Voinen tämän harmaan mutta vuodenaikaan nähden epäilyttävän lämpimän lokakuisen päivän kunniakseni tunnustaa, että toteemieläimeni on High Fidelity – uskollinen äänentoisto -elokuvan päähenkilö levykauppias Rob Gordon. Ja nimenomaan elokuvan Gordon, ei Nick Hornbyn romaanin Fleming, jonka sukunimi, kansallisuus ja asuinpaikka amerikkalaistettiin vuoden 2000 filmiä varten. Kirja on upea (omistan sen kolmena erikielisenä laitoksena), mutta Stephen Frearsin ohjaama elokuva on se versio, joka soittelee sydäntään käristävän popnörtin tuntoja syvimmin. Ihmissuhdeasiansa sotkevasta pakkomielteisestä levyhullusta kertova raina on terapiaa sydänsuruisille, mutta etenkin voimaannuttava teos meille, joille tietämys popmusiikista mittaa ihmisen arvon.
Yksi teoksen muistettavimpia piirteitä on levykaupassa työskentelevien päähenkilöiden taipumus listata asioita, yleensä äänilevyjä tai lauluja. Latteimmillaan Lauransa menettänyt Rob sortuu työviikon aluksi listauttamaan A-puolen ensimmäiset raidat. Koskettavimmillaan Rob sekä Dick ja Barry, kaupan apupojat, luetteloivat parhaat kuolemaa käsittelevät kappaleet. Kulttuurituotteiden asettaminen tiukkaan järjestykseen on jo ajatuksena absurdi, mutta myös siksi hauskaa. Levyjen ja poplaulujen listaaminen on sosiaalista liimaa ja elämän kohtaamisesta hämmentyneen työkalu elämän käsittelyyn. Ei oikotie onneen, mutta hyvä yritys ja tekijälleen tärkeää.
Siksi käytän tilaisuuden selkeyttää asioita listaamalla merkittävimmät Kuti-lehdet. Kuti on Kutikuti-nykysarjakuvayhdistyksen vuodesta 2006 julkaisema neljästi vuodessa ilmestyvä ilmaisjakelusarjakuvalehti. Lehden sisältö on useimmiten koostettu toisiinsa liittymättömistä sarjoista. Tiukemmin rajattujen teemanumeroiden aiheina on nähty esimerkiksi strippisarjakuvaa, infosarjakuvaa ja lastensarjakuvaa. Yhden tekijöiden numeroista laajinta huomiota sai Alejandro Jodorowskyn sarjakuvista koostettu lehti, joka noteerattiin ulkomaita myöten. Kuteja on tätä kirjoittaessa ilmestynyt neljäkymmentäyhdeksän. Viideskymmenes numero julkaistaan piakkoin, mikä on hienoa ja monilla tavoin merkittävää.
Seuraava listaus on subjektiivinen yritys järjestää järjestämättömäksi kelpaavia asioita.
TYKEIMMÄT KUTIT TOP 10
1. Kuti #1 – Syksy 2006: Kaiken alku – ja millainen! Räikeä, sekava, värikäs ja uraauurtava ensimmäinen numero osoitti, että sarjakuva voi olla haastavaa, hauskaa, käänteentekevää ja, niin, räikeää, sekavaa, värikästä ja uraauurtavaa. Elinvoimainen, roiskiva ja robusti numero sisältää esimerkiksi Tommi Musturin, Benjamin Bergmanin, Roope Erosen, Reijo Kärkkäisen, Hanneriina Moisseisen ja Pauliina Mäkelän sarjakuvia. Kehnolle sanomalehtipaperille painettua tajunnanräjäyttävää visuaalista kulttuuria, jonka 5 000 kappaleen painoksen soisi olla päätynyt hyvien kotien kirjahyllyihin Raamatun, Tuntemattoman sotilaan ja tarkemmin nimeämättömän Remeksen viereen.
2. Kuti #3 – Kevät 2007: Aina niin suvereenin Aapo Rapin upealla kannella varustettu kolmosnumero hurmaa pastellisävyisemmällä sisällöllään. Sisältää kaiken muun ihastuttavan sarjakuvan lisäksi neljä jaksoa Maippi Ketolan ironisesta utopiasarjakuvasta Onnelan perhe. Sitä, jos jotain, olisi tullut julkaista rutkasti lisää. On ihanaa, kun ydinperheellä menee hyvin!
3. Kuti #4 – Kesä 2007: Pauliina Mäkelän toimittama taiteellinen numero hurmaa jo käsittämättömällä kannellaan. Huikea lehti, jonka yksi huipentuma on Kasper Strömmanin olletikin post it -lappusille punaisella tussilla kynäilemä mykkäsarjakuva-aukeama (tämän blogin pääkuvana). Sisältää myös Jyrki Nissistä, Hanneriina Moisseista, Jarno Latva-Nikkolaa sekä otteita Aapo Rapin Naaburger-sarjakuvasta, jonka Huuda Huuda myöhemmin julkaisi kokoelmana. Ulottuvuuksien välisiin sfääreihin vievä takakansi on lehden historian hienoimpia.
4. Kuti #8 – Kesä 2008 (Roska-Kuti): Roskaa eli ei, Kutin kahdeksas numero sisältää Amanda Vähämäen selvityksen Aku Ankan taskukirjojen esi- ja välinäytösten piirtäjästä Giuseppe Peregosta. Viereisellä sivulla makaa Ville Rannan tilitys Viimeinen sarjakuvakommentaari ikinä, joka nimestään huolimatta ei ollut sarjakuvan suurmaassa Ranskassakin noteeratun taiteilijan viimeinen sarjakuvakommentaari. Stripeistä koostetulla keskiaukeamalla on luettavissa esimerkiksi Petteri Tikkasen nuoruudentöitä sekä Jyrki Nissisen hauska Kivenmusertelija.
