Irmeli Hautamäki
Kalifornian Berkeleyn yliopisto lyö leimansa San Franciscon näyttelyihin. SF MoMassa on 23.2. 2007 avautunut näyttely nimeltä Picasso and American Painting joka tarkastelee espanjalaisen mestarin vaikutusta amerikkalaisiin taiteilijoihin 1900- luvulla. Samasta aiheesta järjestetään ensi viikonloppuna 2. – 3. 3. taidehistoriallinen kollokvio jossa maan eturivin taiteen tutkijoiden odotetaan esiintyvän. Ensimmäinen kokouspäivä on avoin yleisölle, toinen päivä on varattu workshop työskentelylle.
Ai Picassoko? Voin hyvin kuvitella ettei Picasso kuulosta miltään Suomessa, jossa suuresta maailmasta odotetaan tulevan uusinta uutta ja pelkkää hypeä. Ehkä tällaista löytyykin USAn itärannikolta? Länsirannikolla kaikki on kuitenkin toisin. San Franciscoa eivät muodit hetkauttele ja se on hyvä asia. San Francisco ympäristöineen ei ole mikään “taiteen mekka”.
Silti taiteilijoita on Kalifornaissa paljon. Kalifornian ainutlaatuinen valo, upea luonto sekä letkeä monikulttuurinen meininki on houkutellut taiteilijoita ja valokuvaajia asettumaan tänne. Oaklandin kaupungissa San Franciscon kupeessa taiteilijoita on väkilukuun nähden jopa enemmän kuin New Yorkin Manhattanilla.
Picasso and American Painting tarkastelee, mitä amerikkalaiset Stuart Davisista Jackson Pollockiin, Roy Lichtensteiniin ja Jasper Johnsiin ovat saaneet Picassolta. Näyttely esittelee rinnakkain Picasson ja amerikkalaisten teoksia. Näyttää siltä, että juuri Picasso vapautti amerikkalaiset löytämään maalauksen tilan ja näkemään, mistä aineksista maalauksen kieli tehdään. Vuonna 1939 pidetty Picasson näyttely jätti lähtemättömän jäljen amerikkalaisiin.
Minulle oli uutta että Lee Krasner, Willem de Kooning ja Jackson Pollock olivat tutkineet Picassonsa niinkin tarkkaan. Lee Krasner, Pollockin naisystävänä tunnettu maalari esitellään tässä näyttelyssä todellekin Picasson ja muiden mestarien seurassa, mihin hän kuuluukin. Picasson lennokas piirustustyyli ja Guernica kiinnostivat Pollockia, joka sai oman siveltimensä lentämään. Yllättävää näyttelyssä oli että Picasso herätti myös Jasper Johnsin ajattelemaan, mitä maalaustaide voi olla. Johns on kertonut että aluksi hänen näkemänsä Picasso oli hänestä ruminta, mitä hän oli ikinä taiteessa nähnyt. Mutta tuo häiritsevä rumuus pani ajattelun liikkeelle.
Tutkittuaan Picassonsa amerikkalaiset jättivät tämän ja menivät eteenpäin, kukin omaan suuntaansa.