Miten kuvataiteen olemus muuttuu tilanteessa, jossa se yhdistyy taiteelle perinteisesti vieraaksi koettuihin yhteyksiin, kuten markkinointiin ja urheiluun?
Helsingin Hammarskjöldintien varrella on 13.9.–1.10.2018 esillä ulkoilmanäyttely, jonka on järjestänyt helsinkiläinen kuvittaja Pirita Tolvanen. Hänen kuvituksistaan koostuvan Paroni-näyttelyn kuvat on tehty moottoripyörälegendasta kertovaan lastenkirjaan Paroni – Jarno Saarisen elämä (Kustantamo Myllylahti 2018).
Paroni-näyttelyn muotoon on vaikuttanut kysymys siitä, minkälaisia kuvitusnäyttelyiden tulisi olla ja missä niiden kannattaa sijaita. Näyttelyn muodostavat suurkuvatulosteina toteutetut 16 kuvaa, jotka on kiinnitetty kadun varressa sijaitsevan työmaa-aidan seinään. Yhden kuvan koko on 6 m x 2,3 m, ja kokonaisuuden hahmottaakin parhaiten kadun toisella puolella sijaitsevalta nurmikkoiselta rinteeltä. Värikkään näyttelyseinän takana kohoava, korjaustöiden runtelema Stadion tuo näkymään lähes dramaattisen kontrastin.
Ydinkeskustasta syrjässä sijaitseva näyttelypaikka on ollut kuvittajan oma valinta: Hammarskjöldintietä pitkin kulki aikoinaan Eläintarhan rata, jossa vielä 50 vuotta sitten ajettiin kilpaa myös moottoripyörillä. On kiinnostavaa pohtia, miten ympäristö vaikuttaa näyttelyyn. Miten Paroni-näyttely muuttuisi, jos se sijaitsisi työmaa-aidan sijasta vaikkapa pysyvästi sisätilassa metroasemalla? Entä moottoritien varressa sijaitsevalla taukopaikalla? Moottoripyörä- tai Urheilumuseossa? Nyt näyttely tekee työmaa-alueen varjossa sijaitsevasta kulkuväylästä erityisen paikan, jolla on oma historiansa.
Työmaa-aitoja on käytetty Helsingissä taiteeseen liittyvän ilmaisun alustana järjestelmällisesti vuodesta 1996 lähtien, jolloin Kiasman rakennustyömaa ympäröitiin pinkillä aidalla (Kaitavuori 2008). Ulkotila kaikenlaisen taiteen esittämisen paikkana on muutenkin vakiintunut, ja rajat taiteen ja muun maailman väliltä pitkälti kadonneet. Taidetta koordinoidaan kaupungin julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin jo niiden suunnitteluvaiheessa, ja esimerkiksi Helsingin Kalasatamaan avatussa Kauppakeskus REDIssä korostetaan merkityksellisyyden kokemuksia juuri taiteen avulla.
Kaupunkiympäristössä kohdatut maalaukset, veistokset ja performanssit on helppo mieltää taiteeksi, mutta miten lähestyä kuvituksen keinoin julkiseen tilaan tehtyä kokonaisuutta? Kristina Ketola Bore pohtii Tecknaren-lehden numerossa #3 2018 taiteellisen ja kaupallisen toiminnan välillä vallitsevaa vastakkainasettelua. Hänen mukaansa yksimielistä tulkintaa tärkeämpää on mahdollisuus monimuotoiseen keskusteluun, mihin tämäkin artikkeli tähtää. Puhutaanko Paroni-näyttelyn yhteydessä lastenkirjan mainoskampanjasta, urheilunostalgiasta vai taidenäyttelystä? Tarkastelen asiaa ensin markkinoinnin, sitten urheilun ja sen jälkeen taiteellisten ansioiden kautta.
Näyttelyn toteutus alleviivaa kuvitusten alkuperäistä kontekstia kirjaan painettuina kuvina. Varsinainen esteettisen arvioinnin kohteena oleva teos on Tolvasen lastenkirja, Paroni – Jarno Saarisen elämä. On tavallaan yhdentekevää, ovatko Paroni-kirjan pohjalta tehdyn näyttelyn kuvat printtejä vai esimerkiksi käsin seinään maalattuja muraaleja. Ne ovat kuitenkin toisintoja. On myös huomionarvoista, mitä kirjan markkinoinnille tapahtuu, kun siihen omaksutaan jotain taiteesta: Näyttely tuo kuvituksen lähelle niitä, jotka eivät tarttuisi lastenkirjaan, eivätkä astuisi sisälle tilaan, jossa esitetään kuvitusta.
