Lähes kymmenen vuoden hiljaiselon päätteeksi saksalainen metalliyhtye Rammstein julkaisi maaliskuun lopussa ensimmäisen sinkkunsa myöhemmin keväällä myyntiin tulevalta albumiltaan. Teos kantaa mahtipontisesti nimeä Deutschland ja sen musiikkivideo on berliiniläisen Specter Berlinin ohjaama suuren budjetin elokuvatasoinen vauhdikas toimintakela, jonka eri aikoihin sijoittuvat kohtaukset rynnivät monumentaalisten kitarariffien rytmittäminä halki Saksan historian. Saksalaisessa mediassa video on saanut ristiriitaisen vastaanoton: osa ehti tyrmätä videon pelkästään trailerissa nähdyn keskitysleirikohtauksen vuoksi, mutta useimmat lehdet ovat koko musiikkivideon nähtyään suhtautuneet siihen positiivisesti ja innostuneet analysoimaan sen sisältöä.
Suomalaisessa mediassa Juho Typpö (HS 1.4.2019) kirjoitti musiikkivideosta ja pohti sitä näkökulmasta, voidaanko musiikkivideota pitää itsenäisenä taidemuotona eikä pelkkänä mainoksena ensisijaiselle taidetuotteelle, musiikille. Deutschland-video vilisee symboliikkaa, jota voi tulkita hyvin monella tavalla, mikä on Typön mukaan yksi merkki siitä, että video on ”ehta taideteos”. Myös itse taidehistoriataustaisena olen häkeltynyt juuri mainittujen viittausten ja yksityiskohtien runsaudesta, teoksen monitahoisesta interpiktoriaalisuudesta. Ei toki ole sinällään uutta, että populaarikulttuurin tuotteessa lainataan saman kulttuuripiirin viittauksien lisäksi korkeataiteelle ominaisesta ikonografisesta perinteestä, mutta se, että sitä ei tehdä sen estetiikkaa pelkästään pinnallisesti omien, on jonkin verran harvinaisempaa.
Olen tutustunut Rammsteiniin suunnilleen niihin aikoihin, jolloin päätin aloittaa saksan kielen opinnot lukiossa. Koen, että kielenopiskelun lisäksi suhteeni yhtyeeseen on syventynyt sitä mukaa kuin olen opiskellut taidehistoriaa. Lähestynkin nyt näitä Deutschland-videon kuvamaisemia omien taustatietojeni, opintojeni sisältöjen sekä kuva-analyysin kautta. Kaikkien videon vihjeiden aukoton kokoaminen yhden narratiivin ympärille on totta kai mahdotonta, mutta samalla se on mielestäni taiteelle mitä ominaisinta. Suosittelen tässä kohtaa myös katsomaan videon, mikäli se ei ole vielä muuta kautta tullut tutuksi.
Kansallisten kertomusten ja myyttien tarkastelu muodostaa Deutschland-videon keskeisen draaman kaaren. Kaikki kohtaukset kietoutuvat erilaisten Saksan ja sen kansalaisten kansallisidentiteettiä muovanneiden väkivaltatapahtumien ympärille, minkä vuoksi sitä voi luonnehtia jopa jonkinlaiseksi väkivaltahistorialliseksi antologiaksi. Video alkaa Saksan syntyajankohdaksi määritellyn hetken kuvauksella, kun vuonna 16 jKr. germaanikansat pysäyttävät roomalaisjoukkojen etenemisen pohjoiseen ja muodostavat oman asuinalueensa, Magna Germanian rajan. Seuraavissa kohtauksissa kuvataan sekalaisessa järjestyksessä muun muassa keskiaikaa, molempia maailmansotia, kultaista 20-lukua, kommunistista Itä-Saksaa sekä liikutaan scifimäisissä maisemissa, joiden voi olettaa ennustavan kaukaisempaa tulevaisuutta mahdollisesti ilman Saksaa.
Videon aikajatkumo on varsin sekava, mutta uskon että ainakin yhdenlainen kiintoisa lukutapa syntyy, jos pitää tulevaisuuden post-germaanista aikaa kuvaavia kohtauksia sen avainaikajanana. Tällaisissa kohtauksissa ulkoavaruuden väki (tai mahdollisesti maan kerran jättäneiden ihmisten jälkeläiset) saapuvat maapallolle ja löytävät sen, mitä ihmiskunnasta on jäänyt ydintuhon, hallitsemattoman ilmastonlämpenemisen tai zombieapokalypsin jälkeen jäljelle. Kyseessä on siis klassinen ”mitä meistä jää jälkeen ja miltä se näyttäisi avaruusolentojen silmin?” -skenaario. Avaruuden väen punaiset laserit hivelevät 3D-skannerin tavoin analysoiden saksalaisten historiallisia monumentteja. Muistomerkit sodista ja sotaisista ihmisistä ovat se, mitä Saksasta ja sen kansalaisten harjoittamasta muistamiskulttuurista on selvinnyt tuhosta.
Monet videolla näkyvät veistokset ovat aitoja Berliinissä sijaitsevan Spandaun linnoituksen kokoelmiin kuuluvia poliittisia veistoksia, jotka on aikoinaan poistettu kaupungin julkisista tiloista. Tunnistettavimpia veistoksista ovat Leninin monumentaaliveistoksen irtopää sekä videon loppupuolella panssarin takaa näkyvä neuvostoliittolaisen Lev Kerbelin valtava, Chemnitzissä sijaitseva graniittinen Karl Marx -monumentti.
