Riiko Sakkinen & Max Ryynänen:
KESKUSTELUA TAIDEMESSUISTA OSA 2
ARCO, yksi maailman suurimmista taidemessuista, järjestetään Madridissa joka helmikuussa. Max Ryynänen vieraili Richter-apurahan turvin ARCO 2013:ssa ja Madridin lähellä asuvan Riiko Sakkisen kanssa päätettiin keskustella sekä ARCO:sta että taidemessuista yleistasolla. Mikä on messujen rooli taidemaailmassa? Miten sen näkee ja kokee yksittäinen taiteilija? Entäpä mikä on ARCO:n rooli Espanjassa?
Keskusteluja on 2. Ensimmäisessä puhuttiin ARCO:sta keväällä 2013. Toisessa, eli tässä, on käynyt ilmi että vuoden 2014 ARCO:n ykkösvieras on Suomi – ja Sakkinen on yksi kutsutaiteilijoista. Tämä toi tarpeen keskustella uusiksi suhdetta messuihin ja kummatkin dialogit päätettiin julkaista kun kaikki Suomen ARCO-vierailuun liittyvät yksityiskohdat on julkaistu (lokakuu 2013).
ARCO 2013:n tunnelmia. Photo © Pablo Mesegar.
Max
Ollaanko ARCO:sta tai suomalaisten järjestäjien taholta oltu suhun jo yhteydessä? Jos on, ootko saanu ryhmäohjeistusta, ehkä jopa kansallishenkistä – mehän puhuttiin siitä mitä tää merkkaa sulle, mutta nyt olet osa Suomen vientihanketta?
Riiko
Ei, mutta galleria on puhunut asiasta varmana, että sinne mua viedään. Mulla on nyt näyttely Gijonissa, Asturiasissa, ja kerroin ARCO:sta galleristille. Kuten sanoin Espanjassa se on iso juttu. Eli pressiin meni että olen ARCO:ssa. Olin vähän et hei tätä ei saanut vielä kertoa. Galleristi sanoi että oli kuullut osallistumisestani suoraan Carlos Urrozilta, ARCO:n johtajalta.
M
Eli galleria on nähny tän loistavana mainostusmahdollisuutena. Meneeks kaikki tällanen kommunikaatio gallerian kautta – onks tää siis normaalia?
R
Mä aion pelata just sillä jutulla, eli teen teoksia jotka ei näytä suomalaisilta eikä liity Suomeen. Teen täysin espanjalaisia teoksia, sekä materiaaliltaan että aiheiltaan.
M
Okei, just – eli tää tavallaan panee sut kiinnostavaan tilanteeseen taiteilijana. Espanjalaisempia ku yleensä? Sun kohteena on espanjalaiset katsojat.
R
Riippuu vielä siitä miten mulla on rahaa käyttää tähän. mutta ajatus on että se tulee koostumaan keramiikkalautasista ja valomainoksesta/valokaapista tai vastaavasta. Pyrin siihen että se näyttää tosi omituiselta että mun teokset on siinä Suomi-setissä. Olen tilannu jo ekat lautaset. Kohteena on espanjalainen yleisö. Pyrin siihen että mun teoksista tulee messujen SE teos jota kuvataan lehtiin ja telkkariin. Ja se ottaa myös huomioon sen että esitetään osana suomea.
M
Ku mä mietin asiaa, jotkut sun teokset on kyllä ollu aika epäsuomalaisia, enemmänki spanski- ja lattarityyliä. Tässä ajattelen esimerkiks sun tekemiä railakkaita julisteita. Kyllä tää kansallisuus on nykytaiteessa outo juttu. Tiedätkö, ku mä teen filosofiaa, sillä ei oo kansallisuutta, vaikka kirjoittaisin paikallisista asioista. Nykytaidekirjoittelijana olen heti Helsinki-based ja joka paikassa painotetaan mistä olen kotosin. Samalla puhutaan että skene olisi jotenki vapautuneempi tällasesta ku muut skenet. Uskon että jopa rockmusassa lähtöpaikalla on vähemmän väliä – nykyään ku ei tartte olla jenkki. Että sä joudut tällasta miettimään!
