplan 4, 111 49 Tukholma
Avoinna ti ja pe 10–20, ke–to ja la–su 10–18
Kirjallisuus:
Koons, Jeff. The Jeff Koons Handbook. London: Thames & Hudson 1992
Bankowsky, Janck (toim.). Sculpture after Sculpture, Fritsch, Koons, Ray. Moderna Museet October 11, 2014 – January 18, 2015, Catalogue. Ostfildern 2014.