Kuningasta masentaa. Vuodenaikaan kuuluva päättymätön vesisade lotisee nurkissa samalla kun ennen niin komea sukulinna rapistuu ja vuotaa. Huopaista hätäpaikkaa kattoon nakuttaessaan kuningas joutuu lohikäärmeen yllättämäksi. Vihdoinkin jotain toimintaa! Lohikäärme ei kuitenkaan tullut taistelemaan vaan tuomaan yhteiset tyttäret viikoksi isälleen. Rikkoopa vielä kömpelyyksissään kattoa entisestään. Kuningasta masentaa.
Väkevä aloituskohtaus asettaa teemat ja tunnelmat raiteilleen Ville Rannan uudessa sarjakuvakirjassa Kuningas menettää päänsä (WSOY 2018). Vertauskuvin raskautettu asetelma kuvaa miehen kipuiluja hankittujen – vaiko pikemminkin otettujen ja saatujen? – etuisuuksien menettämisen edessä. Roolitus on hukassa, myyttiset uroteot on jo tehty eikä kukaan enää edes pelkää. Saamattoman kuninkaan rimpuilu puitteiden hajotessa ympäriltä vertautuu mieskuvan muutokseen ja siitä nyt käytävään keskusteluun. Lisäksi se on sekä sidoksissa pitkään komediaperinteeseen että – mikä tärkeintä – hirveän totta ja hirveän hauskaa.
Surkeuden aatelia
Nimittäin! Itse Rabelaiskin hohottaisi, mikäli Kuningasta tuolta puolen suomeksi lukemaan kykenisi. Alkuun huolestuttavankin paljon framille nouseva ajankohtaisuus somettelevine prinsessoineen ja #metoo-viitteineen on lopulta vain tukku viitteitä nykyisyyteemme, ei kirjan todellisinta ydintä tukahduttavaa silettä. Mikään ei tunnu miltään, kaikki oli paremmin joskus ennen ja jos ei muuhun kykene, voi liueta vielä kerran reissuun tutun kirkonmiehen kanssa. Sillä sillä reissulla miehet ovat miehiä, jotka juovat olutta puolen litran tölkeistä ja linnanneidon tavatessaan panevat tätä, koska niin kuuluu tehdä ja niin on ennenkin tehty.
Heittopussi kuningas herättää silti enemmän sääliä kuin vihaa tai edes tuohtumusta. Hän on olento menneestä maailmasta, joku, joka tuntee siteidensä venyvän muinaisuuteen asti, ja joka sitten tuntee siteidensä katkeavan. On kohtalon oikku ja asianosaiselle itselleen hirveä harmi, että juuri hän sattui olemaan vuorossa, kun näin käy. Muotokuviin ikuistetut esivanhemmat ymmärtävät – ehkä! – miltä tuntuu. Tornikamarissa iäisyyttään viruva, kuolleelta lemuava mutsi saa toimia sijaiskärsijänä. Hän putoaa linnan vessan alle sortuvaan kaivoon, jonne esi-isät (ehkä -äiditkin) ovat ulosteensa sukupolvien ajan äkistäneet.
Mutta munaton kuningas ei ole Pol Pot eikä edes Alfred ”melkein-Rosenberg” Rosenberg. Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat, tiilet vaipuvat laastin ikeestä ja, tosiaan, asuinsijan katto vuotaa ja se pitäisi mitä pikimmiten paikata. Mulkut ja vulvat tanssivat eritteiden liukastamaa lihallista polskaa. En erityisemmin ole mulkkujen ja vulvien ystävä Ville Rannan sarjakuvissa tai sarjakuvailmaisussa ylipäätään, mutta Kuninkaan tarinassa lihallisuus puolustaa paikkaansa. Sitähän ihminen on, vähän noloa ja mitenkuten suoritettua seksiä. Silloin, kun saa.
Uusi pää
Kuningas menettää päänsä olisi voinut olla hyvin erilainen kuin se tällaisenaan on. Rannan oli määrä piirtää sarjakuva Castermanille, suurelle ranskalaiskustantamolle, mutta yhteistyö kariutui parin vuoden kuluttua. Ranta hylkäsi perinteiseen ruutujakoon perustuneen työnsä ja piirsi kaiken uudestaan. Nyt voi sanoa: onneksi. Ranta on nimittäin parhaimmillaan piirtäessään vapaasti ja vailla ruutujen kaltaisia kahleita.
Kuningas menettää päänsä onkin innostuneinta ja luontevinta Rantaa aikoihin. Kerronta on irtonaista ja suvereenia, muutaman kuvan sivut upeita jok’ikinen. Rannan piirrostyyli, jonka moittimisesta ahtaat sielut saavat suurta hupia pieniin elämiinsä, on kerrassaan ihanaa ja luontevaa! Värimaailma on miellyttävästi sävytetty ja jännittävästi melko vaalea. Kenties haaleus on yksi keino korostaa kirjan aihetta, kenties ei, yhtä kaikki ratkaisu toimii.
Ja näinhän sen pitääkin olla. Nimittäin nythän on niin, että Puupää-voittaja, Suomi-palkittu, kulttuurilehti Kaltion Muhammed-sarjakuvallaan ansaitsematonta polemiikkia herättänyt, Ranskan Ordre national du Mériten chevalier ja nyky-Suomen suuntiin pilakuvillaan räkivä Ranta on tehnyt yhden pitkän uransa parhaista teoksista.
Teksti: Tuomas Tiainen
Kuvat: Ville Ranta
***
Kuningas menettää päänsä
Ville Ranta
WSOY
192 s.