Leena Kuumola 11.4.2012
Kauan sitten osasin auttavasti persian kieltä, farsia, ja olen vuosikymmenien ajan odottanut pääseväni kokemaan vanhan maan kulttuurisia aarteita. Toiveeni toteutui viimein ja olen äskettäin palannut kolmen viikon pituiselta sadunomaiselta matkalta Iranista. Kolme viikkoa ei luonnollisestikaan riittänyt muuhun kuin luomaan yleisvaikutelmaa ja herättämään halun palata pidemmäksi ajaksi. Kielitaitoni oli päässyt pahasti rapistumaan mutta matkustaessani yksin Persian vanhoissa kaupungeissa, farsi alkoi vähitellen uudelleen kummuta sieltä jostakin. On vaikea löytää sanoja sille riemun tunteelle, jonka uudelleen löydetty kieli yhdessä uskomattomien visuaalisten kokemusten kanssa herätti.
Iran on runouden, kauneuden ja vanhan sivistyksen maa, josta länsimaiset tiedotusvälineet jatkuvasti esittävät tietoisen yksipuolista kuvaa. Se kuva on islamilaisen problematiikan ja ydinvoiman hallitsema ja peittää alleen arkipäivän, jota sivistynyt ja ystävällinen kansa yrittää papiston varjossa rauhanomaisesti elää. Puhuessani ihmisten kanssa esiin nousi oman kulttuurin arvostuksen ohella voimakas muutoksen kaipuu ja toive mahdollisuudesta kansainväliseen kanssakäymiseen.
Olenkin siitä lähtien pohtinut mitä kansainvälisyys tarkoittaa. Sanan varsinainen merkitys viittaa juuri eri kansojen väliseen vuorovaikutukseen. Vuorovaikutuksen ideaan kuuluu molemminpuolinen ajatusten, kokemusten ja tiedon vaihtaminen. Rajoja määritellään monin eri tavoin: fyysisistä ja maantieteellisistä aina kulttuurien ja kielten käsitteellisiin kokonaisuuksiin. Rajoja määriteltäessä jotakin jää aina niiden ulkopuolelle. Sulkeutuneet yhteiskunnat kääntyvät helposti sisään päin ja niitä hallitaan kovalla otteella vanhoillisin menetelmin. Yhteyksien ja toisenlaisten vaikutteiden puutteessa hyvätkin asiat saattavat saada vastakkaisia merkityksiä jos niitä ei pystytä tarkastelemaan tarpeellisen etäisyyden avulla.
Nopeasti kansainvälistyvässä maailmassa kohdataan toisaalta toisenlaisia ongelmia.
Normina tuntuu usein olevan länsimaisen mallin mukaisen markkinatalousyhteiskunnan tavoittelu. Tämän kulutukseen, tehokkuuteen ja jatkuvaan kasvuun perustuvan järjestelmän jalkoihin jäävät ikivanhat perinteet ja kulttuuriset aarteet. Kulttuurin avautuessa ulospäin tuloksena on usein vähintäänkin ylimenokausi, jolloin oma ja vanha tuntuvat aikansa eläneeltä ja turhalta. Ne korvataan kiireesti niiden mallien mukaan, joita kaikkialla muualla on jo otettu käyttöön. Näin esimerkiksi Kaakkois-Aasian suuret kaupungit täyttyvät pilvenpiirtäjistä, joiden tieltä on raivattu arvokasta, vanhaan kulttuuriin kiinteästi sidoksissa ollutta omaleimaista arkkitehtuuria. Anonyymin arkkitehtuurin lisäksi erilaiset ketjuuntuneet länsimaiset yritykset valtaavat alaa niin että katukuvat alkavat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. Fyysisen todellisuuden vanavedessä muuttuvat myös asenteet ja ajattelutapa. Valitettavan usein pyrkimyksenä on eräänlainen ”joko tai –ajattelu” sen sijaan että ymmärrettäisiin ”sekä että –ajattelun” arvo monitahoisuuden takeena.
Matkustaminen tulee kaiken aikaa helpommaksi ja edullisemmaksi. Se kuitenkin menettää samaan aikaan merkitystään johtuen yhdenmukaistumisesta, joka vaanii kansainvälistymisen takana. Miksi matkustaa toiselle puolelle maailmaa jos koettavana on yhä enemmän samankaltaisia konsepteja ja ilmiöitä kuin missä tahansa muualla? Tapaamaan muita ulkomaalaisia irrallaan matkustuskohteen kielestä ja kulttuurista tai asumaan hotelleissa, joista ei erota missä maassa ollaan?
Matkallani Persian vanhoissa kaupungeissa hakeuduin vanhoihin perinteisiin hotelleihin kaupunkien vanhimmissa kaupunginosissa. Halusin estetiikan lisäksi kokea niiden ainutlaatuista ilmapiiriä, jossa aika tuntui pysähtyneen ja historian läsnäolo oli fyysisesti koettavissa. Tämä ainutlaatuisuus on jokaisen kulttuurin peruskivi. Lähtökohtana uusille ajoille sen toivoisi säilyvän kaikkialla omine ominaispiirteineen. Muutosten pitäisi keskittyä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa ja aineettomien perinteiden säilymistä erotuksena siitä taloudellisesta kilpajuoksusta ja tasapäistämisestä, joka tuntuu olevan pyrkimyksenä globalisaation hallitsemassa maailmassa.