Tämä teksti tallentaa kaupunkiesteettisiä impressioita Narvan kaupungista ja sen yhteydessä sijaitsevasta laajasta käytöstä poistetulta Kreenholmin tehdasalueelta.
Vierailin kaupungissa 21.–23.9.2018 siellä ensimmäistä kertaa järjestetyn kaksipäiväisen Station Narva -festivaalin aikana. Festivaalin pääsijainti oli Kreenholmin autio tekstiilitehdasmiljöö, joka heräsi hetkeksi henkiin jälkiteollisena taustana aikamme musiikille. Festivaali levittäytyi Kreenholmin lisäksi Narvajoen rantabulevardille kaupungin keskustan tuntumassa: taideklubi Ro-Ron sisä- ja ulkotiloihin sekä Narva Kolledžin uudisrakennukseen. Vaikka festivaalin ohjelmasisältö ei ole tässä arvioinnin kohteena, edustaa tapahtuma kokonaisuudessaan uudentyyppistä kaupunkikulttuuria, jonka näkökulmasta Narvaa on mielekästä tarkastella. Helen Sildnan luotsaaman ilmeisen onnistuneen festivaalin esiintyjiä olivat mm. Actress, Tricky, Echo & the Bunnymen sekä Gazelle Twin Briteistä. Suomesta mukana olivat Joensuu 1685 sekä View. Muista Viron ulkopuolelta saapuneista esiintyjistä mainittakoon tässä paikan tunnelmaan erityisen hyvin sopineet Shortparis Pietarista sekä Fever Dream Islannista. Tapahtuman skaalaan kuului musiikin lisäksi aidon kaupunkifestivaalin tapaan myös kuvataide- ja keskusteluohjelma.
Narvan kaupungin nimellä on historiaa heikommin tuntevienkin mielessä menneiden aikojen suuruuden kaiku. Kaupunki on historiansa aikana kärsinyt paljon, viimeisimpänä sen ainutlaatuisen eheä barokkikeskusta tuhoutui liki täydellisesti toisessa maailmansodassa. Tällä tiedollakin varustettuna kaupunkiin saapuessa sen keskustan epäpaikkamainen olemus hämmentää. Koettu jäsentymättömyys kuitenkin johtaa harhaan, sillä Narvan tapauksessa kaupungin poliittisesti, ideologisesti ja kulttuurisesti kerrostuneet vahvat merkitykset elävät juurikin sen rosoissa ja kaupunkitilan katkonaisuudessa.
Narva on filosofisen kaupunkiestetiikan tutkimuksen kannalta kiinnostava tapaus. Kaupunkiestetiikan kaksi eri tasoa auttavat hahmottamaan mikä tekee tästä rajakaupungista vetovoimaisen juuri tässä hetkessä: pintaestetiikan tasolla Narvassa on eittämättä arkkitehtonisesti erityishuomiota herättäviä kohteita kuten Narvan linna, 1600-luvulta ainoiden joukossa säilynyt kaupungintalo tai sen vieressä kiinnostavaa kontrastia antava Tarton yliopiston Narva Kolledžin 2012 valmistunut uudisrakennus. Toisen maailmansodan jäljiltä runneltu kaupungin keskusta ei näistä maamerkeistään huolimatta muodosta välittömästi hahmotettavaa kokonaisuutta. Kaupungin pääaukiota hallitsee rajanylityspiste ja siihen liittyvä säpinä ajoittaisine autojonoineen. Neuvostoarkkitehtuurin yllättävän moninaiset muodot hallitsevat paikoin maisemaa. Narvassa kaupunkiympäristöä luonnehtii siinä läsnä olevien menneiden ideologioiden merkit ja toisaalta jokea pitkin kulkeva rajalinja.
Narva on kuitenkin myös osoitus siitä, mitä voi syntyä menetyksen raunioille. Tämän päivän Narva sykähdyttää, vaikka ei välttämättä vain ilmeisen pintaesteettisin arvoin. Perinteisen kaupunkisuunnittelun kriteerein arvoiltaan jopa ongelmalliseksi miellettävä ympäristö sisältää syväesteettisesti merkityksekkäitä paikkoja ja niihin liittyvää kokemuksen kerrostuneisuutta. Narva tavoittelee pääsyä EU:n Kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2024 ja kunnianhimoinen suunnitelma heijastelee Narvan nuoren sukupolven määrätietoisia näkemyksiä kaupungin kehittämiseksi näiden sen omien vahvuuksien pohjalta. Uusia ääniä edustaa esimerkiksi nuori kaupunginarkkitehti Ivan Sergejev. Narva on osoitus siitä miten jälkiteollisella aikakaudella yhä käydään läpi ja puretaan teollisten ympäristöjen näennäistäkin syvempiä vaikutuksia ympäristöönsä.
Suomesta katsoen Narva sijaitsee maantieteellisesti lähellä mutta kokemuksellisesti kaukana. Käynti kaupungissa on muistutus siitä, miten erilaisia arjen puitteita Pohjolan ja Baltian sisällä asutetaan ja toisaalta siitä, miten vaikutukset muista lähikulttuuripiireistä leviävät muistumina: tuttu sana tai esine siellä, toinen täällä. Parin tunnin junamatkan päässä Tallinnasta ollaankin jo Venäjän rajan tuntumassa: Narvaan ei eksytä sattumalta, vaan sinne tullaan tarkoituksella vaikka keskeiset kulkuväylät kulkevatkin sen halki. Joessa kulkeva raja merkkaa myös Euroopan Unionin loppumista. Venäjän puolella siintävä Narvaa väkiluvultaan pienempi Ivangorodin kaupunki Narvajoen toisella puolella näyttää vastarannalta katsoen erilaiselta ja saavuttamattomalta: vaikutelma, jota rajanylityssillan jonot ja pimeän aikainen valojen vähäisyys toisella puolella jokea ainakin tällä hetkellä vahvistavat.
