Taideteos mielellisenä, kielellisenä ja konkreettisena tekemisen prosessina

Marja Kanervon näyttely Sculptor galleriassa 1.1. – 3.2 2008

11.2.2008 Maria Tamminen

Marja Kanervon mielestä jokaisen taideteoksen tekemiseen on olemassa
henkilökohtainen syy.Siihen puolestaan liittyvät erilaiset ajatusprosessit jotka ovat
osittain myös kieleen perustuvia, sanallisia.Sanoja voidaan siis ajatella materiaalina
josta teos syntyy tai mihin se pohjaa, mutta sellaisena materiaalina joka on valmiista
työstä ikäänkuin ”pudonnut” pois.Tätä kuvaa näyttelyn ensimmäisen teoksen
metallinen työpöytä, johon kaiverretut kirjaimet s, a, n, a, t ovat pudonneet pöydän
alle.Teos kuvaa taideteoksen luomisprosessin ideointivaihetta.

Lattiaan pöydän alle
heijastuvan varjokuvan jossa pöytään kaiverretut kirjaimet piirtyvät valoisina kohtina,
voisi ajatella kuvaavan mielessä syntyvää ideaa teoksesta.Taiteilija tavallaan näkee
teoksen sielunsa silmillä.Valon ja varjon heijastumat lattiassa eivät ole materiaalisia
joten ne ilmentävät hyvin mielikuvien abstraktiutta.Ideointivaiheessa syntyvät
mielikuvat ja ajatukset eivät ole mitään käsin kosketeltavan todellista, mutta ne
vaikuttavat silti työn saamaan konkreettiseen muotoon ja ovat siten näkymättömänä
tai muotoaan muuttaneena osana sitä.

Ensimmäisessä työssä pöytälevyyn kaiverretut
ja lattialle pudonneet kirjaimet vertautuvat näyttelyn valokuvissa maahan
kaivertamisen tuloksena pudonneeseen kivimurskaan, hukkamateriaaliin jota
kuvataan myös näyttelyssä esitetyn videon lopussa.Ne symboloivat samaa asiaa, eli
valmiista teoksesta pois pudonnutta ainesta.Olisiko siis niin, että teoksen tekijän
ajatukset ja sanat ”kuolevat” valmiissa työssä jonka materiaalina ne kuitenkin
tavallaan ovat olleet?Tämä kuvaa sitä kuinka taiteilija tehdessään teoksen joutuu
samalla myös luopumaan siitä.

Tekijän omat henkilökohtaiset syyt ja ajatukset jättävät
sen muotoon vain vihjeitä itsestään ja näin teos
avautuu
muiden ihmisten siihen
liittämille merkityksille.Taiteilijan intuitiot ovat suuressa roolissa tekemisen prosessin
alulle saattamisessa, mutta valmiista työstä niitä voidaan vain aavistella.

Valopöydällä olevat kirjaimet kuvaavat tekoprosessissa loogisesti seuraavaa vaihetta,
ne ovat kuin toteuttamista odottavia valmiita
suunnitelmia, taideteoksen
prototyyppejä.

Pöydän alta kirjaimia esiintuova valo on kuin taiteilijan usko ja visio
joka kannattelee ajatusta saattaa työ lopulliseen konkreettiseen muotoonsa.

Näyttelyssä esitetyt valokuvat puolestaan kuvaavat työn viimeistä vaihetta, valmiita
teoksia.Niissä kuvatut seinään teräväreunaisesti ja viivoittimentarkasti hakatut
kirjaimet symboloivat ja kommentoivat taideteosta ja sen tapahtumaa itsessään.

Kirjaimet ovat merkkejä samoin kuin taideteostenkin on ajateltu olevan merkkejä,
jotka viittaavat johonkin muodollisten ja materiaalisten seikkojensa ulkopuoliseen,
toisinsanoen niiden kautta avautuvaan maailmaan.

Ilman ihmisen oppimista liittää
kirjaimiin ja sanoihin merkityksiä ne olisivat sisällöllisesti tyhjiä ja kuolleita.Samoin
tarkastellessaan taideteosta ihminen liittää siihen merkityksiä oman tietonsa ja
kokemuspohjansa mukaisesti, eli ymmärtäminen tapahtuu aina ihmisen oman
historiallisen paikallisuuden luomasta horisontista käsin.

Taideteos ikäänkuin antaa
ääriviivat siinä ja siitä käsin avautuvalle maailmalle.Valokuvissa rapistuneen
seinäpinnan alta paljastuvan tiiliseinän aitous ilmentää taideteoksissa avautuvaa

totuutta, jotain mikä ei paljastu välttämättä itsestään vaan vaatii ajatuksellista työtä ja
vaivannäköä.

Sanat ikäänkuin kiinnittävät ja tuovat esiin, muotoilevat mielessä syntyneet ajatukset
ja tuntemukset.Ne ovat maailman jäsentämisen väline ja ovat siksi oleellinen osa sekä
taiteentekemisen, että tulkitsemisen prosessia.Kun Kanervo siis videossa ensin piirtää
tarkasti mitaten ja sitten sirkkelöi ja kaivertaa seinään kirjaimenmuotoisia aukkoja
kuvaa se symbolisesti sitä, kuinka päässä muodostunut ajatus tai idea siirretään
konkreettiseen muotoonsa teoksessa.

Videossa tulee esiin se vaivannäkö ja aika mikä
taideteoksen tekemiseen uhrataan, ja musiikkivalintana
käytetty harras
kirkkomusiikki Kanervon aloittaessa seinän sirkkelöinnin luo tekoprosessiin
hartauden ja pyhyyden vaikutelman.

Valkoinen pöly lisää unenomaista ja itseensä
sulkeutuvan maailman tunnelmaa.Poistettu materiaali luo uusia tiloja niin tilallisessa
kuin ajatuksellisessakin mielessä.Vaikka Kanervo puhuukin sanojen merkityksestä, ei
näyttelyn töissä varsinaisesti esiinny tiettyjä sanoja, ainoastaan kirjaimia ja s:n, a:n,
n:n, a:n ja t:n muodostama ”sanat”.

Tämä kertoo juuri siitä taideteoksien avoimuuden
piirteestä ja merkkinä toimimisen luonteesta tavalla joka ei viittaa mihinkään
määrättyyn vaan jättää merkityksen muodostumisen aina jokaisessa tarkastelussa
uudelleen ja eri lailla tapahtuvaksi.Gallerian perimmäisessä huoneessa huomaa
kuitenkin lattian peittävissä läpikuultavissa papereissa olevien kirjainten
muodostavan sanat: sanat, teot, merkitys.

Näiden avainsanojen voikin ajatella
kuvaavan pähkinänkuoressa taideteoksen tekoprosessin eri vaiheita ja puolia.