Teksti: Aune Waronen 3.12.2014
Kuva: Malviniemi Company / Ville Lindberg
Malviniemi Company: Hiljaisuus (2014)
Mia Malviniemi istuu vanhassa vaasalaisessa puutalossa sijaitsevan kahvilan pöydässä ja juo teetä. Tanssijan oman sooloteoksen ensi-ilta on ollut kaupunginkirjaston Draamasalissa edellisenä päivänä. Samalla on esitetty kaksi muuta teosta, norjalaisen Helle Siljeholmin Miss Vertigo ja Johanna Ikolan Mozart-variaatioita.
”Ensi-ilta oli melko lailla täynnä ja [siellä] oli hyvä tunnelma”, hän hymyilee.
Malviniemi Companyn Hiljaisuus-teoksen tekeminen alkoi jo vuosi sitten, lomittain edellisen työn kanssa.
”Silloin tiesin jo, että tulen tekemään sooloteoksen seuraavaksi, ja kun jäi sopivasti aikaa, tuli pohja tälle työlle. Nyt kesällä palasin sen pariin konkreettisesti.”
Kaikki tekijät ovat Vaasan seudulta. Stefan Lindblom ja Stefan Backas loivat teoksen äänimaailmaa: Lindblom musiikin, Backas äänisuunnittelun. Lisäksi mukana ovat olleet puvustaja Zarah Holmberg ja lavastaja Sonja Backlund.
”On hienoa, että olen löytänyt täältä hyviä tekijöitä, muusikoita ja muita ammattilaisia, joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä. Varmasti [sillä] on vaikutusta esitystaiteelle, että alueella on monta teatteria ja työmahdollisuuksia myös niiden kautta”, Kokkolassa kasvanut Malviniemi sanoo.
Hiljaisuus nostaa esiin sisäistä maailmaa: omia tuntemuksia, ajatuksia, haluja, kokemuksia sekä muistoja. Hiljaisuus ei ole pysähtynyt olotila.
”Pyrin siihen, että pääsen pään ja kehon sisään, ja herkistän itseäni sen asian äärelle. Ensimmäinen reaktio on, että kun teoksen nimi on Hiljaisuus, että hiljennyn tähän ja pysähdyn. Mutta kehossa on koko ajan aistimuksia. Se ei ole ollenkaan staattinen tai meditatiivinen tila, vaan hyvin aktiivista ja toiminnallista. Olen lähtenyt viemään sitä siihen suuntaan, miten se ilmenee minussa kehollisesti, miten haluan ilmaista sen.”
Malviniemen teoksia leimaa monikerroksisuus. Teema lähtee keriytymään auki konkreettisista, tekijää lähellä olevista asioista. Teoksen viesti löytyy ajasta.
”Ensin aihe on hyvin lähellä minua, ja sen jälkeen ryhdyn katsomaan sitä laajemmin. Olen ajatellut tässä, miten ihmiset voivat tällä hetkellä, miten esimerkiksi nuoret ja lapset voivat. On kiire ja suoritetaan niin paljon asioita. Teen itse sitä ihan samaa. Jos minulla ei olisi noita kokemuksia, en voisi tehdä tätä, se jäisi ulkokohtaiseksi. Mutta teoksessa on myös positiivisuus ja kepeys. Sehän on ainut mikä meitä kantaa.”
Esityksessä ei ole tekstiä, vaikka itse esityksessä Malviniemi käyttää ääntään. Yksi kohtauksista on jätetty avoimeksi siten, että se on joka kerralla erilainen.
”Mutta toki pyrin laittamaan jotakin ylös työryhmälle. Esimerkiksi kohtausluettelon, josta selviää, että kohtaukset pitävät sisällään näitä ja näitä asioita. Mutta kyllä se yhdelle A4:lle mahtuu. Itselleni toki kirjoitan jotain ja videoin harjoituksia. Video on kuvallinen käsikirjoitus, mitä kohti mennään.”
Hiljaisuus tarttuu kaikkialla ajankohtaiseen teemaan. Kiire ja hektisyys eivät koske vain Helsinkiä tai isoja kaupunkeja.
”Kyllä Vaasassa elämä on samalla tavoin kiireistä ja ihmiset touhuttavat eteenpäin arjessa.”
