Mitä iloa taiteesta?

1) Mitä iloa taiteesta on arjessasi?

Aamulla menen ekana keittiöön ja keitän kahvia. Minulla on keittiössä ystäväni tekemä maalaus, joka on kulkenut mukanani nyt jo yli viisitoista vuotta. Se on kaunis ja tuottaa minulle iloa joka päivä, ja joka päivä tuntuu siltä kuin ystäväni olisi kanssani keittiössä. Lähden töihin ja kuuntelen radiota; sieltä tulee peräkkäin David Bowien Life on Mars ja Katri Helenan Vasten auringon siltaa. Yllättäen molemmat kappaleet tuntuvat sopivan tähän päivään ja aurinkoiseen syysilmaan. Tässä muutama esimerkki yhdeltä aamulta.
–Jaakko

Taiteen olemassaolo arjessani tuottaa merkityksellisyyden tunnetta. Kun moni arjen kokemuksista tuntuu muutoin pinnalliselta, tuo taide syvyyttä, tunnetta ja iloa arkeeni. Se vie minut kokemaan ja tutkimaan maailmaa, pysähtymään aistieni äärelle ja luo muistoja kehooni ja mieleeni. Ilo syntyy, kun arjen kokemukset saavat syvemmän merkityksen taiteen kautta.
–Tanja

Valo Vairion Frozen in Time Again (2023) on ruotsinlaivalta tutun hirviökarkkeja sisältävän pakkauksen pohjalta tehty alumiinivalu, joka koristaa asuntomme seinää ilkikurisella otteellaan. Uppoan päivittäin tähän kolmiulotteiseen teokseen, joka nimensä mukaisesti yrittää pysäyttää ajan. Samanlaisella aikakokemuksen jäädyttävällä tavalla koen myös muun taiteen ympärilläni. Taide on elämässäni vaihtoehtoisina todellisuuksina, jotka eivät suinkaan yritä kieltää todellisuutta vaan kehittelevät sitä eteenpäin omaa kokemusmaailmaa vastaavaksi. Taide on portaali konsensustodellisuudesta pois ja takaisin sen äärelle.

Taide ei kuitenkaan ole pelkkää ilon ja autuuden aluetta, vaan ilmiö, jolla voidaan tuottaa erityisen voimakkaita illuusioita ja kuvitelmia rotuteorioista petrokapitalismiin. Ja myös tämä puoli taiteesta kiehtoo, tai voisiko sanoa ”kiihottaa”, minua päivästä toiseen.

Lisäksi taiteella on myös omassa elämässäni turruttajan ja tyydyttäjän rooli. Aivoni käyttävät satoja kilojouleja energiaa päivittäin taiteen parissa tavalla, joka muistuttaa iskunvaimentimen tai turvatyynyn toimintamekanismia. Mietin kaikkia niitä aivoja, jotka ovat töissä suoratoistopalveluihin uponneina: aivoja, jotka voisivat olla töissä vaatimassa kaduilla parempaa yhteiskuntaa saatikka rakentamassa sitä.
–Frans

Lumoutuminen, ihastuminen ja ilo ovat monitasoisesti merkityksellisiä, resilienssiä kasvattavia, aivan radikaaleja voimia, joilla on myös yhteiskunnallisesti merkittävä potentiaali. Elämä on jatkuvaa liikettä ja muuntumista. Ilahduttavaa on saada kasvaa taiteen kanssa; huomata, kuinka taiteen kokeminen samankin teoksen äärellä muuttuu esimerkiksi elämänvaiheesta riippuen. On kiinnostavaa tutkia, kuinka tarinoita (siis esimerkiksi historioita, kokemuksia, käsityksiä, arkistoja ja tulkintoja) avataan, rakennetaan, murretaan, spekuloidaan. Taide, joka ei selittele liikaa tai jota ei didaktisesti selitetä puhki, on joskus taianomaista, kutkuttavaa. Siinä saattaa piileksiä selittämätön imu – salaisuus, yllätys, ihme. 
–Tuija

