I wanted to know if there still existed in his domain a bizarre establishment which Valéry had once described to me: an agency which accepted unstamped letters and arranged to have them posted from any desired point of the globe to the address written on the envelope, a facility that would allow the customer to feign a voyage to the Far East, for example, without moving an inch from the far west of some secret adventure.
– Louis Aragon: Paris Peasant
Eräänä sunnuntaina kävellessäni Lönnrotinkadulta Perämiehenkadulle huomasin matkan varrella ohittaneeni kolme Alepaa. Jos olisin kävellyt muutaman korttelin kauemmaksi olisin ohittanut lisäksi kaksi Siwaa. Kasvissyöjänä ja etnisen ruuan ystävänä olen usein tehnyt Alepa kierroksen (sen, joka liikkeen sijainnista riippumatta on aina sama: ensin vihannekset ja hedelmät, niitä seuraavat pullat ja leivät, sitten maidot, mehut ja jogurtit jne.) löytämättä mitään itselleni syötäväksi kelpaavaa.
foodstore in china town, san francisco
Miksi tässä kaupunginosassa ihmiset haluavat ostaa ruokansa näistä nimenomaisista liikkeistä, joista löytää vain pelkkiä perustarvikkeita? Eikö täällä ole minkäänlaista ruokakauppakulttuuria? Uudet Deli -kaupat ovat liian kontrolloituja ja kliinisiä, jotta niihin pystyisi menemään sisälle. Ikkunasta voi jo nähdä, että jokaisessa delissä on sisällä identtinen tunnelma.
Ennennäkemätöntä etsimässä
Olisiko Nykytaiteen museossa mahdollista nähdä jotain poikkeuksellista? Kahdeksankymmentä luvun tähti Julian Schnabel , joka on tullut tutuksi ulkomaanmatkoilta ja koskettava Nan Goldin , jonka valokuvat tuntuvat todella tutuilta, niin usein nekin on nähty lehdissä, kirjoissa ja matkoilla Euroopassa ja USA:ssa. Heidän teoksensa ovat todellisia taiteen perustuotteita.
Jos Kiasma etsii yhteyksiä USA:han, eikö todellinen amerikkalainen asenne taiteessa ole uuden etsiminen? Kokoelmanäyttelyssä Kuvan jälkeen on esillä myös ”tuttuja” teoksia, joista useat on jo nähty kaupungilla yksityisnäyttelyissä.
Noin kuukausi sitten jotain odottamatonta tapahtui. Olin Hakaniemessä juuri tilaamassa ruoka-annosta Bombay Express nimisessä etnisen ruuan kaupassa, jossa voi myös syödä, kun puhelimeni soi. Ystävä soitti ja ilmoitti myös tulevansa sinne syömään. Olin väsynyt ja nälkäinen työpäivän jälkeen, mutta päätin silti odottaa ystävääni, jotta voisimme syödä yhdessä. Seisoin kaupassa odottamassa. Yllättäen minulle täysin vieras intialainen myyjä sanoi: ”Sinä olet niin nälkäisen näköinen, että aion hakea sinulle mehun”. Myyjä ojensi minulle vakavan asiallisena kylmän hedelmämehun.
Selitykset, jotka oikeuttavat saman toistona tapahtuvan toiminnan ovat lukemattomat. Saman toistuminen on ihmisluonteen perusominaisuus. Kauneus on kuitenkin variaatioissa.
Uuden etsiminen perustuu siihen, että ei omaksu itsestäänselvyytenä vallitsevia muotoja, vaan pyrkii luomaan ennen näkemätöntä. Vaikka taiteilija työskentelisikin tällä päämäärällä, saattaisi maailmasta kuitenkin löytyä teos, joka sattumalta suuresti muistuttaisi hänen taideteostaan, ei voitaisi puhua epäonnistumisesta. Voitto on jo uskossa omiin mahdollisuuksiinsa ja uskossa ratkaista muoto vapaana itsenään. Vasta kun on löytänyt taiteilijana (tai ylipäätään ihmisenä) itsensä, on arvokasta katsoa teoksiaan (tai tekojaan) traditiota vasten.