Teema #12025 / vol. 93

Pääkirjoitus

”Teemanumeron teon myötä meille kirkastui, että taiteen ja laajemmin ihmistieteiden puhetavat ja arviointimenetelmät tulisi saada vahvemmin osaksi yhteiskunnallisia keskusteluja ja poliittista päätöksentekoa. Meillä pitäisi olla keinoja kuvata ja arvottaa inhimillisen elämän perustarpeita, taiteen lisäksi esimerkiksi luontoa ja hoivaa, nykyisiä taloudellisia mittareita laajemmin. Syvempi ymmärrys itsestämme ja yhteisöistämme – historiastamme, kielestämme ja identiteeteistämme – voisi olla avainasemassa paremman yhteiskunnan luomisessa.”

Taide ja kulttuuri eivät tarvitse talouspuhetta vaan niiden todellista arvoa omaehtoisesti kuvaavia käsitteitä

”Justin O’Connorin mukaan juuri ne hallitukset, jotka näkevät taiteen ja kulttuurin vain talouskasvun ja teollisuuden ajureiksi, leikkaavat kulttuurin julkista rahoitusta. – – Kulttuuri pitäisi nähdä talouden tai teollisuuden alan sijaan välttämättömäksi osaksi ihmisenä olemista, hyvää elämää ja demokraattista kansalaisuutta. On julkisen vallan tehtävä taata, että kansalaisilla on edellytykset osallistua yhteiskuntaan, ja ilman kulttuuria tämä ei voi toteutua.”

Kulttuurin ja kasvatuksen tähden – Taiteen hyödyllisyydestä varhaisromanttisessa ja pragmatistisessa taidefilosofiassa

”Siinä missä varhaisromantikkojen ja Deweyn eri tavoin organistiset filosofiat edustavat pyrkimyksiä istuttaa kulttuuri ja taide luonnon elävään maaperään, nykyisen julkisen keskustelun itseisarvopuhe nykäisee kauno- ja nykytaiteen irti tästä elävästä yhteydestä muihin kulttuurin muotoihin tekemällä taiteesta jotakin toismaailmallisen erikoista. – – Taidetta ei tarvitse suojata hyötypuheelta eristämällä se itseisarvoisuuden autiosaarelle, jossa taide on vapaa mutta yksinäinen.”

Taidekasvatus ajattelun ja ihmisyyden kokemuksen avaajana

”Taito- ja taideaineiden tuottama tieto auttaa kyseenalaistamaan totuttuja totuuksia ja kestämään epävarmuutta, keskeneräisyyttä ja epäselvyyttä. Parhaimmillaan se voi kasvattaa nuorista rohkeita eettisiä toimijoita, jotka pystyvät olemaan dialogisina muiden ja maailman kanssa ilman, että he kuitenkaan ajattelevat olevansa sen keskus.”

Taide, kulttuuri ja paikallisuus

”[Pienillä paikkakunnilla tapahtumat] ovat kuin valtava määrä valoa usein täyteen pimeyteen. Jos jossain isommassa kaupungissa järjestää tapahtuman, niin se vain hukkuu sinne kaikkeen. [Pienillä paikkakunnilla] se on kuin raapaisisi tulitikun täysin pimeässä huoneessa. Siten uskon, että niillä [tapahtumilla] on iso merkitys paljon laajemminkin niissä kaupungeissa varttuneille.”

Kaksiosaisessa podcastissa vieraana kansanmuusikko-pedagogi Piia Kleemola-Välimäki, elokuvantekijä-muusikko Lauri-Matti Parppei sekä tuottaja Joonas Martikainen.

Aikansa silminnäkijä: Taide historian ja nykyajan tapahtumien ja tunteiden tarkastelijana

”Ikävistä asioista vaikeneminen ei tee niistä tekemättömiä, eikä se poista niiden vaikutusta seuraaviin sukupolviin. Meillä on velvollisuus tarkastella historian tapahtumia yhä uudestaan. Tänä päivänä meillä on sen verran ajallista etäisyyttä tapahtumiin, että meidän pitäisi pystyä käsittelemään asioita kaikista näkökulmista – myös niistä, joita on aiemmin yritetty tukahduttaa. Olen kiertänyt tällä yhden naisen esityksellä teatteri- ja konserttilavoilla, museoissa, kapakoissa ja seurakuntasaleissa. Yleisön reaktioista on välittynyt päällimmäisenä syvä liikuttuminen.”

Utopioita ja uhkakuvia – eli mistä jäämme paitsi ja mitä saatamme menettää?

”Tiivistäen voisi sanoa, että jos rahaa olisi käytettävissä reilummin, palkkaisin lisää väkeä. Tämä ratkaisisi toisen akuutin resurssiongelman: ajan riittävyyden. Paljon asioita jää tekemättä, ideoita toteuttamatta ja sähköposteihin vastaamatta siksi, ettei aika vain riitä.”

Mitä iloa taiteesta?

Millaista tunnetason merkitystä taiteella on yksilöille? Mustekalalaiset sanoittavat, miten taide on tai on ollut läsnä heidän arjessaan, elämien käännekohdissa sekä sosiaalisissa kanssakäymisissä.