16.9.2007 Sini Mononen
Tiina Mielosen näyttely tm galleriassa 23.9.2007 saakka.
Tiina Mielonen on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka töitä on ollut esillä laajalti Euroopassa ja Euroopan ulkopuolellakin, Mongoliassa asti. Hän on saanut koulutuksensa Helsingin Kuvataideakatemiassa ja valmistunut sieltä vuonna 2003. Mielonen on yksi Galleria Huudon perustajista, ja hänen aikaisempi Helsingin näyttelynsä vuodelta 2004 esitteli nyt jatkuvaa teemaa Huudon tiloissa. Jo tuolloin hän käsitteli maalauksissaan eurooppalaisten postikorttien aiheita poimien esiin yksityiskohtia töidensä aiheiksi.
Tiina Mielonen, Kulma
Nyt esillä olevan näyttelyn työt ovat öljyvärejä pleksille. Maalausalusta tekee lopputuloksesta lähes muovisen. Pleksin pinnanvaihtelut näkyvät toisaalta raitaisena tekstuurina, mutta alusta mahdollistaa myös äärimmäisen tasaisen maalausjäljen. Värimaailma on kirkas, lähes neonväreihin taittuva. On kuin maisemaa tarkkailtaisiin värillisten lasien tai kalvon läpi, joka erottaa katsojan maisemasta ja tuo katseeseen vahvaa subjektiivisuutta.
Mielosen töitä leimaa pysähtyneisyys. Ne ikuistavat hetkiä, joina ei tapahdu mitään. Vieraillessani Tm Galleriassa Mielosen näyttelyssä koin taulut yhtä aikaa vaivaannuttavina ja kiehtovina. Niiden hohtava värimaailma luo ensivaikutelman lämmöstä, joka kuitenkin on ristiriidassa itse kuvatun kohteen kanssa. On kuin Mielonen olisi verhonnut kuviinsa kesän raskauden, joka ilmenee loistavana ja kaiken alleen tukahduttavana vihreänä. Milloinkaan muulloin kirkkaan sininen taivas ei ole yhtä vaativa kuin kesän loputtomalta tuntuvassa lämmössä.
Tiina Mielonen, Autot
Kuvista välittyy esikaupunki- ja turismiestetiikka, jolle katsoja on ikään kuin kääntämässä selkäänsä. Tauluissa esiintyvät asuntovaunu, uima-altaan kulma, puhelinkoppi, hotelli, huvimaja ja yksinäinen ratsastaja ovat kaikki kuvan laidalla sivuosassa. Varsinainen kohde ei näy. Värien kirkkaudesta huolimatta tämä luo kuviin surumielisyyttä. Maaluksissa nähdyt kohteet eivät riitä kuvan katsojalle. Tämä katsoo niiden ohi, jonnekin maiseman taakse kuin odottaen jotain.
Saara Hacklin toteaa näyttelyn esittelytekstissään, että Mielosen teoksissa on kyse havainnosta ja erilaisista katsomisen tavoista. Teokset avaavat lukemattomia tapoja tulkita ja tutkia katsetta. Eittämättä näin onkin. Tuoreutta tähän jo usein koettuun lähestymistapaan luo kohteen ja tekniikan luoma ristiriita, joka kyseenalaistaa katsojan ensireaktion ja haastaa uuteen tulkintaan. Mielonen onnistuu vangitsemaan töihinsä jännitettä, joka tuo hyvin esiin kuvatun ilmiön eri puolia. Tutut kohteet muuttuvat taiteilijan katseen alla vieraiksi ja esiintyvät hohtavan, oudossa vaikkakin kirkkaassa valossa.