14.12.2007 Anna Beckers
“Backjumps” elokuva kertoo USA:n ja Euroopan katutaiteilijoista. Näiden joukkoon kuuluu taiteilija joka käyttää nimeä Swoon, oikeaa nimeään hän ei kerro julkisuuteen. Swoonin töihin voi törmätä korttelikävelyllä Berliinissä, Amsterdamissa, New Yorkissa ja muualla kuten Kuubassa. Swoon yrittää ottaa kaikista näistä paikoista edes vähän vaikutteita taiteeseensa. Hän ei halua taidettaan suljettavan arkkuun, vaan haluaa luovuttaa työnsä kaikkien nähtäväksi.
Swoon on joutunut keskelle kiihkeää väittelyä siitä, kuuluisiko katutaiteilijoiden lainkaan astua “porvarillisten instituutioiden” eli museoiden ja kaupallisten gallerioiden alueelle. Hän sai vuonna 2006 töitään esille MoMa:aan eivätkä piirit New Yorkin kaduilla pitäneet tästä. Tietyt henkilöt tuhosivat osittain Swoonin töitä kaatamalla näiden päälle maalia. Swoon puolustautui ilkivaltaa vastaan lisäämällä töihinsä uuden elementin. Hän käytti maalitahroja osana töitään. Näin jäi muisto siitä, että niitä yritettiin tuhota.
Katutaide ja paperileikkaus
Termiä “street art” käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1980 urbaanin taiteen yhteydessä. Sillä ei kuitenkaan ollut tekemistä hip hop graffitin kanssa. Termi selitti Keith Haringin, Kenny Sharfin tai stenciltaiteilija Blekin töitä. Ilmiön taustalla on puskaradio, internet, alan lehdet ja taiteilijoiden itseoikeutettu työskentely. Perinteinen spraypullo on antanut tilaa katutaiteessa eri tekniikoille kuten julisteille, tarroille, stencilille, litografioille ja cut – outeille. Muita tekniikoita kuten keramiikkaa, silkkivärjäystä, maalausta ja puunveistoa käytetään yhtä usein. Tavallisinta on nähdä töitä seinissä, ovissa, postilaatikoissa, liikennemerkeissä ja
-valoissa tai roskiksissa.
Katutaiteessa on suuri merkitys suunnittelulla, valmistelulla ja oveluudella. Tärkeintä on se, että työt ovat uniikkeja. Jotkut katutaiteilijat käyttävät tietokoneohjelmia, jolloin kuva selkiytyy ja saa graafisemman ilmeen. Töiden vaikuttavuutta lisätään akryyliväreillä, sabluunoilla, lakalla tai piirroksilla. Erilasia tekniikoita yhdistellään muidenkin kun Swoonin taiteessa. Ilmiön toteuttamisessa ja esillepanossa vain mielikuvitus on rajana. Swoonin ohella muita tunnettuja katutaiteilijoita ovat mm. Gould, Noel, El Bocho, Sam Crew sekä D*Face.
Paperileikkauksen eli cut-outin alkuperä on 1500 – 1600 luvun Kiinassa. Siellä syntyneet mustavalko- ja valkoleikkaukset tehtiin pergamenttipaperista. Jälkimmäisissä esiintyi usein uskonnollisia aiheita, eläimiä, legendaarisia taistelijoita, lohikäärmeitä ja koristeellisia kuvioita. Myös Henry Matisse ja Pop –taiteilijat ovat käyttäneet paperileikkausta esimerkiksi kollaaseissaan.
Swoon
Swoon (s. 1977) on yksi ”street artin” vaikuttajista. Hän pääsi 17-vuotiaana New Yorkin Pratt Instituuttiin, mutta koki akateemisen ilmapiirin ahdistavaksi ja alkoi työskennellä itsenäisesti. Hän teki yhteistyötä tunnettujen newyorkilaisten taiteilijoiden kuten Gordon Matta – Clarkin kanssa. Samoihin aikoihin taiteilijakollektiivi Madagascar sai alkunsa.
Seuraavaksi Swoon halusi vetäytyä Amsterdamiin ja keskittyä cut-outien tekemiseen, joita hän on pääasiassa valmistanut. Vuonna 2005 hänellä oli näyttelyitä P.S1 Contemporary Art Center:ssä ja Deitch Projects:ssa, New Yorkissa. Vuonna 2006 Art Basel Miamissa, MoMA:ssa sekä Brooklyn Museum:ssa. Hänen viimeisimmät näyttelynsä olivat Lontoon Contemporary Urban Ar:ssa sekä Galleria MU Eindhoven:ssa. Hänen majapaikkansa on tällä hetkellä Lontoo.
Vanitas – häviäminen
Swoonin työt ovat ihmisen kokoisia, vaikka formaatti voi vaihdella. Ne koristavat monen kaupungin seiniä ja muuttavat muotoaan. Ne kellastuvat ja kuoriutuvat kerros kerrokselta, kunnes jäljellä saattaa olla enää vain nenä tai lantio. Työt katoavat lopulta luonnollisen prosessin, ilkivallan sekä sääolosuhteiden myötävaikutuksella. Tämä prosessi tekee yksittäisistä töistä aina eri näköisiä antaen niille uuden visuaalisen ilmeen – ”kadun ilmeen”. Swoonin kuvat ovat tarkoituksellisen hauraita, mutta niiden ilmaisuvoima on ihmeellinen.