Taide tuo arkeen kauneutta ja haastoa, jota ilman ihmisyys tuntuisi vajavalta. Taideteoksen kohtaaminen pakottaa olemaan läsnä ja ottamaan teoksen vastaan ennakkoluulottomasti heittäytyen. Siten taide laajentaa omaa ajattelua ja altistaa pysähtymään uusien ajatusten ja kokemusten vastaanottamisen äärelle. Toisaalta taiteen tekeminen itse voi antaa uppoutuvan, luovan tilan, joka irrottaa muusta hälystä tai kirkastaa siitä olennaisen.
–Helmi

Taiteen äärellä oleminen maadoittaa ja rauhoittaa. Vaikka yksittäinen teos haastaisi, itkettäisi tai suututtaisi, sen tullessa osaksi kaikkien kokemieni taide- ja kulttuurikokemusten kudelmaa olen taipuvainen ajattelemaan, että se vahvistaa yhteyttäni ja ymmärrystäni maailmankaikkeudesta, millä on oma mieltä hoivaava vaikutuksensa. Ja uskon myös taiteen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Taide kasvattaa meistä monimutkaisempia, herkemmin aistivia ja empaattisempia otuksia, jotka eivät tyydy yksinkertaistuksiin ja sortoon.
–Jutta

Joka päivä jotakin! Joskus vähemmän, joskus runsaammin. Toisinaan kepeydellä, toisinaan painavalla vakavuudella. Usein jotenkin siltä väliltä. Tämän hetkiseen mielenmaisemaan sopivat synkät hommat. Voiko sanoa, että synkkyys ilahduttaa? Kyllä, sillä katsoessani vaikka Max Klingerin tai Alfred Kubinin piirroksia, Odilon Redonin varhaistöitä, tai Otto Dixin kuvia, koen lohduttavaa myötätuntoa: en ole yksin tunteineni! Ja välillä naureskelen joistain kuvista huojuvalle hirtehishuumorille: mikäs elosta hassua tekis, jollei alituinen kuolon läheisyys. Mutta: erityisesti musiikki on joka päivä läsnä elämässäni. Joko laitan levyjä raikaamaan ämyreistä (hyvään kaihoisaan auvoon siivittää aina vaikkapa Pat Methenyn ja Lyle Maysin kipale It’s for You) tai soitan itse. Raajojen – erityisesti tietysti sormien – aivonykeröiden ja korvien yhteispeli tuntuu ihanalta, jopa silloin, kun soitto tökkii. Niinä harvoina päivinä, kun ei tapahdu kumpaakaan – soittoa tai levyjen fiilistelyä – kuuntelen ympäristön ääniä kuin musiikkia. Ja viimeisenä: minun runouttani on metafysiikka, johon uppoan aina, kun voin!
–Alonzo

2) Mitä iloa taiteesta on ollut elämäsi käännekohdissa – niin myönteisissä kuin haasteellisissakin tilanteissa?

Elämäni käännekohdissa olen kokenut tai tajunnut jotain uutta sisimmästäni. Taiteen rooli on ollut näissä tilanteissa moninainen: se on tuonut piileksivän koettavaksi ja jaettavaksi. On sitten kyseessä toisen tekemän taiteen kokeminen tai oman teoksen työstäminen: Kun tunnistan itseni taiteessa, koen tulevani nähdyksi. Tuntuu siltä, että teos tunnistaa minut ja näen itseni selkeämmin. Tämä nähdyksi tuleminen ja itseni tunnistaminen on usein mahdollistanut elämäni käännekohdat.
–Tanja

Taide on mahdollistanut elämässäni merkittävimmät siirtymät paikasta ja sosiaalisesta ympäristöstä toiseen. Taide on muutostilanteissa onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että maailman sisällä on paikkoja ihmisineen, jotka tekevät hyviä ja oikeita asioita. Taide on ollut murtuma, josta olen voinut siirtyä toisenlaiseen todellisuuteen, kuin Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen (1973) Joonatan ja Korppu ikään.
–Frans

