Taidesarjakuvaan keskittyvä Formula Bula -festivaali oli suomalaisen sarjakuvan teemavuoden tärkein etappi.
Ranskassa on tänä vuonna meneillään Sarjakuva 2026, yksi isoimmista suomalaisista yhtä taiteenlajia ulkomailla esittelevistä hankkeista koskaan. Runkona on kuusi sarjakuvafestivaalia, joilla on suomalaisia vieraita, näyttelyitä ja muuta ohjelmaa.
Syyskuun viimeisenä viikonloppuna Pariisissa oli tapahtumista suomalaisten kannalta keskeisin. Formula Bula -festivaalin viralliseen ohjelmaan oli kutsuttu kuusi suomalaista taiteilijaa: Roope Eronen, Hanneriina Moisseinen, Tommi Musturi, Aapo Rapi, Marko Turunen ja Emmi Valve.
Suomalaiseen delegaatioon Formula Bulassa kuului kaikkiaan noin 20 henkeä, taiteilijoiden lisäksi muita alan ammattilaisia.
Ranskassa on niin paljon sarjakuvafestivaaleja, ettei kukaan tiedä niiden tarkkaa määrää. Arviot pyörivät 400 tienoilla, mikä tarkoittaa, että joka viikko olisi käynnissä noin kahdeksan festivaalia.
Sarjakuva 2026 alkoi Bastian festivaalilta Korsikalla, ja ennen Formula Bulaa mukana oli Rencontres du 9e Art Aix-en-Provencessa. Tulossa ovat vielä Quai des Bulles Saint-Malossa, BD Colomiers Toulousen lähellä ja Quai des Bulles Saint-Malossa.
Lisäksi hankkeessa on yksittäisiä taiteilijavierailuja, näyttelyitä ja julkaisuja. Suomen Ranskan-instituutissa Pariisissa on marras-joulukuussa sarjakuvaohjelmaa, muun muassa Juliana Hyrrin näyttely ja Ville Rannan piirroskonsertti.
Formula Bula ei kuulu Ranskan suurimpiin sarjakuvafestivaaleihin, mutta mielenkiintoisimpiin kyllä. Se keskittyy tiukasti taidesarjakuvaan. Suuret kustantamot, kuten perinteinen Tintti-talo Casterman eivät osallistu Formula Bulan messuosastolle. Festivaalin isoin tekijä oli 1990-luvulla virinneen Ranskan sarjakuvan uuden aallon merkittävin kustantamo L’Association. Myyntiosastojen tarjonnasta pystyi hyvin mittaamaan ranskankielisen nykysarjakuvan pulssin.
14. kerran järjestetty Formula Bula pidettiin Césuressa, Sorbonnen yliopiston entisessä rakennuksessa, joka toimii nykyisin kulttuuritilana. Sen käytävillä pyöri hyvä otos eurooppalaisen sarjakuvataiteen kermaa kuten Yvan Alagbé (Ranska), Brecht Evens (Belgia), Marion Fayolle (Ranska), Anna Haifisch (Saksa), Ulli Lust (Itävalta), Helge Reumann (Sveitsi) ja Olivier Schrauwen (Belgia). Osa oli kutsuvieraita, mutta tapahtuman merkityksestä kertoo, että osa oli tullut paikalle omia aikojaan tapaamaan toisiaan ja katselemaan uusia sarjakuvia.
Suurelle yleisölle Euroopan valiot eivät välttämättä ole tuttuja, vaikka useimpia on julkaistu suomeksikin, ainakin vähän. Sama pätee Ranskaan. He tai suomalaiset tekijät eivät keiku myyntitilastojen kärjessä. Kaikkia kutsuttuja taiteilijoita on kuitenkin julkaistu Ranskassa. Ja kuten kaikessa taiteessa, piirit ovat pienet. Niinpä monet suomalaiset olivat Formula Bulassa vertaistensa – ja vanhojen tuttujen – joukossa. Esimerkiksi Yvan Alagbé mainitsi tulleensa etenkin tapaamaan Marko Turusta.
Jättifestivaaleilla, vaikkapa kaikkein suurimmalla Angoulêmessa, pienet maat ja nimet voivat hukkua viihteen suuren suosion alle. Angoulêmessakin suomalaista sarjakuvaa on esitelty, ensimmäisen kerran omassa näyttelyssä jo vuonna 1988.
Formula Bulassa Suomi oli pääteema, joka tuskin jäi huomaamatta keneltäkään.
Roope Erosella, Hanneriina Moisseisella ja Aapo Rapilla oli näyttelyt messuhallissa, jossa yleisö parveili myyntiosastoilla. Tommi Musturin ja Marko Turusen näyttelyt olivat omissa saleissaan, koska heidän animaatioinstallaationsa vaativat pimennystä.
Messuhallissa Emmi Valve, Hanneriina Moisseinen, Aapo Rapi ja Marko Turunen myös esiintyivät ohikulkevalle ja varta vasten tarkkailevalle yleisölle piirtämällä jättikokoisia töitä, jotka huutokaupataan ensi vuonna. Tänä vuonna huudettiin viimevuotisia, ja niistä maksettiin 200–500 euroa.
Monenlaista muutakin ohjelmaa suomalaisilla oli: paneelikeskusteluja, lavahaastatteluja ja ainakin yksi konsertti. Roope Eronen soitti elektroa hipsteribaarissa. Kuuden virallisen vieraan lisäksi paikalla oli toinen mokoma muita suomalaisia taiteilijoita.
Kaiken keskellä hyöri Kirsi Kinnunen, joka on rakentanut koko Sarjakuva 2026 -hankkeen. Ranskalaiset totesivat, että yleensä samankokoisilla hankkeilla on ainakin neljä tai viisi työntekijää, mutta Kinnunen on vetänyt hankettaan enimmäkseen yksin.
Suomalaista sarjakuvaa ei vetäistä hankkeessa Ranskan kartalle tyhjästä. Tällä vuosisadalla ranskaksi on julkaistu Kinnusen laskelmien mukaan yli 150 suomalaista sarjakuvakirjaa. Hän on kääntänyt niistä suurimman osan ja myös myynyt niiden oikeudet kustantamoille Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä ja pikkuisen Kanadan Quebecissäkin.
Suomalaisen sarjakuvan menestyksen suuruutta voi hahmottaa vertaamalla sitä kirjallisuuteen. Kirjallisuuden vientikeskus FILIn arvion mukaan Ranskassa on julkaistu samana aikana noin 160 nimikettä suomalaista kaunokirjallisuutta. Kirjallisuutta julkaistaan Suomessa kymmeniä kertoja enemmän kuin sarjakuvia, mutta ranskannosten määrä on suunnilleen sama.
Sarjakuvan vienti Ranskaan on taloudellisesti pientä verrattuna vaikka metsäteollisuuteen, mutta kulttuurivaihtona se on suuri menestystarina. Eikä kulttuuria tarvitse, pidä tai välttämättä edes voi mitata rahassa, ei ainakaan ensimmäisenä.
Teksti: Harri Römpötti
Formula Bula
25.–27.9.2026
Pariisi