Teksti: Tanja Parkkonen 13.3.2017
Tietoviikko-lehdestä löytyy artikkeleita uudesta herkullisesta termistä Blockchain, joka on käännetty suomeksi lohkoketjuksi. Samuli Kotilainen (2017) ennustaa sen tuovan mukanaan suuria mullistuksia samalla avaten termin merkitystä maanläheisesti. Hän tiivistää menetelmän tuovan luottamusta sinne, mistä sitä puuttuu ja vuorovaikutusta niille tahoille, jotka eivät entuudestaan tunne toinen toisiaan. Mekanismi on saanut alkunsa Bitcoinin kaltaisista sovelluksista. Niclas Storås (2016) selventää taustalla olevaa teknologiaa tarkemmin. Hän kertoo, miten lohkot ketjuttuvat matemaattisten tiivisteiden avulla toinen toisiinsa. Yhden lohkon muuttaminen rikkoo ketjun, jolloin mahdollinen muutos tulee ilmi.
Lohkoketjun mekaniikka voi alkuun tuntua monimutkaiselta, jopa käsittämättömältä. Merkityksen ymmärtämiseksi otan tässä kirjoituksessa avuksi humanismin ja tulkitsen kyseen olevan yksinkertaisesti siitä, että ihmisen toiminnasta muodostuu jatkumo. Tästä johtuen artikkeleissa kuvattu yksittäisten osien muuttaminen esimerkiksi väärentämällä on mahdotonta. Käytännössä yhteinen toiminta takaa tunnistuksen prosessin, johon koko virtuaalinen tieto-omamme voi osallistua. Kyse on historian ja jatkumoiden hyödyntämisestä niin, että poikkeavuus oletetussa osoittaa tunnistamattoman toimijan. Vastavuoroisesti ihminen voidaan tunnistaa hänen itsensä tekemien toimintojensa perusteella.
Humanismi tieteenä auttaa tuomaan perspektiiviä uusiin ja tuntemattomiin ilmiöihin ja käsitteisiin. Mikään ihmeelliseltä vaikuttava ei ole kestävällä pohjalla, ellei sille ole määritettävissä merkitystä ihmisille. Voidaan tehdä eräänlainen lakmustesti, sillä harvoin ilmiö on mullistava, ellei sitä voida osoittaa merkitykselliseksi humanististen teorioiden kautta. Esimerkiksi lohkoketjun merkityksellisyyttä voi tutkia semiotiikan ja estetiikan teorioiden avulla. Humanististen teorioiden käyttäminen toteamuksien tarkistukseen on ehkä kyyninen tapa ajatella, mutta yllättävän toimiva.
Semiotiikka määrittää oleelliseksi merkkien merkityksen muodostajaksi semiosiksen eli ymmärryksen ja merkityksen muodostumisen prosessin. Lohkoketjun taustalta löytyy tulkintani mukaan juuri tällainen malli. Ketjun rakentamiseen osallistuu eri toimijoita ja kokonaisuus muodostaa yksityiskohdat. Tässä mielessä uusi mekanismi on kieltämättä mullistava. Käytännössä vieläkin lapsenkengissään tepasteleva tekniikka muuntuu lähemmäksi ihmisen ymmärryksen muodostumisen prosessia eli semiosista. Virtuaalisen kulttuurin rakentaminen on yhä lähempänä ihmistä itseään, kun sitä tehdään lohkoketjun kaltaisilla menetelmillä. Lohkoketjussa ihmisen toiminnalle luodaan ilmenemismuotoja tämän päivän ympäristöissä: virtuaalisessa verkossa, lisätyssä todellisuudessa, keinoälyssä, big datassa ja muissa aikamme hohdokkailta ja oudoilta kuulostavissa ilmiöissä.
Muutama vuosi sitten Mustekalan Teknologia 1/14 -teemanumerossa pohdin sormenjälkien soveltuvuutta käyttäjän salasanoina. Totesin sormenjälkien näyttäytyvän ennen pitkää yksiulotteisina kuvina, joiden toisintaminen on käytännössä helppoa. Tulkintani perustui pragmatistiseen estetiikkaan eli siihen, että ihmisen identiteetti ei ole kuva, vaan se on toimintaa ja energiaa. Me olemme kuten teemme. (Parkkonen, 2014.) Näyttää siltä, että lohkoketjun on mahdollista käsitellä ihmisen identiteettiä ja olevaisuutta kuvan asemesta aktiivisena toimijana omassa ympäristössään.
Matematiikan sisällyttäminen semiosikseen on äärettömän mielenkiintoista sekin, koska se mahdollistaa käytännön tasolla uuden tavan inhimillisen kulttuurin ilmaisemiselle. Mahdollisuudet kieltämättä ovat huikeita, kun tämä aikanaan onnistuu. Ihmisen oleminen voidaan muuntaa kielelle, jonka käyttäminen yhdessä koneiden kanssa mahdollistuu entistä paremmin. Matkaa käytännön sovelluksiin on varmasti vielä paljon, mutta alku vaikuttaa jo lupaavalta, jopa innostavalta.
Lohkoketjussa ei seuraavaa ole ilman edellistä, ja ihminen on toimintojensa summa eli jatkuva ketju. Kyse on eteenpäin vievästä energiasta ja vuorovaikutuksen virrasta. Lupaus luottamuksesta vie katseen taaksepäin eli ihmisen toiminnan jatkumoon ja toistettavuuteen. Tulkitsemallani tavalla lohkoketjussa on paljon pragmatistisen estetiikan teorian määrittämiä elementtejä: meillä tulee olla rytmi, energia ja kauneuden aikaan saava poikkeus. Toiminnan tulee särkyä aika ajoin, jotta se voisi olla todellinen ja ihmiselle ominainen. Kuten kaunis lauluääni ja ilmaiseva viiva vaihtelevat, on jokaisen yksittäisen ihmisen tapa toimia vaihteleva ja vaihtelevuuden tavoiltaan omanlaisensa.
Lähteet:
Kotilainen, Samuli 2017. Blockchain mullistaa maailman kuin internet. www.tivi.fi. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/blockchain-mullistaa-maailman-kuin-internet-6623590
Parkkonen, Tanja 2014. Ihmisen ruumis verkkomaailmassa – Somaesteettistä pohdintaa. www.mustekala.info. http://mail.mustekala.info/node/35830
Storås, Niclas 2016. Lohkoketjuteknologia pähkinänkuoressa – tämä kannattaa tietää. www.tivi.fi. http://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/lohkoketjuteknologia-pahkinakuoressa-tama-kannattaa-tietaa-6537904