Taiteen löytäminen muutti elämäni suunnan. Vaatimattomasti. Löysin siitä tavan ilmaista itsessäni jotain sellaista, mikä ei käänny asiatekstiksi eikä täytä mitään hyötypuheen kolosta, vaan on jotain, joilla hoidetaan sielun nirhamia. Taiteen lähellä oleminen tuo lohtua. Sen kautta tunnen olevani yhteydessä maailmaan ja muihin ihmisiin tasoilla ja tavoilla, jotka eivät anna suoria vastauksia, vaan johdattelevat ajattelun mutkikkaille kinttupoluille ja aina vain syvemmälle metsän siimekseen.
–Jutta

Taide on kumppani elämän käännekohdissa ja myös astia, johon ihminen voi säilöä tunteita ja muistoja. Ihminen voi kuunnella surullista musiikkia ja lukea melankolista kirjallisuutta kun on surullinen: joku on siinä kaverina ja tuntuu ymmärtävän juuri sinua ja kokemuksiasi – ja sitten voi taas ajatella toisinkin päin, että oman elämänkin vastoinkäymisissä voi olla jotain kaunista ja osuvaa, merkityksellistä.
–Jaakko

Taide voi antaa paikan ja hetken, jonka äärellä uskaltaa kohdata omat tunteensa, pettymyksensä ja toiveensa. Jokin teoksessa voi tarjota pakopaikan tai tunnistamisen kokemuksen, joka luo turvaa, lohtua tai kannustusta, ettei asian kanssa ole yksin. Meillä on nyky-Suomessa vain vähän riittejä, joissa yhteisöinä kohtaisimme tunteitamme ja toisaalta päästäisimme niistä irti. Tunteet mielletään yksityisiksi – onneksi taide voi olla kumppanina.
–Helmi

Kerran äitini virkkoi minulle: ”Alonzito – minua huolettaa, sinä elät enemmän tuolla Stars Hollow’n maailmassa kuin täällä!” Oli vaikeaa aikaa, mutta Gilmoren tytöillä siitä päästiin yli. (Ja se oli muuten äitini, joka oli minut kyseiseen maailmaan alun perin vihkinyt!) Muina haasteellisina hetkinä apuun on kiirehtinyt milloin kukakin – milloin Ornette Coleman saksofoneineen, milloin Norm Macdonald vitseineen. Vuosi sitten eräässä konferenssissa tutkija Jussi Saarinen piti hienon luennon taiteesta (keskittyen erityisesti maalaukseen) ja surun käsittelystä. Luento tuli juuri sillä hetkellä hyvin lähelle itseäni: juuri edellisenä päivänä olin käsitellyt tärkeän ihmisen siirtymistä tuonilmaisiin säveltämisen keinoin.
–Alonzo

Taide on potentiaalisesti itsessään käännekohta; nyrjäytys, ylösnosto, tajuaminen, suunnanmuutos, sivupolku, halaus. Maailman tuntuessa välillä lohduttomalta, taide saattelee ulos eristäytymistarpeesta. Yritys käsitellä tunteita tietoisella, analyyttisella tasolla paljastaa usein nopeasti oman mahdottomuutensa tai saattaa jopa vain syventää haastavuuden tuntua. Koen, että taiteella on kyky laittaa virtoja liikkeelle: esimerkiksi vapaa, aitoinen (authentic) liike musiikin, rytmin tai vaikka värin kanssa sallii aistivoimaisen virittymisen ruumiillisuuden ja läsnäolevan hetken äärelle ja on parantavaa. Taiteen välittämät emootiot ovat liikkeelle sysääviä voimia, muutosvoimaisia, e(nergy in) motion. 
–Tuija

3) Mitä iloa taiteesta on sosiaalisissa kanssakäymisissäsi?

Taide on hyvä (teko)syy kokoontua yhteen ja tavata ihmisiä.
–Jaakko

Kun huomaan että koimme teoksen äärellä samoja tunteita, syntyy lämmin, hyväksyvä ja pysäyttävä tunne – ilo. Ja kun ystävä jakaa eroavia tulkintoja, saan mahdollisuuden haastaa omia näkemyksiäni ja iloita oivalluksista.
–Tanja

Musisointi on pitänyt minut ja vanhimmat ystäväni yhdessä läpi vuosikymmenten. Monet muistettavimmat keskustelut ovat liittyneet tavalla tai toisella taiteisiin: lukuisat syvää luotaavat keskustelut veljeni kanssa kirjoista, elokuvista, sarjakuvista ja ruoanlaiton taiteesta; museovierailuiden jälkeiset analyysit ja fiilistelyt kumppanini kanssa; jazz-levyjen plarailu isäni kanssa; listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Sanotaan, ettei makuasioista voi kiistellä. Katin kontit! Juuri niistä kannattaa kiistellä. Uskon, että tässäkin taiteella voi olla kasvattava toiminto: taidekritiikki (jolla viittaan tässä kaikkien ihmisten taidekeskusteluihin, en vain ammattikriitikoihin) on demokratian hiekkalaatikko – jos opimme kyseisen hiekkalaatikon äärellä olemaan verisestikin eri mieltä keskenämme, mahdollisuudet paranevat sen suhteen, että voisimme oppia asumaan eroavaisuuksista huolimatta vieri vieressä yleisemminkin.
–Alonzo

Yhteentuleminen, yhdessäkokeminen ja taiteen lävitse maailmaan ja toisiin ihmisiin tutustuminen on perustavanlaatuisen tärkeää. Ajattelen myös, että erityisesti juuri taiteen kanssa sosiaalisen kanssakäymisen käsitettä on mahdollista laajentaa ihmiskeskeisyydestä kohti ymmärrystä erilaisten elämänmuotojen ja toimijuuksien välisestä kanssakäymisestä ja yhteismuotoutumisesta. Mahdollisuus tulla vieraiden kokemusmaailmojen koskettamaksi voi muuttaa itsen toimintaa kasvattaen tietoisuutta, myötätuntoa sekä vastuuta elämänmuotojen tasa-arvoisuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta.
–Tuija

Viime vuosina minulle on tuonut iloa kirjojen ääneen lukeminen lähipiirini lapsille. On riemastuttavaa huomata tarinoiden ja mielikuvituksen vetovoima – kuinka intensiivisesti ja pitkään lapsi jaksaa kuunnella, kuinka suuresti ja vilpittömästi reagoida kuulemaansa ja kuinka omalaatuisesti järkeillä kirjan maailmaa ja kieltä. Kirjaesineiden läsnäolo arjessa (niin lasten kuin aikuisten) on äärimmäisen tärkeää aikana, jolloin lukutaito heikkenee hälyttävää vauhtia. Niinpä olen päättänyt olla kirjatäti, joka antaa lahjaksi fyysisiä kirjoja kaikissa juhlatilanteissa.

Itse pääsen reflektoimaan lukemaani ystävieni kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti pitämässämme lukupiirissä, jossa keskustelu kirjallisuudesta laajenee niin yhteiskunnallisiin ilmiöihin kuin henkilökohtaisen elämän havaintoihin. Keskustelujen kautta luettu (ja muiden taiteenlajien kohdalla koettu) voi avautua ja laajentua suuntiin, joihin yksin ei osaisi kurottaa. Lisäksi taiteen yhdessä kokeminen on yksinkertaisesti kivaa! 
–Helmi

Taidekokemusten jakaminen rikastuttaa itse kokemusta. Olipa kyse ystävän kanssa jaetusta elämyksestä teatterissa, yksin mutta yhdessä muun yleisön kanssa koetusta stand-up-keikasta tai kriitikon analyysin kautta syventyvistä oivalluksista taidenäyttelystä, ajattelen, että jokainen teos runsastuu tullessaan jaetuksi toisten ihmisolentojen kanssa.
–Jutta

Luottamus vieraisiin ihmisiin syntyy yhteisen kokemuksen kautta. Ilman yhteistä kieltä voidaan tämä kokemus välittää taiteen keinoin.
–Frans