Tampereen rantatunnelin ilmanvaihtopiippujen taidekilpailun on voittanut Jan-Erik Anderssonin ehdotus Tuli ja sade. Anderssonin työ oli jo kilpailun ensimmäisessä vaiheessa niin viimeistelty, että se vaati jatkossa oikeastaan vain hienosäätöä. Jani Ajo ja Akseli Leinonen olivat kehitelleet ehdotuksiaan ansiokkaasti, mutta niihin sisältyi edelleen joitakin taloudellisia tai toiminnallisia riskejä. Jan-Erik Anderssonin teoksen valinnan tärkein kriteeri oli taiteellisen idean kantavuus. Lisäksi pelkästään maalauksellisiin keinoihin perustuva esitystapa takaa hallitun ja helppohuoltoisen lopputuloksen, joka on verraten edullinen toteuttaa ja toimii ilman tekniikkaakin.
Tuli ja sade -ehdotuksen ansiona on, että piippuja ei pyritty häivyttämään vaan niiden omaa olemusta päinvastoin korostettiin. Maalaustyö muuntaa piiput niin voimakkaan esineellisiksi, että kaikki ainekset uusiksi maamerkeiksi ovat olemassa eikä kilpailuraati pitänyt edes niiden valaisemista erikseen välttämättömänä. Toki mahdollisuus siihen kannattaa varata, mikäli tavallinen katuvalaistus osoittautuu häiritseväksi.
Sisällöllisesti Tuli ja sade muodostaa dialogisen teosparin. Santalahden piipun lähtökohtia ovat tuli ja tummanpunainen teollisuusarkkitehtuuri, Naistenlahdessa vesi ja järvimaisemat. Lähtökohdat on visualisoitu taitavasti käyttämällä vain yhtä ornamentaalista muotoa ja värien omaa ilmaisuvoimaa. Rytmiikka ja sommittelu on loppuun asti mietitty. Sama venytetty muoto synnyttää pisara-aiheena mielikuvan alas suuntautuvasta ja liekkinä ylös kohoavasta liikkeestä, jota tukee optisesti syntyvä liukuvärin vaikutelma. Tarpeeksi abstrahoituina aiheet eivät kuitenkaan muutu päälle käyviksi ja häiritseviksi, vaan kokonaisuus säilyy tyylikkäänä ja tasapainoisena.
Piippujen aiheet viittaavat omintakeisesti paikallisiin ominaispiirteisiin mutta tihkuvat samalla yhteistä kulttuurihistoriaa: kuva on uusi ja ennen näkemätön ja kuitenkin tuttu, lisäksi se symboloi onnistuneesti Tamperetta. Viestin kerroksellisuus inhimillistää teräsrakenteita sanan parhaassa merkityksessä ja täyttää erinomaisesti kilpailuohjelman vaatimukset. Lisäksi teokset tuovat kaupunkikuvaan energisyyttä, iloisuutta ja jopa leikkimieltä, johon julkisessa taiteessa ei ole totuttu.
Jani Ajon Sinisiirtymä oli saanut rinnalleen myös Santalahteen sijoittuvan punaruskean version. Ehdotuksen esitystapa oli erinomainen ja tekniset kysymykset huolellisesti pohdittuja. Tekniikan elinkaari, tehojen riittävyys ja huollon mutkikkuus nähtiin kuitenkin ongelmana.
Akseli Leinosen Saapumisen arvoitus miellytti rohkeudellaan. Kilpailun toisessa vaiheessa ehdotukseen oli suunniteltu kauniit kasveja kannattelevat rakenteet. Valaistussuunnitelmaa pidettiin onnistuneena ja teoksen tarinaa koskettavana ja omintakeisena. Kasvillisuuden elinmahdollisuudet nähtiin kuitenkin suurena riskinä.
Jatkoon päässeistä ehdotuksista ja niiden jatkokehittelystä maksettiin 5 000 e palkkio. Voittajalle maksetaan taiteilijapalkkiona teoksen toteutuksesta ja valvonnasta 30 000 e ja taidehankinnasta laaditaan kirjallinen kuvataiteen hankintasopimus.
Kilpailun palkintolautakunnan puheenjohtaja on museonjohtaja Taina Myllyharju Tampereen taidemuseosta ja jäseninä projektipäällikkö Mauri Mäkiaho Liikennevirastosta, arkkitehti Eija Muttonen-Mattila Tampereen kaupungin Rakennusvalvonnasta, projektiarkkitehti Iina Laakkonen Tampereen Kaupunkiympäristön kehittämisestä, projektipäällikkö Esko Mulari Lemminkäinen Oy:stä, ylitarkastaja, arkkitehti Elina Viitanen ELY-keskuksesta sekä Suomen Taiteilijaseuran nimeämät taiteilijajäsenet Pasi Rauhala, Tülay Schakir ja Frank Brümmel. Sihteerinä toimii kokoelmapäällikkö Tapio Suominen Tampereen taidemuseosta.