21.12.2005 Irmeli Hautamäki
Mari Sunna on syntynyt vuonna 1972 Espoossa ja Vapaan taidekoulun käytyään lähtenyt Lontooseen jatko-opintoihin, millä tiellä hän on vieläkin. Sunna on työskennellyt Lontoossa vuodesta 1999.
Mari Sunnan taide edustaa sitä uutta ja vapaata otetta maalaamiseen, josta voisi puhua peräti 2000-luvun uutena tyylinä. Monet muutkin nuoret maalaavat nykyisin tällaisella vapautuneella otteella, joka on samanaikaisesti rento ja äärimmäisen hallittu. Hiljakkoin Ranskassa esillä ollut ”Vasta maalattu” –näyttely, joka esitteli tuoretta suomalaistaidetta, sisälsi muitakin hyviä esimerkkejä uudesta maalaussuunasta. Näyttelyn kokoonpanoon, joka oli esillä myös Keravan taidemuseossa, osallistui tietysti muitakin kuin maalareita.
Uuden maalaripolven työ on kiinnostavalla tavalla vapaata postmodernismin pakonomaisista eleistä. Postmoderneilla 80– ja 90 –luvuilla esittämistä piti perustella, näille nuoremman polven tekijöille se on itsestään selvää.
Mari Sunna ei ole kuitenkaan hylännyt maalaustaiteen traditiota, vaan näyttää löytävän sen uudestaan. ’Intermission’ näyttelyn työt tutkivat kubismin perusteita. Otsikko ’Intermission’ tarkoittaa keskeytystä ja monissa maalauksissa onkin aiheena liikkeen keskeytys. Sunnan teoksissa palataan siis samantyyppisiin teemoihin, joita kubistit tutkivat. Kubistien kysymys kuului, millä tavoin kuvatila muuttuu kun lähtökohdaksi otetaan aika eli ’neljäs’ ulottuvuus.
Samantyyppisiä kysymyksiä nousee esille myös Intermission näyttelyssä, jossa liikkeessä oleva henkilö pysäytetään. Monissa Sunnan maalauksissa kuvataan ihmistä, joka on juuri kääntämässä päätään tai sanomassa jotakin. Maalari on ottanut itselleen haasteellisen tehtävän vangita henkilö epäselvässä tilanteessa, hetkellä, jolloin hänelle on tapahtumassa jotakin. Näissä töissä voi nähdä häivähdyksen Lontoon koulun kuulusta mestarista, Francis Baconista.
Maalauksessa ”Capture” liikkeen teema nousee esille selkeästi. Taulun nimi tarkoittaa pyydystämistä tai vangitsemista, mitä taulussa tapahtuu monellakin tavalla. Kuvassa yksi henkilö on pyydystämässä toista ja samalla maalari on vangitsemassa tätä hetkeä kankaalle. Taulussa on hersyvää humoristisuutta, sillä meno on kovaa, eikä katsoja saa tietää mitä tässä pyydystetään. Verrattuna kubistien kuivaan ja analyyttiseen kuvatilan hajottamiseen tämä teos on maalauksellisen letkeä.
”Lock” –niminen maalaus on samalla tavoin monimielinen sekä otsikon että sisällön tasolla. Lock tarkoittaa sekä hiuskiharaa että sulkemista tai lukitsemista. Kuvassa on tytön houkuttelevan silkkinen tukka, jota jonkun käsi haluaisi silittää. Silittäminen tai hipaiseminen tapahtuu vain katsojan mielikuvituksessa, sillä käsi lukittuu tai pysähtyy paikoilleen.
Edellä kuvaillut lisäykset ovat etäännytystä kubismista. Kubismia ei Sunnan maalauksissa missään tapauksessa jäljitellä tai reprodusoida, sitä käytetään lähtökohtana uuteen maalaamiseen. Eräässä mielessä kubismin katsottiin johtavan valokuvaan, olihan liikkeen kuvaaminen kronovalokuva sarjoissa esimerkiksi Marcel Duchampin kubististen maalausten lähtökohta. Duchamp oli sitä mieltä, että valokuva olisi seuraava kehitysvaihe maalaustaiteen jälkeen, hän ajatteli maalaustaiteen voivan jopa loppua valokuvan keksimiseen.
Sunna ja monet muutkin 2000-luvun nuoret maalarit kuitenkin osoittavat, että maalaustaide on voimissaan. Valokuva ei ole ainoa kiinnostava kuvataiteen alue, kuten viimeaikoina on haluttu uskoa. Maalaustaide uudistui jo silloin, kun maalarit ottivat omakseen eli approprioivat valokuvan 1980-luvulla. Miksi ei approprioida yhtä hyvin kubismia tai futurismia?
Niinpä on hupaisaa huomata kuinka itsensä Picasson Gertrude Stein nousee haudastaan Sunnan maalauksessa. Taulu on otsikoitu kylläkin nimellä ”Untitled”, mutta olin varma jälleennäkemisestä naisen vilkaistessa paljonpuhuvasti olkansa yli. Sunnan työskentely on varmaa ja taitavaa. Useimmat maalaukset tekevät vaikutuksen pelkällä taidokkuudellaan. Kaikista voi nauttia myös siksi, että ne elvyttävät maalaustaiteen traditiota älyllä ja huumorilla.
Mari Sunnan näyttely ”Intermission” 10. – 22. 12. 2005 ja 3. – 8. 1. 2006 galerie anhava