27.9. 2005 Katja Tähjä
”Have I done something wrong?”, ihmettelee iloinen pyöreä jäätelö. Salaattimies vihreässä viitassaan uhoaa puolestaan pelastavansa maailman. Muropakettien, hampurilaiskääröjen ja Disneyn tutun veitikkamaiset hahmot kirmaavat kilpaa Galleria Krista Mikkolan seinillä. Näyttely oliavoinna 18.8. – 18.9. 2005.
On iloa, kepeyttä ja väriä, A4 -kokoisia puukehyksisiä tauluja ei ole vaikea lähestyä. Ripustus kiertää sievässä rivissä katseen korkeudella gallerian valkeita seiniä. Takimmainen huone näyttää vielä kutkuttavammalta; lämpimän oranssihtavaksi maalatut seinät antavat teoksille karkkimaisen kuorrutuksen. Näennäisen suttuinen piirrosjälki houkuttelee tutkailemaan tarkemmin.
Jokainen meistä on joskus kopioinut ruutupaperille tai sanomalehden reunaan Aku Ankan sarjakuvahahmoja tai muropaketin hassuja veijareita, ja runoillut mainosten kirjainfontteja matkien jotakin kivaa kuvan viereen. Sakkinen on tehnyt sen mm. ylikansallisten hotellien logoilla varustetuille ryppyisille paperiliuskoille, ikään kuin muistiinpanoina ympäröivästä maailmasta matkojensa varrella. Piirrosten tekstien harmiton fontti on yhtä tuttua mainoksista kuin itse hahmotkin. Mutta mitä niissä sanotaan?
Palaan ovelle tarkistamaan näyttelyn nimen: Small Boys Units South Beach Diet. Liberian entisen presidentin ja sotilasjuntan johtajan Charles Taylorin lapsiarmeija Small Boys Unit on kaukana kepeydestä. Nälkään näännytetyt seitsemän-vuotiaat lapset hankkivat ravintonsa lähes kokoisillaan aseilla. Heidän vapautensa riistettiin, heidät huumattiin ja usutettiin tapammaan naapurinsa nälkäpalkalla kansallisen patrioottisen rintaman nimissä. ” More patriot fun”, lukee suurta tikkaria muistuttavan pallopäisen disneyvartaloisen hahmon yllä. ”Isänmaa tai kuolema”.
Sakkisen piirrosten humanisoidut vihannekset, hampurilaiset ja muut herkut houkuttelevat syömään itsensä. Aivan kuten Ihmiset tappavat toisiaan ja ”syövät” naapurinsa omaa hyvää tavoitellessaan. Kannibalismi naamioituu iloisiin jäätelötötteröihin . Värikyyttä kirkuvien mainosten sekamelskan välistä voi nähdä pilkahduksen kansanmurhasta ja nääntyvistä lapsista. Irstaasta välinpitämättömyydestä, jonka oikeuttamana vahvemmat syövät heikommat.
Länsimaiden hyvinvointivaltioiden lapset lihovat kuoliaiksi samaan aikaan kun heidän ikätoverinsa eteläisellä pallonpuoliskolla kuolevat nälkään. Laihdutusohjelma South Beach Diet julistaa kuitenkin ilosanomaa kaikille Amerikan lihaville: syökää enemmän proteiineja ja laihtukaa!
Riiko Sakkisen piirustuksissa ihmiskunnan tragedia näyttäytyy vaarallisen harmittomana ja iskee vaivihkaa takavasemmalta. Irstasta, karmaisevaa, salakavalan tehokasta. Juuri näin maailma ilmenee kapitalismin markkinakoneistossa, ilosisena kulutus-spektaakkelina, jossa onnen voi ostaa supermarktista. Kenenkään ei tarvitse vaivautua ajattelemaan kidutettua lähimmäistään, jonka selkänahasta juuri ostetut lenkkarit on tehty.
Sakkinen osuu naulan kantaan, suoraan kipupisteeseen hienoeleisesti, ilman mahtipontista julistusta. Hän ottaa markkinayhteiskunnan kielen käyttöönsä lapsenomaisella viattomuudella ja kääntää sen nurin. Peli on tuttu ja sen symbolit helposti ymmärrettävissä, mutta säännöt ovat toiset.