Ajatuksia Santiago Sierran näyttelystä Tukholman Taidehallin Magasin 3:ssä 19.2.-7.6.2009
Yksi näyttelyn teoksista on nimeltään “Banana Company Illuminated by a Diesel Generator” (2009). Taiteilija on tuonut ylempään näyttelytilaan lähelle ulkoseinää diesel-generaattorin. Generaattori käynnistetään tiettyinä aikoina ja virta johdetaan seinän ulkopuolelle, sataman lastauslaiturille rakennettuun valonheittäjään. Valo on suunnattu satama-altaan päähän, naapurirakennuksen seinään. Taidehallin naapurina on AB Banankompaniet, jonka logon – puoliksi avattuun banaanin – ja sen rinnalla olevan Dole-logon taidemuseossa kovalla metelillä tuotettu voimakas valo valaisee silloin, kun on riittävän hämärää.
Katsojien on käytettävä kuulosuojaimia, kun generaattori kytketään päälle. Kuulosuojaimet päässä odottelimme lastauslaiturilla pitkään, että jotain tapahtuisi. Jotain ilmeisesti pitäisi tapahtua, kun taidemuseossa työskennellään näin äänekkäästi. Lopulta meidän oli myönnettävä, että iltapäivän aurinko oli liian voimakas, jotta taiteelliset ponnistelut pystyisivät valaisemaan taidemuseon ulkopuolisen maailman mahdollisia (epä)kohtia. Toisaalta saatoimme olla tyytyväisiä siihen, että aurinkokuntamme tähti valaisi omalla luonnollisella tavallaan Tukholman vapaasataman makasiinien seiniä.
Generaattoriin oli kiinnitetty massiivinen, 50-metrinen musta putki. Seurasin putkea kerroksen alaspäin. Putki johti lopulta alemman kerroksen lastauslaiturille. Putken päästä tuprusi pakokaasuja.
Generaattori-huone oli generaattoria letkuineen ja johtoineen lukuun ottamatta tyhjä – paitsi että kaikki näyttelyn rakentamiseen liittyneet roskat oli jätetty siivoamatta. Lattialla lojui puinen laatikko, jossa generaattori oli kuljetettu taidemuseoon. Sähköjohtojen vetämiseen tarvittavat pakkaukset, nippusiteet, kuplamuovit, ruuvit ja pakokaasuputken rakentamiseen tarvittavat teipit ynnä muu lika oli jätetty niin sanotusti silleen, juuri siihen, mihin ne olivat pudonneet.
Taidemaailmassa siis työskennellään, jotta valokeila osuisi harkitusti valittuihin kohteisiin ja paljastaisi tottumuksen tuottaman turtumuksen takaa pimeyden saloja. Mutta kuka siivoaa jäljet?
Pakokaasut johdettiin alakertaan, alemmalle tasolle, pois valokeilan tuottavasta taidehallitoiminnasta. Alakerran näyttelyhuoneessa oli Sierran modernistisia, vähäeleisiä rakennelmia. Materiaalina taiteilija oli käyttänyt Intiasta hankkimiaan ulosteita. Installaation nimi on “21 Anthropometric Modules Made from Human Faeces by the People of Sulabh International, India” (2005/2006).
Teokseen liittyvässä tekstissä Sierra kiinnittää huomiota kastittomien ihmisten vaikeaan aseman Intiassa. Esimerkiksi sairaalassa, josta taiteilija oli hankkinut materiaalinsa, kastittomien tehtävänä on siivota ulosteet.
Kuka siivoaa sinun jälkesi? Jätätkö jälkeesi paljonkin sotkua? Siivoaako kolmas maailma edelleen voittoon keskittyvin itsekeskeisten kansojen sotkuja?
Linkkejä