12.2.2009 Martta Heikkilä
Tiedetään, että sana ”kritiikki” perustuu kreikan kielen verbiin krinein, jolla on monia merkityksiä: tutkia, erottaa asioita toisistaan, valita ja päättää, tuomita ja arvostella. Kritiikin päämääränä on taideteosten olemuksen kuvaus tai selitys ja arviointi. Kriitikko siis pohtii taideteosten ominaisuuksia tai piirteitä ja näiden merkityksiä. Kritiikin luonteeseen kuuluu siis jo vuosisatoja vanhan määritelmän mukaan kriittinen voima ja kyky luodata ilmiöitä.
Kuitenkin koko ajan puhutaan taidekritiikin heikentyneestä asemasta. Tiedotusvälineet julkaisevat yhä harvemmin laajoja, perusteltuja arvioita. Sen sijaan monet arvostelijat tyytyvät laatimaan teoksista ja näyttelyistä lyhyitä kuvauksia, jotka enemmänkin muistuttavat tavaraselosteita ja lehdistötiedotteita kuin osallistuvat uutta luovaan kulttuurikeskusteluun. Mahtaako olla, että palstatilan puute on johtanut tähtiluokitusten leviämiseen myös kuvataiteen arvioihin. Toisinaan pisteet yhdestä viiteen jopa korvaavat itse tekstit. Ajatus paremmuusjärjestyksestä tuntuu sopivan kuluttajalle, joka haluaa kalliille ajalleen riittävän tasokasta vastinetta.
Amerikkalainen taidehistorioitsija James Elkins on väittänyt kritiikin viime vuosina joutuneen jopa ”kriisiin”, sillä kritiikkiä tuotetaan yhä enemmän ja kriitikkojen ja julkaisukanavien määrä kasvaa, mutta kritiikiksi nimetyillä teksteillä on yhä vähemmän todellista vaikutusta. Elkins ei silti vaadi entisaikojen auktoriteettikriitikoiden paluuta, ei myöskään kaikentietävien makutuomarien esiraatia. Sen sijaan hän perää kriitikoilta rohkeita näkemyksiä, taitoa esittää mielipiteitä ja tietoa yhdistää taiteen ilmiöt muuhun kulttuuriin ja teoreettisiin, jopa filosofisiin yhteyksiin.
Kriisi ei ole välttämättä vierasta kritiikille, sillä kreikan krisis – suomeksi ratkaisu, päätös, tuomio tai valinta – on kielellisesti samaa juurta kritiikin kanssa. Kriisin käsite sisältyy kritiikkiin: molemmat tarkoittavat, että kokija joutuu ratkaisujen ja päätösten eteen. Kritiikki ehdottaa ja antaa arvostelukyvylle töitä. Kriittinen yleisö haluaa kritiikeiltä eittämättä muutakin kuin pisteidenantoa. Seuraavat Helsingin yliopiston estetiikan oppiaineen järjestämällä taidekritiikin peruskurssilla laaditut tekstit kertovat osaltaan, mikä taiteessa on tärkeää.