Tolvasen näyttelyn figuratiiviset kuvat käsittelevät taiteessa varsin tuntematonta aihetta, moottoripyöräilyä. Itse pyörien lisäksi kuvissa esiintyvät radat, varikot ja urheilukilpailut. Suomalainen kuvitus ja lastenkirja on Paroni-näyttelyn myötä varmasti ensimmäisen kerran mainittu moottoriurheilu-uutisissa (mm. IS 15.9.2018, Moottoriurheilu.tv 13.9.2018). Jos ja kun kaksi niin erilaista kulttuurin muotoa kuin moottoriurheilu ja lastenkirja esitetään samassa yhteydessä toistensa kanssa, kyse on kohtaamisesta, johon liittyy olennaisella tavalla täysin uudenlaisia mahdollisuuksia. Mtv:n urheilusivuilla on jopa syvennytty kuvittajan väreillä tekemään tulkintaan ja kuvailtu, miten ”Tolvanen salli itselleen taiteellisen vapauden, eikä toteuttanut kuvitusta Saarisesta näkemiensä valokuvien kanssa yksi yhteen” (Hämäläinen 2018). Olisiko tällainen kohtaaminen ollut mahdollinen ilman näyttelyä?
Taiteellisen työskentelyn perustana on materian ja idean yhdistäminen niin, että niissä on muoto ja sisältö (von Brandenburg 2007). Paroni-näyttelyn idea pohjautuu tiedon lisäksi monien ihmisten henkilökohtaisiin muistoihin. Tolvanen on lähtenyt työstämään valmista tarinaa, mutta visualisoinut sen oman tyylinsä ja ilmaisunsa kautta. Hänen kuvitustyylilleen ovat ominaisia 50-luvun julistetaiteesta muistuttava heleä värimaailma ja dekoratiiviset elementit. Kuvaustapa on voimakkaan kaksiulotteinen ja kuva-aiheet sijoiteltu irrallisiksi elementeiksi lähes yksiväriselle taustalle. Tämä tuntuu toimivalta ratkaisulta niin pienessä kuin suuressa koossa. Tavoittaakseen katselijansa julisteen tulee olla helposti ymmärrettävä ja tehokas (Grahn-Laasonen 2017).
Visuaalisen viestinnän laajalla kentällä käydään yhä keskustelua esimerkiksi siitä, minkälaista kuvitusta voidaan kutsua taiteeksi. Originaaleja? Tietynlaista erityistä taitoa ja osaamista osoittavia? Kuvittajan tekemiä mutta taidelähtöisiä, eli apurahan turvin tehtyjä kuvia? Näkisin keskimmäisen vaihtoehdon olevan lähinnä oikeaa. Kuvitustaiteen ytimessä ei nimittäin ole luova, individualistinen taiteilijasielu, eikä kuvitustaide tähtää yksittäisten originaaliteosten luomiseen (Pekkinen 2018). Kuvan skannaamisen jälkeen se voi olla tekijälleen roskan arvoinen.
Löytyykö Paroni-näyttelystä sellaista erityistä taitoa ja osaamista, jonka perusteella sitä voitaisiin kutsua taiteeksi? Pirita Tolvasen työskentelyn perustana ovat olleet intuitio ja luottamus. Tolvasta on kuvitusten tekovaiheessa neuvonut kirjan toinen päähenkilö, Jarno Saarisen leski Soili Karme. Vektorigrafiikan keinoin kirjaan työstetyt ja näyttelyä varten luonnolliseen kokoon suurennetut moottoripyörät kuvittaja on alun perin piirtänyt käsin Jarno Saarisen perikunnan hallussa olevien alkuperäisten kisamoottoripyörien äärellä, autotallissa. Voidakseen piirtää pyörät oikein Tolvanen opetteli ymmärtämään moottoripyörän rakenteen ja toiminnot. Alkujaan tuntemattoman urheilulajin estetisoiminen on vaatinut kuvittajalta suurta omistautumista.
Paroni-näyttelyn 100-metrinen kokonaisuus onnistuu varmasti herättämään ohikulkijoissa monenlaisia ajatuksia ja ulkotilaan sijoitetun näyttelyn avoin muoto viehättää: Kuvien ääreen voi saapua itsenäisesti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Samalla näyttelyn kävijämäärää on mahdotonta mitata. Näyttelyn ansioihin kuuluu myös, että se toimii itsenäisesti: Se ei sisällä kaikkia kirjan kuvia, eikä seuraa orjallisesti kirjan tapahtumien järjestystä. Näyttelyä voi lähestyä kahdesta suunnasta, eikä se sisällä ”alkua” tai ”loppua”. Aidan molemmat päät voivat toimia lähtöviivana näyttelyyn.