R
Valomainokseen tulee teksti: escribid a papa noel y pedid trabajo. Kirjoittakaa joulupukille ja toivokaa työtä. Ajattelin valokaappia joka seisoo keskellä messuosastoa. Keramiikat seinillä. Kyllä täällä tiedetään et pukki on suomesta. Olen tilannut jo ekat lautaset, tulee isompia. 70cm halkaisijaltaan. Ne siis tehdään ammattipaikassa mun piirustusten pohjalta. en koske niihin itse. Ne tekee taakse mun signeerauksenkin. ei mitään halpatuotantoa (kuten Jani tilaa taulut Kiinasta) vaan päinvastoin ammattimaisten käsityöläisten kanssa yhteistyötä. Taakse tulee mun nimen lisäksi pajan nimi. Ne tehdään meidän viereisessä kaupungissa Talavera de la reinassa, joka on Espanjan kuuluisin keramiikkakaupunki. Talaveran vanhaa keramiikkaa oon nähny vaikkapa METissä New Yorkissa.
M
Jeff Koons -meininkiä? Sitä haukutaan paljon, mutta mielestäni se käytti 1990-luvulla upeita käsityöläsiä, esim. Pino Signorettoa (lasi) tekemään sen teokset, ja ne kyllä sai mun tietämissä keisseissä siltä hyvät rahat.
On hienoa ku nykytaiteella nää vientikuviot toimivat Pohjoismaissa, mutta etkö koe joskus ongelmaks tätä skenen loputonta kansallismielisyyttä – joka tulee aina takaovesta sisään ku pitää rahottaa tai esitellä taiteilijaa? Että jopa vaikka asut Espanjassa joudut tähän.
R
Joulupukkijutussa käännän tilanteen voitokseni. Slogani nauraa sekä suomelle että espanjalle. Se ei toimisi niin hyvin jos yhteys suomeen olisi vain mun passi. Se turboahtaa että kysymys on suomalaisen taiteen katselmuksesta. Eli lopulta mä käännän vastenmielisen tilanteen edukseni.
ARCO 2013:n tunnelmia. Photo © Pablo Mesegar.
M
Sä kirjotit Cultin kolumnissas hyvin siitä aiheesta ettei oo kiva olla edustettuna maansa takia, mutta niinhän se on tosiaanki Suomenki kohdalla. On hyvä taustarahotus, esim. FRAME, ja sitte liikkuvuusrahaa sieltä sun täältä. Suomi on usein kansainvälisesti mukana rahan takia. No, Venetsiassa Arsenale on kokonaisuutena aina parempi ku noi maapaviljongit. Mutta ennen kaikkea tää kiinnostaa: olisitko 2001 tosiaan kakuttanu Szeemanin jos olisit löytäny sen? Miten sä luulet että siihen olisi suhtauduttu?
R
Veikkaan että Szeeman ois ottanu sen huumorilla. Mut oisin saanut turpaan turvamiehiltä nurkan takana.
R
Mutta vielä taloudesta: Oisko Suomi muka ARCO:ssa siksi että sillä on enemmän rahaa kuin muilla? En oikein usko tohon. Väittäisin että moni isompi maa ois voinu pistää isomman sekin pöytään. Mulle on vieläkin mysteeri miksi ne ARCO:ssa päätyi suomeen – tuntematta suomen galleriaskeneä. Väitän että tuntematta, koska kuulin että kun ARCO:n tyypit oli stadissa ne oli ihan puullapäähän lyötyjä kun ei niitä gallerioita ollutkaan kuin yhden käden sormet.
M
Varmasti silti Suomi maksaa tästä paljon viuluja – ei Etiopia tällaseen saa kutsua… Joo toi Suomen galleriaskene myyntitaiteen osalta on tosiaan pieni. Vaihtoehtogalleriat on tietysti eri juttu, Hesassa ja sen ulkopuolella.
