Minna Öberg: David Franklin´s off-cuts, 7.9-25.9.2011, 00130Gallery
21.9.2011 Marko Gylén
Minna Öberg (s.1981) tuo näyttelyssään esille sen, mitä valokuvista on rajattu pois. Hän on tehnyt teoksensa kirjaimellisesti rajauksista, todellisista reunasuikaleista, jotka hänen tuttavansa on saksinut pois paperisista valokuvistaan. Ne toimivat eräänlaisina ready-made-elementteinä.
Öberg on myös halunnut nimetä, keneltä valokuvasuikaleet ovat peräisin, ja näin nostaa tuttavansa teostensa toiseksi tekijäksi ja myös niiden aiheeksi. Kuvissa näkyy David Franklinin rajaava katse. Valitessaan kuvia omaan albumiinsa Franklin on leikannut valokuvistaan asiaan kuulumattomia reunoja pois, rajannut kuva-alan saksin. Öbergiä kiinnostaa juuri näiden kuvasuikaleiden, rippeiden ja jätteiden toiminta – siksikin, että digitaalikameroiden aikakaudella niitä ei enää synny.
Mitä sopii katsoa? Kaikki henkilötkään eivät ole oleellisia. Minä päätän, mitä kamerani kuvista säilyy. Tämä on minun albumini, minun sosiaalinen ympäristöni. Valokuvien henkilökohtaista ikuisuutta saa rajata. Kuva alkaa vasta reunoistaan.
Öbergin teokset ovat alkuperäisen valokuvan kokoisia. Niissä on kuitenkin näkyvissä vain tuo jäännös, reuna. Se, mikä alunperin on ollut Franklinin kameran kohteena, on läsnä kuvassa vain tyhjänvalkoisena alueena.
Kuva loistaa poissaolollaan. Valkoisuus kytee. Kas tässä: ei mitään. Silkka paljaus, pelkkä kuvapohja tai oikeastaan pohjaton kuilu. Mikään ei enää kerro kuvan pääaihetta, mielekkyyttä. Valkoisuus nielee katseen, joka kuitenkin löytää kiinnekohdan myös kapoisesta reunuksesta, ottaa tukea pääkuvan kaiteesta. Katse putoaa, kiertyy, tempautuu kahtaalle, jää tuijottamaan poistojätteen ja tyhjyyden väliin.
Katsetta vetää aika itse, paradoksaalinen menneen odotus. Mielekkyys ei kuitenkaan palaa, tarkoitus ei koskaan avaudu. Aiheen poissaolo levittäytyy valkeana tilana. Kaikki mikä näkyy viipaleessa, vihjaa lakkaamatta kuvan keskiöstä. Reunassa kuuluu kuiske. Sen supattama muinaistarusto ja profetia kaikuu valkeassa tyhjyydessä.
Näyttelyn oheistekstissä Öberg antaa ymmärtää, että kuvat ovat alunperin Franklinin lomamatkoilta. Sen sijaan, että olisi sujauttanut kuvat suoraan albumiinsa, Franklin on kuitenkin halunnut vielä rajata kuvia. Kyse on siis yksityisestä käytöstä ja katseenrajauksesta, henkilökohtaisesta valinnasta. Öbergin teokset taas toimivat julkisessa tilassa, ennalta määrittelemättömälle yleisölle, tasa-arvoisesti kaikille.
Öbergin teoksissa Franklinin valinnat kääntyvätkin ympäri. Nyt pääosassa on pois valikoitu ja eristetty. On kuin saksien politiikka olisi yrittänyt sivuuttaa visuaalisen vähemmistön, mutta nyt se nouseekin esille ja haastaa valkoisen ylivallan.
Marginaali nousee esiin julkisuuteen. Se, mikä oli aiemmin oleellista, on nyt hiljaa toisaalla. Karsittu alkaa olla sen sijaan. Havaituksi tuleminen on olemassaoloa, oleellisena olemista. Yleisemminkin ottaen me emme silmillämme näe ensi sijassa värejä ja valoja, vaan katuja, Volvo-merkkisiä autoja, työtovereita. Me näemme sen, mikä on kehoillemme ja tarkoituksillemme tärkeää. Me, kaikki meissä, on osa näkyvää maailmaa, ja maailman näkyminen on sitä, että katseemme lähtee osallistumaan maailmaan, kuten Maurice Merleau-Pontya mukaillen voisi todeta.
Teokset ovat esillä 00130Galleryssa, joka on voittoa tuottamaton ja taiteilijavetoinen.
00130Gallery
Korkeavuorenkatu 27, sisapiha
00130 Helsinki
Avoinna:
ke 13.00-18.00,
to-pe 12.00-17.00,
la-su 12.00-16.00.
www.00130gallery.net