5. Kuti #15 – Kevät 2010: Amanda Vähämäen tekemä syvän sinisenä hohtava kansi on kenties lehden historian komein. Sisäsivuilla Vähämäen ja Erosen ”Mäkikotka”-jatkosarja debytoi komealla aukeamalla. Aapo Rapi ilakoi piirtämällä sivun täydeltä mainoksia. Mikko Torvisen ”Cyberpunk Office” resonoi hauskasti seuraavalle sijoitetun Reijo Kärkkäisen ”Retkikunnan” kanssa.
6. Kuti #22 – Joulu 2011: Mustavalkoinen Kuti, jouluksi! Jo Aapo Rapin piirtämä puolen sivun kokoinen Satakunnan painotuotteen mainos Stephen Kingeineen nostaa numeron kärkikymmenikköön. Amanda Vähämäen harmaasävyaukeama on itkettävän kaunis.
7. Kuti #32 – Kesä 2014 (Strippi-Kuti): Strippi-Kuti! Asemansa vakiinnuttaneen lehden elinvoimainen numero täynnä sarjakuvan pienintä yksikköä, strippiä. Esimerkiksi Julius Wagnerin, Anna Krtzonin, Lauri Mäkimurron, Mari Ahokoivun, Tiina Lehikoisen, Timo Kokkilan ja Ville Pynnösen strippejä sisältävä numero ilotulittelee rajatun formaatin rajoissa mutta iloisesti tällä pienellä elementillä leikitellen. Ville Pirisen Huumor Nyyssönen asettaa nykyihmisen haaveet ja toiveet oikeaan valoon; kelmeään tähtien valoon, joita eivät nykyihmisen haaveet ja toiveet liikuta.
8. Kuti #35 – Kevät 2015: Kuti-lehden kypsän vaiheen numero, joka nousee massaa korkeammalle. Lauri Mäkimurron häiritsevän kannen jälkeen avautuvat esimerkiksi Tommi Musturin, Reijo Kärkkäisen, Ville Kallion, Mikko Väyrysen ja Leo Kuikan vinksahtaneet mutta elämänsyrjästä kiinnipitävät maailmat. Väkevää ilmaisua läpi numeron.
9. Kuti #37 – Syksy 2015 (Ipananumero): Lasten Kuti eli Kuti kuten olisi vuosi 2006! Hulvattomassa numerossa on paljon sitä samaa kuin Kutikuti-kollektiivin sarjakuvissa kymmenen vuotta sitten: räikeyttä, sekavuutta, värikkyyttä ja uraauurtavuutta! Lasten tekemien sarjakuvien sekaan lomitetut aikuiset piirtäjät voitetaan 10–3. Ainut miinus onkin, että lehti olisi voinut olla täynnä lasten tekemiä sarjakuvia ja kuvituksia.
10. Kuti#44 – Kesä 2017 (Seniori-Kuti): Hannele Richertin toimittama Seniori-Kuti osuu vanhenevan sarjakuvanlukijan hermoon. Helsinkiläisten senioreiden tarinoista henkivä kokemus suurta kunnioitusta ja saa lukijan tuntemaan itsensä sopivalla tavalla pieneltä, nuorelta ja elämättömältä. Lisäksi jälleen kerran tulee todistetuksi, ettei piirtotaidolla ole niin väliä, jos on kerrottavaa. Elämänmakuinen numero, lehden historian parhaita.
Pinnan alla: Kaikki ne numerot, jotka kuuluisivat listalle.
Pohdintaa: Kun maailma tuntuu menevän yhä kaoottisempaan suuntaan, on Kuti-lehdelle käynyt päinvastoin. Tiiviin työhuonekollektiivin estottomasta roiskimisesta on vuosien aikana kehittynyt selkeämpää ja johdonmukaisempaa. Voidaan kysyä, onko samalla menetetty jotain spontaaniuudesta ja hulluudesta. Eittämättä paljonkin, mikä näkyy myös listauksessani. Kuti-lehden kehitys noudattelee popmusiikista tuttua latteudeksi muodostunutta kaavaa: ensimmäiset julkaisut ovat mielenkiintoisimmat, vuosien kuluessa iskee kankeus.
Hiljattain kaikki neljäkymmentäyhdeksän Kuti-lehteä lukeneena voin todeta, että näin osittain onkin. Kutikuti-kollektiivi havaitsi asian itsekin, ja päätti suorittaa muodonmuutoksen. Suljetusta työhuonekollektiivista kuoriutui ammattimaisesti nykysarjakuvan asiaa edistävä yhdistys, jolla on selkeät toimintaperiaatteet, hallitus ja vieläpä palkattu tuottaja. Uusi Kuti, joka sivumennen sanoen on vaihtanut julkaisuformaattinsa tabloidista perinteisemmän sarjakuvalehden kokoon, on eri asia kuin vanha Kuti. Ei likimainkaan niin räikeä, sekava, värikäs tai uraauurtava, vaan kypsyyden ja tietynlaisen mielenrauhan säilyttänyt ilmiöitä usein rationaalisesti tarkasteleva julkaisu. Sellainen on tässä maailmantilassa ihan tervetullutta.
Luettavaa: Kuti-lehdet Issuussa numerosta #32 alkaen.
Tuomas Tiainen
Kirjoittaja kuuluu Kutikuti-nykysarjakuvayhdistykseen ja on ollut toimittamassa kolmea (listalta pois jätettyä) Kuti-lehteä.