Eräässä haastattelussa (Paper faces, paper cities) hän mainitsee tosin, että ei ole aivan niin ”viaton”, vaan käyttää printtejä aiemmista töistään, joista sitten voi tehdä sarjoja. Swoon sanoo:
”…part of my impulse had to do with those things that are meant to disappear and the ability to just let things go…I wanted to make things that were valueless, because they couldn’t belong to any one person, and in that way they would belong to everyone. I liked the idea of things that weren’t going to stick around and that were like an event more than an object.”
Esimerkiksi Gordon Matta-Clarkin 70-luvun työskentely on kiehtonut Swoonia hetkellisyydessään, relevanttiuudessaan ja tarkkuudessaan.*
Swoon teki ensimmäisen cut-outin isoisästään. Hän on myös piirtänyt pikkuveljensä, ystävänsä tai lähikorttelin hedelmämyyjän. Swoon valokuvaa paljon ympäristöään ja suodattaa eri puolilta maailmaa peräisin olevista sadoista kuvistaan aiheita töihinsä. Häntä kiehtovat merkitykselliset tilanteet, jotka koskettavat tavallisia ihmisiä.
Erään työn aiheena on mies, joka sai sakot New Yorkissa vaan siksi, että istui kadulla. Työt esittävät usein myös naisia, lapsia tai hänelle henkilökohtaisesti tärkeitä ihmisiä, ystäviä tai perheenjäseniä. Tietyt tarinat kuvien takaa täytyy tietää, mutta Swoon sanoo haastattelussa, että ei mieti niitä tietoisesti. Ihmiset keksivät töille usein aivan omia vaikuttavia kertomuksia. Heillä on myös tarve kysyä, miten Swoonin eri hahmot limittyvät toisiinsa.
Tekniikka
Taiteilija on ansainnut katutaiteilija piirien kunnioituksen, koska huolimatta töidensä lyhytikäisyydestä hän tekee kaiken itse ja näkee paljon vaivaa. Hän liimaa leikkaamiaan paperikerroksia päällekkäin, niin että pinta on täynnä erilaisia kuvioita, reikiä ja siroja yksityiskohtia. Hän ei liimaa töitä seinään ylhäältä alas kuten muut, vaan alhaalta ylöspäin. Suunnitelmineen työprosessi kestää yleensä noin kaksi viikkoa, vasta sitten työt ovat valmiita liimattaviksi. Hänen työnsä ovat poikkeuksetta vaikuttavia teoksia, joiden esteettisyys on silmää hivelevää.
Kierrätetyn sanomalehtipaperin lisäksi Swoon käyttää linoleumia ja puupainantaa. Puupainanta luo hänen töihinsä erilaisen ilmaisuvoiman. Hän piirtää paljon työprosessin aikana töiden eri osiin ja kerroksiin, niin että kuviot ovat yhteneväisiä. Ne muodostavat kaukaa katsottuna jännittäviä yksityiskohtia. Cut – out detaljit hänen töissään ovat syntyneet yleensä mattoveitsen avulla.
Kun työt sitten liimataan urbaaniin tilaan, se vaatii laadukkaan liisterin sillä siitä riippuu, kuinka kestävä työ on kadun olosuhteissa. Swoonin töiden toivoisi olevan pitkäikäisiä. Mutta ehkä vain tarkkasilmäisimmät ehtivät nähdä hänen työnsä jossakin porttikäytävässä ennen kun se hapertuu. Tilanne on tietysti toinen, jos näkee hänen kädenjälkeään gallerioissa tai museoissa.
Swoonin kulutuskritiikki
Swoon haluaa pitää luomansa ideat ja työt kaupallisuuden ulkopuolella eikä lainaa ideoitaan muoti- tai taideyritysten mainostustarkoituksiin. Niken pyyntöihin taiteilija on tähän asti vastannut kieltävästi. Haastattelussa Swoon sanoo, että yritysten ’cool-hunterit’ riistävät työvoimaansa ja ympäristöään, eikä hän halua luovuttaa kulttuurista uskottavuuttaan sellaisille yhtiöille. Silti on vaikeaa kieltäytyä yritysten sponsoroinnista.
Swoonin työt ja nimi tunnistetaan, ne ovat jo jonkinlainen brandi sinänsä, mutta taiteilija sanoo tämän ajatuksen kiinostavan häntä kovin vähän. Mainostajille, jotka täyttävät katutilan, hän haluaa sanoa, että muillakin kun kaupallisilla tahoilla on oikeus sananvapauteen. Ei ole kyse siitä, kuinka paljon rahaa jollakulla on tai omistaako tämä interiöörin tai rakennuksen, johon taiteilija liisteröi työnsä. Swoonin mukaan on kyse keskustelun avaamisesta.
Taiteilija on järjestänyt useita performansseja, korttelibileitä sekä tapahtumia. Hän itse sanoo:
” My ideal is a ’do-it-yourself-city’. I want to see more hands on, more participation, less gray mask civic order. I’m interested in how we can command more uses of our streets. It sounds aggressive, but I also want to be playful and joyful.”
* [Gordon Matta-Clark leikkeli moottorisahalla hylättyjä taloja auki ja teki niihin aukkoja tarkoituksenaan näyttää asumisen ja elämisen kerrokset. Matta-Clarkin projekti kiinnitti huomiota myös suurkaupunkien asuntopulaan, kaupungit olivat täynnä hylättyjä rakennuksia vaikka monet ihmiset olivat vailla kotia. Toim. Huom.]
Anna Beckers
Kirjoittaja on vaihto-opiskelija Berliinin Humboldt yliopistossa
Lähteet:
Elokuva Backjumps
http://www.themorningnews.org/archives/new_york_new_york/paper_faces_paper_cities.php
http://en.wikipedia.org/wiki/Swoon_(artist)
Kuvat:
www.google.com