Muista videon veistoksista pystyin tunnistamaan yhdessä videon alun klipissä näkyvän saksalaisen Emil Cauerin lippua kannatteleva veistoshahmo kaatuneiden rautatietyöntekijöiden muistoksi ja toisessa kohtauksessa näkyvän Saksan kommunistisen puolueen puheenjohtajan Ernst Thälmannin muistomerkin kirjoituslaatan (josta punainen laser skannaa Deutsch- alkuisen sanan). Nämä sekä useat videolla näkyvät Berlinin Siegesalleelta poistetut veistosfiguurit – muun muassa kuvanveistäjä Walter Schottin ristiä kohottava Albrecht I:n patsas – alleviivaavat tämän avaruudenväen tutkiman jäämistön sotaisan historian muisteluun keskittyvää luonnetta.
Ajattelen, että muita kohtauksia voi tulkita tämän tulevaisuusnäkökulman kautta. Videon historialliset kohtaukset ovat tulosta siitä tiedon ja kuvitelman kudelmasta, jota avaruusväki muistomerkkeihin ja muihin jäänteisiin pohjautuvan arkeologisen tietonsa kautta rekonstruoi. Tällä he pyrkivät käsittämään tätä maapallon asukkien ”Deutschlandia” tai Germaniaa, joka esitetään videolla klassiseen kuvataideperinteeseen nojautuen naispersonifikaationa (häntä muuten esittää upea saksalainen näyttelijä Ruby Commey). Tämä arkeologiseen tutkimukseen perustuva kuvanmuodostus myös selittäisi kohtaukset, joissa hahmot eri aikajanoilta sekoittuvat toisiinsa.
Esimerkkinä voi mainita kohtauksen, jossa keskiaikainen noidanpolttaminen rinnastuu natsien kirjarovioihin, ja kohta nämä vuosisatojen erottamat hahmot tervehtivät toisiaan syleilemällä sydämellisesti. Se myös selittäisi faktan ja fiktion rajan hämärtymisen, joka voidaan havaita erilaisten populaarikulttuuriin liittyvien viitteiden, kuten elokuvasitaattien ujuttautumisena videoon. Liekö myös Rammstein-yhtyeen äärimmäistä itsetietoisuutta se, että heidän lavaperformanssiestetiikkaansa viittaavat liekinheittimet ja teräksiset enkelinsiivet sulautuvat osaksi tätä kuvakeitosta? Onhan heistä itsestäänkin eittämättä tullut osa ”saksalaista tarinaa”.
Videon historialliset virheet ja vääristymät ovat tämän tarkastelukulman kautta menneisyyden tulkintaan liittyvän epävarmuuden ja vaikeuden seurausta – mistä päästäänkin sen aiheen äärelle, jota uskon yhtyeen videolla halunneen lähestyä kriittisesti. Muinaisesineiden perusteella jopa avaruuden väelle on selvää, että Germanian historia on ollut sotaa, väkivaltaa ja sortoa täynnä. Määrittävässä asemassa historiankirjoituksen synnyssä on se, millaisia tarinoita, näkökulmia, tutkimusta tai sepitettä ihminen pitää tärkeänä ja nostaa osaksi tällaista virallisten tarinoiden kaanonia. Ne aiheet, jotka nostetaan yhteisen muistelun kohteeksi, muokkaavat käsitystä oman maan ja kansan luonteesta ja arvoista. Sen perusta saattaa kuitenkin muotoutua varsin yksipuoliseksi, mikäli käytettävissä olevat lähteet ovat pääpainoltaan tietynlaisia aiheita korostavia ja toisia vältteleviä. Videolla esitetyssä arkeologisessa prosessissa näen samankaltaisuuksia sen kanssa, miten ihmisten käsitys oman maan tai kansan identiteetistä muodostuu.
Kansallinen identiteetti toki on vain yksi yksilön identiteetin rakennuspalikoista, mutta joillakin, erityisesti kansallismielisten ryhmien jäsenillä, sen merkitys on korostuneempi kuin toisilla. Juuri Saksan voidaan väittää ainakin muutamaan kertaan joutuneen itse omaa erinomaisuuttaan korostavan retoriikan sokaisemaksi. Tällainen retoriikka on myös viime vuosina äärioikeiston vahvistuessa nostanut jälleen päätään, mikä repii auki vanhoja haavoja niin Saksassa kuin muuallakin Euroopassa. Rammsteinin kannanotto tähän – ja monien penäämä etäisyydenotto oikeistoon – tulee kappaleen sanoitusten kautta selväksi:
Deutschland / Mein Herz in Flammen / will dich lieben und verdammen […] Deutschland / Deine Liebe ist Fluch und Segen / Deutschland / Meine liebe kann ich dir nicht geben.*
Ihastelen valtavasti videon ja siihen nivoutuvan lyriikan upeita kerronnan tasoja. Deutschland-kappale ja sen musiikkivideo ovat ottaneet paikkansa aikalaistaiteemme joukosta. Ne eivät epäröi kritisoida kansallisvaltiokeskeistä identiteetinrakennusta, historiallisiin tarinoihin ja myytteihin perustuvaa historiankirjoitusta, vaan pyrkivät purkamaan näitä tarina tarinalta, monumentti monumentilta musiikkivideo kerrallaan.
Teksti: Jutta Emilia Tynkkynen
Kuvat: Rammstein Official (kuvankaappauksia YouTubesta)
* Saksa / Sydämeni liekeissä / Haluaa sinua rakastaa ja sinut kirota […] Saksa / Rakkautesi on kirous ja siunaus / Saksa / Rakkauttani / En voi sinulle antaa.