Kokkolalaissyntyinen Malviniemi asui Helsingissä vuodesta 1991 vuoteen 2008. Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokselta valmistuttuaan hän työskenteli useamman vuoden tanssiryhmissä, esimerkiksi M.A.D.-tuotannon toiminnassa. Hän palasi Pohjanmaalle ja perusti oman tanssiryhmän, Malviniemi Companyn, vuonna 2011. Malviniemi on joka kolmas vuosi Kokkolan Talvitanssien taiteellinen johtaja. Tulevana talvena on hänen vetovuoronsa synnyinkaupungissa.
Esityksen lyhyt elinkaari on alan ikuisuuskysymys. Kun väkeä on vähän, yleisöt ovat väistämättä pieniä. Pyrkimys on hakeutua mahdollisimman monille festivaaleille, mahdollisesti myös ulkomaille.
”Nyt meillä on kolme esitystä, mikä on todella vähän. Ei vain pysty tekemään enempää, rahoitukset ovat niin pieniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että tanssilla Suomessa on vain muutama esitys Suomessa. Mutta toki on esimerkiksi Zodiak, heillä pyritään siihen että määrä on lähempänä kymmentä esitystä. Silloin teokselle saa jonkinlaisen elinkaaren jo alkumatkalla. Mutta en ole Vaasassa päässyt siihen.”
Tuottajan olemassaolo on olennaista myös tanssille tänään. Aikaisemmin Malviniemi on tuottanut itse Malviniemi Companyn teokset. Hän sanoo nyt, ettei enää lähde siihen.
”Tänä päivänä jo rahoittajat vaativat, että esityksellä on tuottaja. Voit saada toiminta-avustusta vasta kun on tuottaja. Ja kun menet tekemään kansainvälisiä vierailuja, on oltava tuottaja. Se on hyvä asia. Se on aina pois teoksesta, jos joutuu tuottamaan itse.”
Mia Malviniemi toimi pari vuotta sitten Pohjanmaan taidetoimikunnan tanssitaiteen läänintaiteilijana ja työsti sinä aikana Moreeni Tanssit luodolla – jäljet kalliossa -teoksen Merenkurkun saaristoon Unescon maailmanperintöalueelle.
”Moreenia on esitetty, se on kiertänyt ja sen alkumetrit ovat olleet jo hyvin joustavat. Siinä on tiettyjä osia, joita voi esittää erillään ja erilaisissa tiloissa. Ne pitävät teosta elossa.”
Vaikka esityksiä on ollut vähän, parasta Hiljaisuudessa ollut yleisö.
”Tekijät ymmärtävät toki, ettei teoksia tehdä harjoitussaleissa pyöritettäviksi vaan yleisölle esitettäviksi. Kunpa rahoittajapuolellakin tulisi enemmän ymmärrystä sille, että rahaa voisi hakea myös sille, että teos saisi jatkoelämää.”
Marraskuisen lauantain esityksen jälkeen Draamasalissa oli taiteilijatapaaminen, jossa yleisö sai kohdata tekijät. Malviniemi antaa kiitoksen Pohjanmaan tanssin aluekeskuksen kanssa tehdylle yhteistyölle.
”Tällaista iltaa, jossa oli kolmen tekijän työt, ei olisi ilman sitä saatu tehdyksi. Iloinen asia olivat myös ihmiset, jotka olivat tulleet katsomoon vähän vahingossa. He ovat positiivisesti yllättyneitä siitä, mitä tanssitaide voi olla. Moni totesi, ettei ole koskaan ennen ollut katsomassa tanssia. Hienoa, että tämän päivän tanssitaide puhuttelee katsojaa ja että he pääsevät jollain lailla sisälle siihen.”
”Ja koko prosessi on ollut antoisa. Vaikka minulla on tanssijana pitkä historia, niin se on ollut polveileva. Viimeisten kolmen vuoden aikana olen keskittynyt tekemään omia juttuja. Sitä olen aina halunnut ja nyt olen sitä tehnyt. Se on kirkastanut asioita ja sitä, mitä kohti olen koreografina ja tanssijana menossa”, Mia Malviniemi sanoo.
Aune Waronen on vapaa toimittaja ja teatterikriitikko.
Malviniemi Companyn Hiljaisuus-teoksen ensi-ilta oli Vaasan kaupunginkirjaston Draamasalissa 20.11.2014. Teos esitettiin myös 21. ja 22.11.2014.