Who’s afraid of reality?
”Miten teatteriesitys voi toimia, kun se tehdään vain yhdelle katsojalle kerrallaan? Olen aina kuvitellut yleisön kollektiivisena käsitteenä kuuluvan teatteriin. Toisaalta, on ollut hoviteatteria, jota on tehty pienelle katsojajoukolle, kenties vain yhdelle katsojalle? Toinen asia nousi mieleeni vasta esityksen jälkeen. Esitys eteni kohtauksittain kuten teatteri yleensäkin, mutta eri kohtaukset näyteltiin eri paikoissa, joissa läsnä oli vain yksi näyttelijä kerrallaan. Esitys pirstoutui sarjaksi osasuorituksia kuin viestijuoksu, eikä käsitystä kokonaisuudesta voinut syntyä muille kuin ohjaajalle ja katsojalle.”