11.5.2010 Virpi Alanen
Race Horse Company: Petit Mal
6.5.2010, Stoa, Helsingin nykysirkusfestivaali Cirko
Race Horse Companyn esitys Petit Mal (2010) on riemastuttavan taidokasta ja esteettisesti kekseliästä uutta sirkusta. Yhteistyössä Circo Aereon kanssa tuotettu esitys nähtiin nyt Stoassa, Helsingin nykysirkusfestivaali Cirkon yhteydessä. Ensi-iltansa Hämeenlinnan Verkatehtaalla maaliskuussa 2010 saanut teos on jo ehtinyt vierailla muuallakin Euroopassa, esimerkiksi Lontoon Southbank Centressä.
Maksim Komaron ohjaama esitys on huikea sekoitus tyylitajuista tarkkuutta, katukundien rentoutta, kaunista liikettä, ilkikurisia jännitteitä ja yllätyksellisyyttä. Vaikka teoksessa ei ole varsinaista tarinallista kehityskulkua, sen yksityiskohdat liittyvät toisiinsa, muodostaen fragmentaarisen ja absurdin kudelman ihmisyydestä. Taustalla väikkyy surumielinen, poikamainen satumaailma. Ilo ja vakavuus vuorottelevat ja pitävät otteessaan.
Esiintyjäkolmikon eli Rauli Kososen, Kalle Lehdon ja Petri Tuomisen yhteistyö toimii . Kaikkien kolmen itsenäiset osuudet ovat taidokkaita ja toisiaan tehostavia. Välillä lavalla näkyy samanaikaisesti kolme eri tapahtumaa, jotka sitten saattavat kohdata tai rikkoa toinen toisensa. Esityksessä toiminta on eräänlaista Sisyfoksen työtä: taiturimaiset suoritukset päättyvät yllätyksellisiin lattialle mätkähtämisiin tai väkivaltaisuutta läheneviin keskeytyksiin.
Petit Mal
Teemana korostuu inhimillisen toiminnan turhuus ja elämän arvaamattomuus: mitä tahansa teetkin ja kuinka sinnikkäästi tahansa, kohta jo kaadut naamallesi maahan tai tulet heitetyksi kulisseihin. Kun hahmot samanaikaisesti sekä toimivat yhdessä että häiritsevät toisiaan, syntyy kiehtova jännite, joka säilyy koko esityksen ajan.
Hauskimmillaan kolmikko on toimiessaan akrobaattisena rykelmänä: kolmen miehen samanaikainen muka-kömpelö kiipeäminen tankoa pitkin on jalkojen ja käsien sekamelska, joka nauratti vedet silmiin. Kolmikon yhteistoiminnalla luodaan huolellisesti suunniteltuja ja tarkasti toteutettuja huolettomuuden ja kylähulluuden tunnelmia.
Fyysisesti vaikeimmissakin kohdissa on onnistuttu säilyttämään keveyden ja helppouden vaikutelma, tunne siitä, että tekijät tekevät trampoliinilla ja palloilla juuri sitä mitä haluavat tehdä. Kokeellinen leikkisyys yhdistelee lapsuuden iloisuutta ja nuoruuden uhmakkuutta, johdatellen kohti varmuuden ja epävarmuuden rajapinnalla tasapainoilevaa ihmiskuvaa – aikuisuutta.
Lava on kuin rosoinen varaston takapiha, jossa nuoret katutappelijat kanniskelevat autonrenkaita ja elähtäneet rokkistarat bilettävät. Petit Mal on visuaaliselta ilmeeltään miehistä mutta myös mieskliseitä ironisoivaa. Esitys sekä käyttää vakiintunutta miesvartalon populaarikulttuurista kuvaustapaa että luopuu siitä, esimerkiksi leikitellen hetkellisesti valohämyssä vaatteita vaihtavan miesvartalon seksikkyydellä, mutta jo seuraavassa hetkessä lyöden asian leikiksi siten, ettei patetiaa tai siirappimaisuutta pääse syntymään.
Käytetty esineistö on pääosin raaka-ainemaista (pattinginpätkiä, renkaita) tai fyysisen työn maailmasta tuttua (kompressori, lehtipuhallin) – mutta näyttämöllä nähdään myös pyöreitä ja pehmeitä elementtejä kuten palloja ja höyheniä. Poikkeuksellisen esineistön myötä myös esityksen äänimaailmasta tulee omaperäinen. Kompressorin matalapaineinen tremolo, kettinkien metallinkalina tai raakalaudan rujo mätkähdys lattialle – esitys tarjoaa moniaistista runsautta, samalla kuitenkin pysyen pelkistettynä.
Petit Mal
Huumoria syntyy sirkusperinnettä parodioivasta toiminnasta, joka sovitetaan esityksen teeman mukaisiin konkreettisiin mätkähtämisiin ja kaatumisiin. Osa humoristisista kohtauksista, kuten kahteen osaan hajoava sirkushevonen, jonka etu- ja takapää jatkavat esiintymistä itsenäisinä toimijoina, lienee suunnattu lapsiyleisölle. Yleisössä olleet lapset nauroivatkin hevoselle, samoin ratsuväkihahmolle, jonka höpsöt itsepuolustusliikesarjat tosin kävivät toistuessaan jo hivenen tylsiksi.
Yleisesti huumori oli kuitenkin onnistunutta ja esityksen intensiteetti säilyi. Väkinäiseltä ja lähes lumouksen rikkovalta tuntui ainoastaan kohta, jossa esiintyjä tuuletteli kompressorin paineilmalla ensin kainaloitaan, sitten housujensa etumusta.
Esityksen syvätasoisempi huumori onkin kiinnostavampaa ja taiteen kannalta oleellisempaa. Se on mustaa huumoria, joka syntyy törmäyksistä ja ihmisten arvaamattomuudesta toisiaan kohtaan.
Lopun strobovalokohtaus tuntui hiukan ylimääräiseltä. Kun esitys perustuu ihmisvartalon liikkeen luonnollisenkeveälle leikkisyyden lumolle, räikeälle teknologis-visuaaliselle aistikokemuksen vahvistamiselle ei ole tarvetta. Toisaalta, strobovalojen pirstaloima liike kyllä tuki teoskokonaisuuden fragmentaarisuusteemaa.
Race Horse Companyn tavassa tehdä uutta sirkusta korostuvat sirkusperinnettä uudelleen merkityksellistävä taidokkuus ja itsenäinen, taiteellisesti määrätietoinen kokeellisuus. On hienoa havaita nykysirkuksen kyky vaivattomaan taiteidenvälisyyteen. Petit Mal linkittyy yhtä hyvin runouden, tanssin ja kuvataiteen kuin populaariviihteenkin maailmoihin.
Petit Mal on esitys, josta jää virkistävä ja pitkään energisoiva jälki esteettiseen muistiin.
Race Horse Company YouTubessa välähdyksiä Petit Mal -esityksestä