Paroni-näyttely on selkeästi syntynyt rakkaudesta lajiin – sekä moottoripyöräilyyn että kuvittamiseen. Samalla näyttely haastaa teolliseen sarjatuotantoon tähtäävien kuvitusten esittämisen kehystettyinä taideobjekteina tai seinämaalauksina. Taidenäyttelyyn voi saapua myös moottoripyörällä.
Veera Pekkinen
Kirjoittaja on taiteen maisteri, joka toimii Kuvittajat ry:n tuottajana ja Galleria Kuvituksen kuraattorina. Hän pohtii kuvitustaiteen esityskäytäntöjä ja niiden kehittämistä työssään ja sen ulkopuolella.
Painetut lähteet:
von Brandenburg, C. 2007: ”Taide ja työhyvinvoinnin edistäminen – tehokkuusajattelua vai elämänlaadun parantamista?” Artikkeli teoksessa: Bardy, M., Haapalainen, R., Isotalo, M. & Korhonen, P. (toim.) Taide keskellä elämää. Nykytaiteen museo Kiasman julkaisuja 106 / 2007. Otavan kirjapaino, Keuruu.
Grahn Laaksonen, S. 2017: Opetusministerin tervehdys teoksessa: Lahden julistetriennale / Lahti Poster Triennial. 20. Kansainvälinen julistenäyttely Suomessa 2017 / 20th International Poster Exhibition in Finland 2017. Lahden taidemuseo 9.6.–24.9.2017 Lahti Art Museum. Näyttelyluettelo. Aldus Oy, Lahti.
Kaitavuori, K. 2008: ”Kylässä, kaupungissa”. Artikkeli teoksessa: Notkea katu / Fluid Street 9.5.–21.9.2008. Näyttelyluettelo. Nykytaiteen museon julkaisuja 111 / 2008. F.G.Lönnberg, Helsinki.
Ketola Bore, K. 2018: ”Grafiska gränsdragningar”. Tecknaren #3 2018. Svenska Tecknaren. Trydells Tryckeri, Laholm.
Levanto, Y., Naukkarinen, O., Vihma, S. 2005: ”Kun kaikki taiteistuu miten käy taiteen?” Johdanto teoksessa: Levanto, Y., Naukkarinen, O., Vihma, S. (toim.) Taiteistuminen. Taideteollisen korkeakoulun julkaisu B 79. F.G.Lönnberg, Helsinki.
Rantanen, K. 2018: Kuinka tehdä lastenkirja moottoripyöräilylegenda Jarno Saarisesta? “Isoksi kysymykseksi nousi kuoleman käsittely”. Turun Sanomat 14.9.2018
Väisänen, H. 2008: ”Koiran ja suden välissä”. Artikkeli teoksessa: Koiran ja suden välissä – Valintoja Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta. EMMA – Espoon modernin taiteen museo 12.11.2008. Näyttelyluettelo. Lönnberg Print Oy, Helsinki.
Verkkolähteet:
Hämäläinen, T. 19.9.2018: Jarno Saarisesta kirjan tehneeltä Pirita Tolvaselta häkellyttävä huomio legendan vaikutuksesta: “Tuntuu, että se ulottuu minuun asti”. Mtv.fi/sport. https://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/motogp/artikkeli/jarno-saarisesta-kirjan-tehneelta-pirita-tolvaselta-hakellyttava-huomio-legendan-vaikutuksesta-tuntuu-etta-se-ulottuu-minuun-asti/7078096#gs.scwigjE
Kanerva, J. 15.9.2018: Jarno Saarisen leski muistelee Espanjassa saamaansa kovaa kohtelua – ”Poliisit kostivat minulle ja kaatoivat asvalttiin”. Ilta-Sanomat. https://www.is.fi/moottoripyoraily/art-2000005828885.html
Moottoriurheilu.tv 13.9.2018: Lastenkirja maailmanmestari Jarno Saarisesta julkaistaan tänään. www.moottoriurheilu.tv/lastenkirja-maailmanmestari-jarno-saarisesta-julkaistaan-tanaan/
Pekkinen, V. 9.3.2018: Kodeista kuutioon – Ajatuksia kuvitustaiteen galleriasta. kuvittajat.fi/blogi/kodeista-kuutioon
SRV Yhtiöt OYJ:n Lehdistötiedote 24.5.2018: REDIssä korostetaan merkityksellisyyden kokemuksia taiteen avulla. srv.fi