R
Ja kyllähän näitä maiden rahoittamia näyttelyitä on kaikkialla koko ajan. Ei ehkä Etiopian mutta vaikkapa Espanjan. ainakin ennen kriisiä. Espanjassa taidetta vie tohon tapaan myös autonomiat. Varsinkin baskit ja katalaanit. Sitä tekee kaikki maat joilla on rahaa ja tarvetta määrittää identiteettiään ja muistuttaa olemassaolostaan.
M
Toi on mielenkiintosta. mutta niinhän se on pienemmässä ja vähemmän identiteettiä hallitsevassa mittakaavassa suomessaki. Maakunnista on omat taidelähetystöt maailmalle, ja siihenki riittää aika paljon rahaa – suhteessa enemmän ku hesassa. Käyn Satakunnassa opettamassa ja olen huomannu että siellä on taloudellisesti pullat tosi hyvin uunissa verrattuna Hesaan, noin siis perustaiteilijoilla.
Ehkä se on hyvä muistaa. Vanhaan aikaan Suomessa natistiin ku ruotsalaiset pääsi kaikkialle, nyt meki. Ihmeen vähän tästä on näkyny kriittistä avointa keskustelua. Ku ollaan junassa mukana ollaan hiljaa. Mä kaipaisin analyysia siitä miten suomi pääsi taiteen maailmankartalle. Talous merkkaa paljon, ehkä EU:hun liittyminenki.
R
Miks Suomen pitäis päästä maailmankartalle? Eikö suomalaiset ole nyt jo ihan yliedustettuina jos verrataan vaikka tohon Etiopiaan? Varsinkin kun Suomen taiteen taso on niin heikko. Mitä sanottavaa suomalaisilla taiteilijoilla voisi olla? Suomalaiset ei tiedä maailmasta mitään. Suomalaisilla ei ole mitään sanottavaa globaalin keskusteluun.
M
Mikä sun mielestä on Suomen taiteen suurin ongelma – myyntigallerioiden vähyyden lisäks? Miten pelkäät että se näkyy ARCOssa?
R
Missä on nuoret suomalaiset vihaiset taiteilijat? Missä on manifestit? Missä on kannanotot? Missä on politiikka? Sellaista näkee kun katsoo ruohojuuritason taidetta monessa muussa paikassa jossa ongelmat on isompia kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus.
M
Sellanen puuttuu kyllä täysin. Ehkä ongelmia ei oo samalla tasolla ympärillä suomessa, mutta vastuuta vois kyllä kantaa globaalimmin.
R
Mä odotan innolla että joku nuori suomalainen taiteilija haastaisi mut politiikassa. Tai edes kyseenalaistaisi. Ja tekisi rankemmin. Paremmin. Eri näkökulmasta. Mutta ei.
M
Sardiinipurkissa on vaikea purra naapuria. Miten tää vois tapahtua? Tarkotatsä kritiikkiä sun töitä kohtaan? (Voisko kriitikkoki tehdä tätä?)
R
On mua toki kriitikot haukkuneet. Mutta kaipaisin seuraajia ja vastustajia taiteilijoista. Molempia. Haluaisin olla yhtä vihattu kuin Osmo Rauhala.
M
Sä oot ehkä vähän epäreilu suomalaisia taiteilijoita kohtaan, tai Suomen poliittisen taiteen skeneä – onhan täällä monenlaista porukkaa. Mun mielestä Fake Finns on hieno projekti, samoin on tätä Henriksson/Boynik -tyyppistä säätämistä (poliittista tapahtumaa). Ja miks ne haastais just sut? Näytkö täällä nykyään paljon vielä? (Mä en siis tiedä, luen aika vähän paikallista mediaa – mikä on ehkä hölmöä.)
Rauhalaa on vaikea voittaa. Tai no… sun ehkä pitää mennä naistenlehtiin? Hesari ei nimittäin riitä. Sitä luetaan varmaan (jos luetaan) aika vasemmalla silmällä. Mutta jostaki syystä ihmiset vihaa ku taiteilijat on naistenlehdissä.
Ja poliittista taiteilijaa ei ehkä ylipäätänsäkään vihata. Se on kiellettyä.