160 vuotta vanhalla Kreenholmin alueella paikan henki, genius loci, on käsin kosketeltavasti läsnä. Euroopan, tai mahdollisesti jopa koko maailman suurin puuvillatehdas on rakennettu omalle saarelleen. Päästäkseen alueelle jalan kaupungin keskustasta on kuljettava rautatien ylittävän sillan kautta. Kreenholmin Viron ja Venäjän välissä sijaitsevalle saarelle kuljetaan myös sillan kautta, siltä avautuu pittoreskit maisemat molempiin suuntiin enimmän osan ajasta vähävetiseksi padottua joenuomaa pitkin. Siltojen ylittäminen saa miettimään siirtymiä kaupungissa, etäisyyden ottamisena niin takana kuin edessäkin olevaan, ne luovat erilaisia maisemia mielentilojen aineksina.
Linnoitusmainen Kreenholm oli toimintansa huipulla kaupunki kaupungin sisällä: omalakisesti toimiva teollisen aikakauden keskus. Jos ensivaikutelma Narvan keskustasta on hajamielisesti menneeseen suuntaava, Kreenholm on sen vastakohta, tyhjilläänkin skarppi kannanotto tehokkaan ja rationaalisen kaupunkimaisen tilankäytön puolesta. Valtavankokoisen teollisuusalueen tilapäiskäyttö keskittyi nyt murto-osaan koko alueesta. Pääsy Kreenholmin muihin osiin oli festivaalin aikana rajattu ohjattuja kävelykierroksia lukuun ottamatta tapahtuman yleisöltä, mutta sieltä täältä avautuvista välähdyksistä sai käsitystä koko alueen valtavasta mittakaavasta.
Narva Art Residency, jota johtaa Ann Mirjam Vaikla, sijaitsee entisessä tehtaan johtajan kiinteistössä. Rakennuksessa aika on jätetty näkymään kerroksina ja sitä on vaiheittain remontoitu taiteen käyttöön. Station Narva -festivaalin aikaan residenssin näyttelytiloissa oli esillä Varvara & Mar -taiteilijaduon digitaalisuutta ja tekstiilitaidetta yhdistäviä teoksia. Tekstiilitaide oli viittaus Kreenholmin alueen historiaan mutta uuden sukupolven tulkinnan ja metodien kautta. Kansainvälinen residenssitoiminta pyrkii tuomaan Narvaan uuden sukupolven toimijoita muun muassa kuvataiteen, arkkitehtuurin, musiikin ja performanssin aloilta. Kulttuuripääkaupunkitavoitteisiin ja toisaalta Krimin miehitystä seuranneisiin Venäjän raja-alueiden kireisiin tunnelmiin viittaava #narvaisnext on myös kansainvälistä somekulttuuria nerokkaasti hyödyntävä ilmiö, se heijastelee uuden sukupolven tapoja ottaa haltuun perittyjä geopoliittisia jännitteitä ja ajattelutapoja.
Festivaali on varmasti vain osa Narvan siirtymää teollisen ajan ihanteista kohti jälkiteollisen ajan vielä suuntaansa etsiviä visioita. Silti se vasta kerran paikkansa alueella ottaneena on jo osa sen tarinaa. Kaupungissa läikähtelee esiin elämännälkä ja luovuus tavalla, joka on mahdollista vain seuduilla, joissa historian muistumat ja jännitteet ovat yhä osa arkea eri tavoin. Aika näyttää miten Kreenholmin aluetta jatkossa käytetään. Toivottavasti se voisi toimia tämän luovuuden inspiraationa ja areenana, sillä siihen se tarjoaa maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiset puitteet.
***
Teksti ja kuvat: FT Sanna Lehtinen, Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUS
Lisätietoja
Station Narva https://stationnarva.ee
Narva Art Residency https://www.nart.ee
#stationnarva #narvaisnext
Kiitos valokuvataiteilija Eve Kiilerille ensi kosketuksen tarjoamisesta Narvan kaupunkiin sen valokuvahistorian kautta ohjaamassani Aalto ARTSin estetiikan ja taidefilosofian tutkijaseminaarissa lukuvuonna 2017–18.
Lähteet
Ajapaik-kuvapalvelu https://ajapaik.ee
Haapala, A. 2005. ”On the Aesthetics of the Everyday. Familiarity, Strangeness, and the Meaning of Place”, in Light, A. & Smith, J. M. Aesthetics of Everyday Life. New York: Columbia University Press.
Haapala, A. 2003. ”Urban Identity: The City as a Place to Dwell” Teoksessa: V. Sarapik & K. Tüür, Place and Location: Studies in Environmental Aesthetics and Semiotics III. Tallinn: Proceedings of
the Estonian Academy of Arts 14, pp. 13–22. [linkki: http://www.eki.ee/km/place/pdf/kp3_01_Haapala.pdf]
Lehtinen, S. 2015. Excursions into Everyday Spaces. Mapping Aesthetic Potentiality of Urban Environments through Preaesthetic Sensitivities. Helsinki: University of Helsinki. [linkki: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/157356]
Norberg-Schulz, C. 1980. Genius Loci – Towards a Phenomenology of Architecture. London:
Academy Editions.