Teksti: Tuomas Tiainen 15.10.2014
Kuvat: Reijo Kärkkäinen
Reijo Kärkkäinen: Too Much Confusion
Ähky, tulva, ideoiden ja artefaktien hyöky, jota ei pääse pakoon – moderni elämä on yhtämittaista altistumista huomiokyvystä kilpaileville informaation hitusille. Osa ohittaa rajallisen kognitiomme, osa väikkyy väkisin havaintokentän reunamilla. Aistireseptorit adaptoituvat paineeseen, lämpötilaan, ääneen, kipuunkin. Miten mieli reagoi, kun sitä kuormitetaan liikaa? Voiko kuritonta vuota kesyttää?
Kuvataiteen monitoimija Reijo Kärkkäinen (s. 1964) haluaa hallita rinnakkaisuutta. Galleria Jangvan Too Much Confusion -näyttelyssä on esillä kokonaisuus teoksia, jotka useine leikkaavine osasineen käyvät väkevää sisäistä keskustelua. Taiteilijan lähtökohta on kaaoksen setviminen, kuvien virran jäsentäminen. Näyttelyn teoksille yhteistä on niiden informatiivinen kerroksellisuus ja erilaisten elementtien vuorovaikutus. Kärkkäisen kuvat saavat katsojassa aikaan sähköiskujen kaltaisia aistimuksia, tuikkeita rinnakkaisista, törmäävistäkin motiiveista ja maailmoista.
Usein Kärkkäinen käyttää teoksissaan tekstikatkelmia kiteyttäen kuvien herättämiä mielleyhtymiä tai tarjoten polkuja toisiin tulkintoihin. Oparin aarteet (2010) summaa teemaa tunnustaen tuhansien sanomisen arvoisten asioiden olemassaolon. Samaan teokseen auki kirjoitettu fraasi ”To be continued” pätee niin näyttelyssä kuin ärsykkeiden täyttämässä reaalimaailmassakin. Kuin keskustellen kysyy toisessa huoneessa oleva Yellow Room (2014): ”Did I press the right button?” Väärän napin painalluksesta seuraa kenties ”super repulsion”, kuten teoksen toinen tekstinpätkä uumoilee.
Reijo Kärkkäinen: Someone Else
Lohtuakin tarjotaan. Gallerian pienen välikkötilan seinälle ripustettu nimeämätön teoskokonaisuus koostuu kolmestakymmenestäkahdesta piirroksesta, joista yhdessä lukee: ”Kuka piru hallitsee tämän maailman?” Huvittavana yksityiskohtana eräs kokonaisuuden teoksista on (olletikin) tehty muistilapulle, johon tekijä on kirjoittanut itselleen muistutuksen työstää uusia töitä näyttelyihin. Maailmaa hallitsevat sorkkajalat taitavat siis asioiden kategorisoinnin ja työtehtävien erittelemisen.
Varastomiehet (2014) kutkuttaa paperille vangitulla mystisellä tuokiolla. Mustavalkoinen tussityö kuvaa ihmishahmoja toimissaan. Lautalattian läpi kaivauduttuaan he ovat löytäneet jotain mietteitä herättävää. ”Hyötyykö siitä joku?”, kysyy yksi kuvan hahmoista pitäen kädessään… niin, mitä? Asiat eivät aina ole vastauksia eikä ponnistelujen jälkeen aina seuraa valaistumista.
Etenkin suurikokoisemmissa töissään Kärkkäinen käyttää kuvallisia elementtejä viljalti, kuin katkelmina ja osin kerroksittain. Värit valuvat, pinnat lomittuvat toisiinsa, kirjaimet pyyhkiytyvät näkyvistä populaarikulttuurista tuttujen hahmojen kuvajaisten väijyessä taustalla. Väripinnat ovat kaikkivoipaisia, kangasta ja katsojaakin hallitsevia. Klaustrofobisin on On the Beach (2014), rullaverhokankaalle maalattu häiriintynyt rantanäkymä. Katse nauliutuu korkeaotsaiseen Disney-ankan äpäräversioon, joka tuijottaa mielettömänä suu auki kuvan alareunassa. Meri siintää taustalla, rauhallisena mutta tavoittamattomissa.
Reijo Kärkkäinen: On the Beach
Kaikki ei ole täyteen pakattua. Hillitymmin sommitellut, valkealle paperille maalatut teokset tuntuvat täyteen maalattujen kankaiden jälkeen tervetulleilta hengähdystauoilta. Nekään eivät antaudu aivan helpolla. Substanssia riittää syvempään katsomiseen ja erilaisiin tulkintoihin. Kuviin on helppo eksyä. Between the Buttons -teoksessa (2014) tussi on muodostanut orgaanisia, jopa merenmiesmäisiä kuvioita. Kauempaa taas huomaa viereisen kuvan rasterikuviot, tutummasta kontekstista irrotettuina, julmasti suurennettuina ja käsin maalattuina. Väri saa elää, kuva hengittää.
Roiskeisen naivistinen Fool on the Hill (2014) viehättää ottamalla osaksi taideteoksen funktiota. Tummalla kukkulalla seisova hahmo näyttää katsovan kaukaisuuteen, paperista ulos; minä katson piirroshahmoa silmät samalla tavoin avoinna, halusta nähdä ja ymmärtää. Katseidemme suunnat muodostavat suoran kulman, yhden katse toisen tangentin.
Reijo Kärkkäinen: Fool on the Hill
Viimeiselle seinälle sijoitettu Useless Information (2013) kertoo: ”This house is full of useless information”. Aiemmin esitettynä väittämän olisi voinut tulkita premissiksi, nyt näen sen eräänlaisena konkluusiona näyttelyn teemoille. Kenties liian helposti, liian itsestäänselvänä vastauksena, mutta yhtä kaikki helpottavana. Näin ensimmäisellä kertaa – Kärkkäisen töissä riittää pureksittavaa, joten kokemus lienee seuraavilla kerroilla erilainen, syvempi ja hienovaraisempikin.
Reijo Kärkkäinen: Useless Information
Lopuksi voi tutkia gallerian kirjakaupassa esillä seisovia Kärkkäisen taidekirjoja. Herkimmin selailemaan houkuttaa kirkuvanvärinen Robocop of the Piss Factory Visits Kungfubingo (Le Dernier Cri, 2008). Taiten toteutettu kirja on kaunis esine pidellä ja katsella. Sama pätee muihinkin edellämainitun ranskalaiskustantajan julkaisemiin oleviin teoksiin (Zombie Love, 2011 ja No One Gone Home, 2009).
Kompletisti haluaa kaiken, etenkin uusimman. Reijo Kärkkäisen viimeisin julkaisu Black Water (Le Garage L., 2013), on löyhän narratiivinen unenomainen tarina matkan taittamisesta. Silkkipainettu kirja hurmaa voimakkailla kuvillaan ja väkevällä tunnelmallaan. Kärkkäinen fokusoi, mutta ikään kuin konkreettisesta sivuun raapien pois tiedostetumman maailmankatsomisen tasoja. Se jättää lukijalle tulkinnanvaraa ja mahdollisuuden heittäytyä.
Reijo Kärkkäinen
Too Much Confusion
8.–26.10.2014
Galleria Jangva
Uudenmaankatu 4–6, sisäpiha
00120 Helsinki
Ti–pe 11–19, la–su 11–17