ARCO 2013:n tunnelmia. Photo © Pablo Mesegar.
R
Näynkö Suomessa? Olen HS-raadissa vastaamassa joka viikko (kolme taiteilijaa: Rauhala, Tukiainen ja minä). Kirjoitan kuukausittain kolumneja Cult24:ään. Mun blogia luetaan Suomessa. Marimekko-skandaalista media kyseli heti mun mielipidettä, ei muilta taiteilijoilta. Näyn jatkuvasti Syyria-aktivistina. Hesari haukku mut kesäkuussa kuiskaaja-palstalla koska olen liittynyt Espanjan kommunistiseen puolueeseen. Samalla viikolla ulkomaantoimituksen kolumnissa haukuttiin mun Syyria-mielipiteet. Hommafoorumilla on uhattu tappaa mun koko perhe. Mä olen Suomen johtavia intellektuelleja. Taiteilijoista mä olen ainut, tai ylivoimainen ykkönen, jota voi sanoa intellektuelliksi Suomessa.
M
Sun perhe on uhattu tappaa?! Miks joku suuttuis Espanjan kommunistiseen puolueeseen liittymisestä?
R
Hesarin juttu loppu sanoihin ”mene kotiin Sakkinen”. Ja no, Hommaforumilla nyt löpistään, en ottanu sitä vakavasti, mutta onhan sen pelottavaa luettavaa. Olin siis sanonut mielipiteitäni persuista hesarissa.
M
No olet varmasti paljon näkyvillä ainakin valtamediassa. Ja sitähän intellektuellilla kai Suomessa tarkoitetaan. En kritisoi sua, mutta mun näkemys on vaan että esimerkiks just Mustekalan tyyppiset lehdet on niitä joissa keskustelu käydään, ei HS tai City… Intellektuelli voi tarkottaa niin montaa asiaa…
R
Mut musta on hienoa olla vakioaihe (vähän liioitellen) hommassa, julkinen intellektuelli, mielipidejohtaja. Se on mun suurin saavutus. Siinä kaikki on mennyt nappiin toisin kuin tossa itse taiteen tekemisessä, siis sen myynnissä, apurahojen saamisessa yms. Ei mua kiinnosta Mustekalat sun muut joita lukee viisi taideteoreetikkoa. Mä haluan muuttaa maailmaa!
ARCO:ssa mun teokset tulee näkemään isompi jengi kuin koskaan ennen. No ehkä kun mulla oli installaatio Kiasmassa melkein vuoden oli yhtä paljon. Jaa no, se oli ehkä isompi juttu kun mun skandaaliteos oli Koreassa kaikissa lehdissä.
Yhdistin Korean tunnetuimmat brändit, Samsungin ja Kim-Il Sungin. Mut yritettiin pysäyttää jo maalausvaiheessa. Amerikkalainen kuraattori oli kovana. Syntyi skandaali. Olin kaikissa lehdissä, kotimaan sivuilla, ei kulttuurissa. Radio, telkkari. Mielenosoitus mun teosta vastaan.
Sekä poliisi että suojelupoliisi tutki mun mahdollista rikosta mutta jätti syyttämättä. Kim-Il Sungin ylistäminen on siis rikos Etelä-Koreassa.
En tähtää ihan noin korkealle ARCOssa. Mutta messut on niin hillitty konteksti että skandaali on helppo. Eugenio Merino on toissavuoden ARCO:sta oikeudessa, koska laitto Francon jääkaappiin. Francisco Franco -säätiö teki rikosilmoituksen. Ei mä tohon pääse. mutta toivon että espanjalaiset suuttuu, että me pohjoiset on tuhottu niiden elämä leikkauksilla ja nyt tullaan vielä nauramaan joulupukilla.
Olli Rehn on ehkä vihatuin suomalainen Espanjassa. Meidän oma Olli josta ollaan niin ylpeitä – joka käyttää valtaa kuin joulupukki. Jos oot ollu kiltisti eli tehny leikkauksia saat rahaa, ja jos puolustat duunarien oikeuksia niin Olli tuo risuja!