12.2.2009 Rami Vierula
Paul Rimmington: Down to Earth & Outer Space, Gallery Kalhamo & Piippo, 23.1.–1.3.2009
Kalhaman & Piipon galleriassa esillä olevan Paul Rimmingtonin (s. 1974) taideteosten merkitys kasvaa katsomisen myötä. Näyttelyn perusteema tulee selväksi jo nopealla vilkaisulla takkia riisuttaessa; leikkisää, haastavaa ja kokeellista. Rimmington uskaltaa kokeilla tursuttamalla materiaaleista kolmiulotteisia verkkoja maalikerrosten tai veistosten päälle. Lopputuloksena on kerroksittaisia, värikkäitä ja juhlavia teoksia, jotka sointuvat hyvin yhteen koherentissa näyttelyssä. Omien sanojensa mukaan Rimmington tekee taideteokset lähinnä itselleen ja katsojalleen, eikä häntä kiinnosta kiertely taidemaailman juhlissa tai näyttelyissä. Sen sijaan yritys pysyä taidekentän ulkopuolella selvästikin inspiroi Rimmingtonia. ”Anarkismi” on havaittavissa myös hänen taiteessaan.
Scraping For Escaping Stardoom
Rimmingtonin A Cheap & Poetic Painting! (sekatekniikka, 2008) kiinnittää huomioni huumorisävytteisellä kokonaisuudellaan. Teokseen kirjatut lauseet ”I’m not bad for a night out”, “Buy my painting” sekä “Maybe we’ll go for a drink” antavat katsojalle heti käsityksen taiteilijan ironisesta asenteesta kaupallista taidetta kohtaan. A Cheap & Poetic Painting! ei leiki liiaksi kolmiulotteisilla, nousevilla muodoilla, mutta se sisältää silti Rimmingtonille ominaiset vaalean- ja tummansiniset sävyt, jotka sekoittuvat vaaleisiin väreihin ohuissa lonkeroverkostoissa. Teos on jaettu kahtia horisontaalisesti, ja alempi osa on katkaistu kahtia kermavaahtomaisella rajauksella. Teos jakautuu kahteen erilliseen osaan myös pystysuunnassa. Alempi on tavanomaisempi kanvaasi, ylempi taas hennompi, läpikuultava lakanamainen kangas. Teos vaikuttaa kaksijakoiselta monin eri tavoin.
Aluksi humoristiselta ja leikkisältä vaikuttava A Cheap & Poetic Painting! osoittaa syvemmin tarkasteltuna vakavan puolensa. Teoksen nimi ja mukaan rustatut tekstit saavat kokonaisuuden vaikuttamaan ironisen vonkaavalta mutta myös tummasävyiseltä tunnustukselta siitä, kuinka hankalalta taiteilijan elämä toisinaan voi tuntua. Taulua kaupatessa taiteilija voi kokea kauppaavansa myös itseään, persoonaansa, tai kuten teoksen tekstit viittaavat, omaa seuraansa.
Taulu näyttäytyy myös jonkinlaisena unimaisemana, jonka harsoinen yläosan yhdistyy vaalein rihmastoin alaosan värikosmokseen. Oudot tekstit ilmestyvät kuin sekavat ajatukset kummallisessa unessa. Sanojen taakse maalatut planeetat ja avaruudet voivat ruokkia vaikutelmaa ajatusten hallitsemattomasta liihottelusta. Myös teoksen väriskaala jakautuu alemmassa osassa selvästi kahtia vasemman turkoosinvihreistä tunnelmista oikean vaaleaan siniseen.
Teos on täynnä monia vastapareja ja monitulkintaisuuksia. Teoksen todellinen arvo onkin se, että se ei päästä katsojaa helpolla. Juuri kun on luullut ymmärtävänsä merkityksiä, teos näyttääkin uuden näkökulman ja ajaa katsojan syvemmälle etsimiseen ja tulkintaan. Ja eikö juuri tämä olekin nykytaiteessa antoisinta: ikuinen etsiminen ja löytäminen, tunteminen ja tulkitseminen?