Leena Kuumola: (s.1958)
Olen pitänyt omaa vaihtoehtoista galleriaa Tukholmassa (1992-96) ja Helsingissä (1996-2005). Se keskittyi käsitetaiteeseen, tilataiteeseen ja kokeelliseen lyhytelokuvaan. Asuin välillä Turussa kolme vuotta (2006-08) ja opiskelin Åbo Akademissa kirjallisuutta ja filosofiaa. Palasin Helsinkiin joulukuussa 2008. Olen kirjoittanut esseitä ja taidekritiikkiä vuoden 2006 alusta. Kirjoitan säännöllisesti Hufvudstadsbladetiin ja Taide-lehteen.
Mistä syntyy merkittävä taide? Mitä se on? Tauot, aineettomuus, läsnäolo, poissaolo, arvoituksellisuus, heijastukset . . . Näiden ja monien muiden tärkeiden asioiden osuus ja niiden pohtiminen luo taiteeseen monikerroksisia tasoja. Kaikkein kiinnostavinta on seurata kuinka mahdollisimman niukalla ilmaisulla saadaan esiin monitahoisia merkityksiä. Kuinka poistamalla saadaan enemmän aikaan kuin lisäämällä. Kiinnostavan taiteen luonteeseen kuuluu että se pakenee määrityksiä Sitä on mahdotonta asettaa osaksi minkäänlaista ulkoista kaavaa. Sen sijaan se herättää ajatuksia tai aiheuttaa pysähdyksiä jolloin kaikki muu tuntuu katoavan.
Keskittyneisyys ylipäänsä on olennainen osa taiteen olemusta. Ilman sitä taidetta ei synny ja ilman sitä myös taiteen kokeminen jää ohueksi. Kokemisessa keskittyminen voi olla myös tahatonta ja yllättävää. Sattumanvaraisuus ja hetkellisyys kuuluvatkin läheisesti osaksi sitä havainnoimista josta kaikki lähtee. Ne pienet asiat joiden yhtäkkinen läsnäolo saattaa muuttaa kaiken toiseksi. Ainakin hetken ajaksi. Tämänkaltainen tietoisuus hetkestä tai sen puute ovat kautta aikojen askarruttaneet ajattelijoita. Monet eri alojen taiteilijatkin ovat nähneet päämääräkseen murtaa sitä itsestäänselvyyden illuusiota jolla ihminen usein suhtautuu olemiseensa ja ympäristöönsä.
Tänä päivänä merkityksiä haetaan usein jostakin laajasta ja yhteisöllisestä sen sijaan että huomattaisiin miten yllättävän läheltä ja pienestä merkitykset yleensä löytyvät. Pystyäkseen olemaan osa laajempaa kokonaisuutta on olennaista ensin selvittää suhtautumistapansa itseensä ja olemiseen. Merkittävän taiteen lähtökohta ei myöskään voi syntyä muusta kuin henkilökohtaisesta yhteydestä aiheeseen. Siitä välittyvät ne havainnon ja ymmärryksen kerrokset jotka seuraavat toisiaan ja muuttuvat persoonalliseksi näkemykseksi. Kun taiteellinen työskentely on jatkuvaa etsimistä ja ihmetystä on sille ominaista myös avoimuus joka jättää sijaa tulkinnalle. Merkittävä taide ei voi olla täysin selkeää senkään vuoksi että se on aina vain hetken tiivistymä ennen väistämätöntä siirtymistä seuraavaan pohdintaan.
Riippumattomuus monessakin merkityksessä on ensiarvoisen tärkeää taiteellisessa työskentelyssä. Siihen kuuluvat läheisesti pienimuotoisuus ja irrallisuus taidemaailman jähmeistä kuvioista. Ollakseen merkittävää ja omaperäistä taidetta tulee elää erotuksena siitä tekemisestä jota säätelevät ulkokohtaiset pyrkimykset ja päämäärät. Marginaali suo mahdollisuuksia kokeiluun ja pohdintaan myös yhdessä muiden kanssa.