Terveisiä auringon syleilemästä Porista. Toukokuun viimeisen viikonlopun ihana kesäilma tuli kuin tilauksesta jo perinteeksi muodostuneen perf09 tapahtuman kannalta. Joka vuosi järjestettävä kansainvälisen performanssifestivaalin koti on Galleria 3h+k kaupungin keskustassa. Iso osa tämän kaupungin kiinnostavimmasta kulttuurielämästä tapahtuukin hieman vaivihkaa, nurkan takana tässä jatkuvan purku-uhan kohteena olevassa taiteilijoiden ylläpitämässä galleriassa. Paitsi että Galleria 3h+k on nykytaiteen galleria, on se myös useiden taiteilijalähtöisten tapahtumien foorumi.
Näistä kaksi suurinta ovat Perf ja loppusyksyn ankeimpaan vuodenaikaan järjestettävä Porin juhlaviikot. Molemmissa on performanssi ollut vahvasti läsnä. Gallerian toiminnasta vastaavat taiteilijayhdistykset T.E.H.D.A.S ja NYTE joiden jäsenistöt menevät melko lailla ristiin. Moni jäsenistä on opiskellut kuvataiteilijaksi Kankaanpäässä ja tullut ainakin osin gallerian vetovoimana ansiosta Poriin.
Mitä taiteilijalähtöinen toiminta tarkoittaa? No tietenkin valtavaa määrää palkatonta työtä, jota motivoi halu tehdä elävää kulttuuria. Näkyvissä on ajatus vaihtoehtoisuudesta, kokeellisuudesta ja hilpeästä anarkiasta. Perfin järjestäjien motto on “Ota rennosti!”, ja tästä he ovat ilahduttavan hyvin pitäneetkin kiinni samalla kun asiat tehdään vakaumuksella, että tämä toiminta on nykykulttuurimme kannalta tärkeää ja melkeinpä välttämätöntä.
Tavallaan Mustekala.info verkkojulkaisu on samalla asialla pyrkiessään lisäämään taiteesta ja kulttuurin eri ilmiöistä käytävää keskustelua. Taiteilijalähtöinen toiminta sallii taiteilijoiden itsensä päättää siitä, mikä on kiinnostavaa, kuinka toimintaa kehitetään, ja millaisia riskejä otetaan. Tämänkertaisessa Perfissä pistettiin mm. tuleen monennäköistä rekvisiittaa, myös sisällä galleriassa, mutta ilmeisesti palokuntaa oli informoitu hyvin, sillä yhtään pelastusyksikköä ei kaahannut paikalle.
Galleria 3h+k:n tapahtumia järjestäessä pidetään kiinni yllä mainituista periaatteista, eivätkä järjestäjät ole kiinnostuneita siitä, kuinka paljon ihmisiä tapahtumat vetävät paikalle. Oikeastaan tässä onkin seikka, jota haluaisin hieman pohtia tässä. Suurin osa gallerian yleisöstä on sitä pyörittävien taiteilijoiden tapaan nuoria: kaksi tai kolmekymppisiä. Iso osa heistä on taiteilijoita tai käyttääkseni vanhakantaista ilmaisua, “boheemeja”, sillä en keksi parempaakaan määritettä. Käy gallerialla vanhempaakin ”kulttuuriväkeä”, mutta todella vähän niin sanottuja tavallisia porilaisia. Paradoksaalisesti, ja mitä luultavimmin tahtomattaan, tämä vaihtoehtogalleria on erittäin elitistinen, ja sisäänpäin lämpiävä. Ja mainitaan nyt vielä sekin, että nuorilla miehillä on ollut toiminnassa nuoria naisia näkyvämpi rooli.
Perf09 ydinporukalla on oma pitkänlinjan performanssiryhmä MVET (Messiaaninen visuaalisen etiikan tutkimuskeskus). He tekivät pari viikkoa sitten naisen esineellistämisen taidehistoriaa tutkivan hienon performanssin Porin taidemuseossa osana Museoiden yön ohjelmaa, jonka tuotti paikallinen Rapajööti ry. Siitä huolimatta, että tämä MVET:n esitys tapahtui niin sanotusti elitismin ytimessä, eli taidemuseossa, oli läsnä oleva yleisö luultavasti heterogeenisempaa kuin gallerian oma yleisö. Toki Museoiden yö –tapahtuma tähtääkin juuri yleisöpohjan laajentamiseen. Mutta tavallisen porilaisen kynnys vaihtoehtogalleriaan on, harmi kyllä vielä korkealla.
Jos tarkkoja ollaan, niin myös Galleria 3h+k edustaa institutionaalista taidetta jo siksi, että molempien taideyhdistysten jäsenillä on ainakin pääsääntöisesti ammattitaiteilijan koulutus. Muutenkin toiminta on vahvasti kiinni ajankohtaisissa taidekeskusteluissa. Kenties kysymys on jopa edelläkävijyydestä. Ainakin performanssitaiteen eteen tehty pitkäjänteinen työ ansaitsisi tulla laajemminkin huomioiduksi. Tapahtumassa on ainesta valtakunnan tason kulttitapahtumaksi. Kaikki yleisö ei nytkään ole porilaista, ja majoitusta on järjestetty alusta asti kauempaa tuleville.
Osana meiningin henkeä on matalan profiilin pitäminen. Tapahtumasta kyllä tiedotetaan jonkin verran, ja tänä vuonna se huomioitiin hienosti myös paikallisissa lehdissä. Epäilemättä tiedottamiseen laitetut eurot joudutaan laskemaan tarkasti. Koska tapahtuma on säilynyt pienenä on sen luova ja idealistinen henki saanut rauhassa kukoistaa. Sillä on tosin jo satelliittitapahtuma, sillä Perfiä on jo muutaman kerran järjestetty myös Tampereella.
Tässä onkin taas kysymyksiä pohdittavaksi. Jos tapahtuma alkaisi houkutella enemmän väkeä, kasvaa ja tavoittaa myös laajempaa yleisöä, heijastuisiko se tapahtuman sisältöön ja tekemisen tapaan? Tai jotta tapahtuma voisi tavoittaa suurempaa yleisöä, tarkoittaisi se myös varman päälle pelaamista ja laadun varmistamista; toisin sanoen liukumista kohti tuotteistettua festivaalia? Luulenpa ja haluan tässä painottaa, että performanssin taiteellisen vapauden ja taidemuodon kehittymisen kannalta nykyisen kaltainen pienten piirien elitismi on tärkeää.
Performanssitapahtuma tarjoaa tapoja purkaa erialisia jännitteitä. Performanssi on taidemuotona kiinnostava arvaamattomuutensa vuoksi, ja siksi, että se tarjoaa vastinetta ihmisen kaipuulle kokea ja osallistua rituaaleihin, jotka tänä päivänä ovat vähissä. Vaikka performanssitaiteen rituaaleja muistuttavat muodot eivät ole vakiintuneet säännönmukaisiksi kulteiksi, toistuvat niissä usein tietyt elementit. Eräs hämmentävimmistä on itsensä satuttamisen taide. Performanssin ydin löytyy kärsimyksestä. Performanssitaiteilija on sijaiskärsijä, joka itseään vahingoittamalla puhdistaa muiden ihmisten, katsojien, sielua.
Kirjoittaja on porilainen taiteilija ja Mustekalan Porin kirjeenvaihtaja
Linkit: