Muotokuva
Muotokuva on henkilökohtaista. Henkilökohtainen on poliittista. Poliittinen on julkista. Julkinen on yksityistä. Mustekalan Muotokuva-numerossa paneudutaan ihmisen, henkilön, minän ja itsen esittämisen ja vastaanottamisen problematiikkaan.
Jutut
Pääkirjoitus: Yksilön yhteiset kuvat
Martta Heikkilä Lähes kolmekymmentä vuotta sitten Walter de Camp (toimittaja Kari Lempinen) laati raportin ”privaatin aikakaudeksi” kutsumastaan ajanjaksosta Berliinissä. Kirjassa He halusivat vain itseään (1988) hän hahmottelee näitä 1980-luvun alkupuolen vuosia ja nimittää niitä minän ja tyylin ajaksi. Yhteiskunnallisiin muutoksiin suuntautuneet liikkeet olivat haihtuneet, ja tilalle olivat tulleet yksityiselämää ja identiteettiä määrittäneet, feministiset ja sukupuolista […]
Miltä näyttäisi kirjallinen muotokuva?
Pajari Räsänen Etymologian valossa sana ”potretti” merkitsee esiin vetämistä, jonkin kätketyn paljastamista, sen tuomista päivänvaloon. Perinteisesti potretin eli muotokuvan onkin ajateltu esittävän – sanan vahvassa mielessä tuovan esiin ja näkyviin – oman mallinsa kätketyn, sisäisen olemuksen.[1] Tämä katseelta kätketty luonto on luonne, persoonallisuus, kenties itse sielu, sikäli kuin sielulla tarkoitetaan ihmisen sisintä ja elävän yksilön […]
Alvin Aileyn Cry: Muotokuva ja peili
Teksti ja kuvat: Malin Grahn-Wilder Toisinaan taiteen omaelämänkerrallisuus kumpuaa joistakin kokemuksista, jotka ovat niin suuria ja pakahduttavia, ettei niitä pysty pitämään sisällään. Ne on pakko ilmaista ja jakaa. Yksilöllinen kokemus ei silti ole yksityinen: taideteokseksi muuttuneena se tarjoaa samastumiskohteen niille, jotka ovat kohdanneet jotakin samankaltaista. Niille taas, jotka eivät, teos voi tehdä nämä kokemukset tunnettaviksi […]
Halun tuottama puhe, minä ja toinen Milja Sarkolan näytelmätekstissä Jotain toista
Teksti: Pipsa Enqvist TOINEN NAINEN Enkä mä kyllä tätäkään roolia suostu ottamaan! Että mä täällä ykkösnäytöksen päätteeksi rupean heilumaan ja huutelemaan näyttämöltä totuuksia katsomoon, omaa näkökulmaani puolustamaan ja tuomaan esiin! Jotain ”toista” näkökulmaa! Jotain ”toisen” naisen näkökulmaa! Jotain ”korkki auki ja nyt puhuu puoliso”-monologia! Että jos näette mun roolihenkilön täällä heiluvan viel kakkospuoliajalla, ruikuttamassa seksiä […]
Henkilökohtaisuudesta
Teksti: Sanna Uuttu SANAT, TERMIT, KÄSITTEET Sanakirjassa henkilökohtainen tarkoittaa 1 yksityinen, yksilöllinen, persoonallinen, omakohtainen 2 määrähenkilölle nimenomaisesti kuuluva tai ominainen, häneen nimenomaisesti kohdistuva. Sen synonyymeja ovat mieskohtainen, oma, omakohtainen, persoonallinen, yksilöllinen, yksityinen, intiimi (www.suomisanakirja.fi) Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa ei ole hakusanaa ’henkilökohtainen’. ’Henkilö’ on Volmari Kilpisen vuonna 1857 sepittämä uudissana, joka perustuu muinaissuomalaiseen sanaan ’henki’. Sen […]
Maalaus muotokuvana
Teksti: Martta Heikkilä Muotokuvan määrittely voi tuntua ensin yksinkertaiselta: kuva, joka esittää jotakuta henkilöä. Ajatus kuvan ja ihmisen samankaltaisuudesta tai näköisyydestä johtaa kuitenkin välittömästi ongelmiin: mitä tarkoittaa ”esittäminen”? Missä kulkee näköisyyden tai tunnistettavuuden raja? Ei ole edes yksinkertaista rajata, millaisia piirteitä taideteoksen tulisi ilmentää henkilöstä, jotta kuvaa voisi luonnehtia ”näköiseksi”, tai määritellä, milloin teos esittää […]
Omakuva
Teksti: Maija Muinonen
Ruumiin omakuvia – Kokemuksia autobiografisesta nykytanssista
Teksti: Niko Hallikainen Kun esitetään kysymys autobiografian sijasta nykytanssimuodossa, katse suuntautuu välittömästi ensin teatteriin. Nykytanssissa ei ole konventionaalisia näyttämörooleja kuten teatterissa, ja sen vuoksi liikekieltä on ollut tyypillistä lukea teoksesta toiseen tekijän omana ruumiina. Kun katsojat ja kriitikot jäsentävät kokemuksiaan, puhutellaan tanssijoiden ruumiita viittaamalla niihin tekijöiden omilla nimillä. Ero on merkittävä teatteriin, jossa erona näyttelijän […]