Tämä teemanumero on syntynyt 11 taidekentällä toimivan kirjoittajan jakamasta halusta ymmärtää, miten kiihtyvä militarisaatio, finansoituminen sekä säätiöiden ja yksityisen rahan vallan kasvu näkyvät taiteilijoiden työssä ja kansalaisyhteiskunnassa.
Diplomatiassa ja kansainvälisessä politiikassa kova vaikuttaminen tarkoittaa aseellista uhkaa, sotilaallisia liittoutumia, asekauppoja ja kauppasaartoja. Pehmeät vaikuttamisen keinot taas liikkuvat kulttuurin, urheilun, tieteen, kauppasuhteiden ja institutionaalisten verkostojen alueella. Samanaikaisesti kun taidetta hyödynnetään yhä näkyvämmin poliittisen vaikuttamisen välineenä, käynnissä on jyrkästi etenevä militarisaatio, joka vaikuttaa suoraan taiteilijoiden ja tutkijoiden työskentelyedellytyksiin. Tämä näkyy esimerkiksi rauhanjärjestöjen tuen lakkauttamisena, taiteen ja kulttuurin leikkauksina sekä paineina taidelaitosten sisältöihin. Kovan ja pehmeän vaikuttamisen yhdistelmää on kutsuttu ”smart poweriksi” – taiteen kentällä termi on kääntynyt muotoon smART power, jossa estetiikka ja strategia kulkevat käsi kädessä.
Teemanumeron syntymistä on siivittänyt Helsingissä sijaitsevassa Alkovi-ikkunagalleriassa järjestetty Pehmeä ja kova valta -näyttely, joka avautui marraskuussa 2025 ja oli auki tämän vuoden helmikuuhun. Sen kymmenet teokset ovat lähtöisin eri puolilla Suomea järjestetyistä työpajoista, joissa valmisteltiin kapinallisia oikeistohallituksen leikkauspolitiikkaa kritisoivia juhlakoristeita. Koristeellisuus ei ole tässä sivuseikka, vaan menetelmä: kimallus, huumori ja käsityö asettuvat vastakkain huoltovarmuuden, kriisinsietokyvyn ja muiden raskaiden iskusanojen kanssa. Alkovi on näyteikkuna vilkkaalla Helsinginkadulla, ja siten välittömästi julkiseen keskusteluun osallistuva taidetila.
Lauantaina 14.3. joukko teemanumeron kirjoittajia osallistuu kulttuurikeskus Museum of Impossible Formsissa eli MIFissä järjestettävään keskustelutilaisuuteen. Teemanumeron kirjoituksia käsitellään englanniksi, paikalla olevat voivat puhua vapaasti sekä juonia seuraavia protesteja. MIF on ruohonjuuritason järjestäytymistä tukeva nykytaidetila, jossa on edistetty myös Arts Against Cuts (AAC) -verkoston toimintaa. Tilaisuuden ohjelma julkaistaan myöhemmin.
Osa teemanumeron kirjoittajista on toiminut AAC:ssa, joka on järjestänyt viimeisen kahden vuoden ajan paneeleja ja mielenosoituksia vastustaakseen Suomen hallitusta. Verkosto loi yhteyksiä eri alojen ja ihmisten arjessa kokemien haasteiden välille: jaettuna huolena ovat olleet rauhanjärjestöjen ja kulttuurilehtien leikkaukset sekä vähemmistöryhmiin kohdistettu paine. Teemanumero vastaa näihin paineisiin.
Teemanumero tunnustelee, minkälaista valtaa taiteilijoilla on ja kuinka orastava moninapainen maailmanjärjestys tulee näkymään kulttuuridiplomatiassa. Valtaosa kuvituksista on tuttuja kaduilta, sillä niitä on levitetty julisteina OK 11 LEVIÄÄ -projektin ja AAC:n toiminnan kautta.
Taiteelle ja kulttuurille on tarjottu roolilla yhteiskunnan henkisen kriisinsietokyvyn vahvistajana. Mitä seurauksia tällä on taiteilijoille ja tutkijoille, jotka kyseenalaistavat hallituksen linjaukset tai valtion tavoitteet? Minna Henriksson esittelee tekstissään ”Mustista listoista taiteessa, aktivismissa ja historiassa” esimerkkejä, kuinka mustia listoja on käytetty historiallisesti, ja minkälaisia sovelluksia niillä edelleen on.
Viime vuosina taiteilijoiden järjestäytymistä on varjostanut pelko toimeentulosta ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, Israelin valtion toteuttama palestiinalaisten kansanmurha sekä maailmanjärjestyksen nopea rapautuminen. Savu E. Korteniemen artikkeli ”Sodankäynnin kulttuuristumisesta” tarkastelee ympärillämme mylvivää sotien varjostamaa länsimaista todellisuutta tunnistaen saumoja, joissa taiteen sekä sodankäynnin diskurssit limittyvät tai kytkeytyvät toisiinsa.
Valtion asettamat tavoitteet suomalaisten turvallisuudelle tuntuvat taiteilijoiden arjessa. Mutta miten turvallisuudella perustellut päätökset heijastuvat ihmisryhmiin, joiden ei nähdä edustavan kansallisia arvoja? Eero Yli-Vakkuri hakee demokratia-aktivismista menettelyitä kulttuurituotantoon kirjoituksessa ”Mitä تطبيع on ja kuinka voimme toimia sitä vastaan?”. Teksti kutsuu järjestäytymään todistamamme kansanmurhan jälkeen.
Miina Hujalan kirjoitus ”Museaalinen itsesensuuri” käsittelee asioista hiljenemistä institutionaalisiin käytäntöihin keskeisesti kuuluvana vallankäytön muotona ja esittää, että vaikeneminen on sisällöntuotantoa.
Merja Puustinen esittelee tekstissä ”Taide ja kulttuuri vallan välineenä talouden ja geopolitiikan myllerryksessä”, kuinka taidetta on käytetty osana kansainvälistä diplomatiaa muistuttaen kulttuurityön roolista kylmässä sodassa ja tulevaisuuden museohankkeissa.
Terike Haapoja ja Jussi Koitela ehdottavat mielipidetekstissään ”Vallan jakaminen voi pelastaa suomalaisen kulttuurin”, että kulujen kattamisen sijaan säätiöt voisivat auttaa vapaata kenttää pääomittamalla pieniä taiteen organisaatioita. Taustalla tekstissä on säätiöiden kasvanut valta julkisen rahoituksen leikkausten myötä.
Tero Nauhan artikkeli ”Markkinoiden mallintama taide” seuloo kulttuurin läpäisevää talouden kieltä, markkinoiden kautta rakentuvaa toimijuutta sekä finansoitumisen yleistä valtaa. Tekstin on kuvittanut taiteilija Karolina Kucia.
Numero sisältää lisäksi Ansa Masiinan ja R. Liinisen yhteisääniteoksen, joka keskittyy Suomen taidekentän sisäpiireihin ja taiteilijan asemaan. Teoksen valmistuminen on viivästynyt sairastapauksen takia, minkä vuoksi teos poikkeuksellisesti julkaistaan ja lisätään osaksi teemanumeroa hieman tuonnempana.
Tämän numeron toimituksessa on avustanut Mustekalan kirjoittajakunnan jäsen, kuvataiteilija Jenna Jauhiainen. Numeron kuvatoimittamisesta on vastannut kuvataiteilija Ida Palojärvi.
Teksti: Jenna Jauhiainen & työryhmä