Taide merkitsee eri asioita yhteiskunnan eri toimijoille. Taiteeseen heijastettavat arvot ja merkitykset voivat olla keskenään hyvin ristiriitaisia, jolloin keskustelua on vaikea seurata.
Taiteilijoiden näkökulmasta taide on luovaa ilmaisua kansainvälisten trendien ja sosiaalisesti järjestäytyneen taidemaailman puitteissa. Puhe taiteesta ja sen arvoista on myös kamppailua vallasta, resurssien jaosta ja asemista.[1] Diplomatian näkökulmasta taide ja kulttuuri ovat hyödyllisiä pehmeän vallan välineitä, jolla suostutellaan ja luodaan positiivisia mielikuvia. Kulttuuria ja taiteilijoiden tunnettuutta hyödynnetään diplomaattisten suhteiden ja taloudellisten etujen edistämiseen sekä maa- ja yrityskuvan kiillottamiseen. Taiteen ja kulttuurin tukemisella viestitään myös oman maan kansalaisille kannatettavista arvoista ja kansallisesta identiteetistä.[2]
Tarkastelen tässä artikkelissa valtioiden ja yksityisten toimijoiden harjoittamaa julkisuusdiplomatiaa taiteen ja museoiden avulla. Kulttuurivetoiseen julkisuusdiplomatiaan kietoutuu usein taloudellisten tavoitteiden – sijoittajien ja luksusmatkailijoiden houkuttelemisen – lisäksi ideologisia, turvallisuuspoliittisia ja geostrategisia tavoitteita. Geostrategialla tarkoitetaan politiikkatoimia, joita arvioidaan suhteessa maantieteeseen (rajat), luonnonvaroihin (metsät, vesi, öljy, energia), kriittisiin mineraaleihin (maametallit, akkumateriaalit), logistiikkareitteihin (satamat, salmet, joet, lentokentät, tiet, sillat) ja vihamielisiin valtioihin. Suhteiden lähentäminen kulttuurin avulla myötämielisten kumppaneiden kanssa palvelee omia turvallisuusintressejä.
Pehmeä ja kova valta, älykäs ja tyhmä valta
Pehmeä valta (soft power) suostuttelee ja ihastuttaa kovan vallankäytön (hard power) sekä painostuksen sijaan. Pehmeän vallan keinovalikoimaan kuuluvat muun muassa taide, kulttuuri, museoiden yhteistyö, koulutus ja terveysvalistus ja talousapu. Kovan vallan keinoihin kuuluvat talouspakotteet, kauppasaarrot ja sotilaalliset interventiot tai niillä uhkaaminen.
Pehmeän vallankäytön tavoitteena on saada vastaanottaja ymmärtämään yhteiset tarkoitusperät ja vähentää vastakkaisasettelua. Kovan vallankäytön tavoitteena on painostaa toinen osapuoli tekemään epämieluisia myönnytyksiä, jotka voivat koskea vaikkapa alueluovutuksia (Ukraina, Grönlanti), pidättäytyminen ydinaseiden kehittelystä (Iran) tai Venäjän öljyn ostamisesta (Intia).
Kylmän sodan ideologisesti jakautuneessa maailmassa suurvallat kamppailivat poliittisten järjestelmiensä vetovoimasta ja taloudellisteknisestä paremmuudesta. Kahtiajakautuneessa maailmassa kamppailtiin kansalaisten sydämistä ja mielistä: kulttuurisista arvoista, makumieltymyksistä ja kuluttajien arkisista valinnoista. Kilpailu heijastui myös taiteeseen ja kulttuuriin.
Kulttuuridiplomatian tavoitteena on saada vastaanottaja ymmärtämään osapuolia yhdistävät tavoitteet. Nämä voivat käsitellä esimerkiksi eettisiä periaatteita, luonnonsuojelua, demokratiaa tai ihmisoikeuksia. Taiteilijoiden kriittinen asennoituminen valtion politiikkaa kohtaan ei haittaa, koska institutionaalinen viitekehys määrittää tulkintakehyksen. Suorasukainenkin kritiikki tulkitaan näytteilleasettajan eduksi, esimerkiksi osoitukseksi USA:n ylivoimaisuudesta globaalissa taistelussa demokratian ja sananvapauden puolesta.
Kylmän sodan keskellä 1950–1960 kansainvälinen yleisö seurasi mediasta USA:n brutaalia väkivaltaa suurmielenosoituksista, rotumellakoista ja Emmett Tillin, 14-vuotiaan afrikkalaisamerikkalaisen pojan lynkkauksesta vuonna 1955. Maineensa paikkaamiseksi USA:n käynnisti kommunismin leviämistä vastaan suunnatun kulttuuridiplomatiahankkeen, jossa jazzlähettiläät (Dizzy Gillespie, Louis Armstrong ja Benny Goodman) palkattiin esittämään positiivista sanomaa ”rotujen yhteiselosta” Lähi-itään, Aasiaan ja Neuvostoliittoon, vaikka Gillespie ja Armstrong esittivät julkisesti kritiikkiä USA:n rotusortoa kohtaan.[3] Jeffrey Gibson, Choctaw ja Cherokee intiaanien jälkeläinen piti ensimmäisenä alkuperäiskansojen edustajana näyttelyn Venetsian Biennaalissa USA:n paviljongissa 2024. Gibson on ollut erittäin kriittinen USA:n hallintoa kohtaan alkuperäiskansojen sorron vuoksi. Gibsonin näyttelyä kuvaillaan ristiriidoista huolimatta Yhdysvaltojen onnistuneeksi kulttuuridiplomatiaksi, koska näyttely yhdistää yleisöjä humanistisella otteellaan, puhuu ilmaisunvapauden puolesta ja amerikkalaisista perusarvoista.[4]
Smart and dumb power
9/11 terrori-iskujen jälkiseurauksena presidentti George W. Bushin aloittama terrorismin vastainen sota (Global War on Terror) koitui katastrofaaliseksi mainehaitaksi USA:lle, kun tieto kansainvälisistä pidätys- ja kidutuskeskuksista ja Abu Ghraibin vankilassa kidutetusta vangeista levisi maailmalla. Vastavetona professori Joseph Nye kehitti teorian älykäs valta (smart power). Uudesta diplomaattisesta strategiasta tuli suosittu Bill Clintonin (1993–2001) ja Barack Obaman presidenttikausilla (2009-2017).
Älykäs valta tarkoittaa pehmeän diplomatian yhdistämistä koviin keinoihin, taloudelliseen ja sotilaalliseen painostukseen. Kulttuuritapahtumien lisäksi pehmeiden keinoja valikoimaa laajennettiin käsittämään ilmastonmuutoksen torjunta, koulutus, teknologiset innovaatiot ja terveydenhuolto (esim. AIDSin torjunta). Tavoitteena oli USA:n maineen parantaminen vastuullisena kansainvälisenä toimijana.
Älykäs valta on notkeaa. Se vaihtaa ketterästi rekisteriä vetovoimaisista pehmeistä keinoista taloudelliseen tai sotilaalliseen painostukseen, jos partneri osoittaa haluttomuutta yhteisen sävelen löytämiseen.[5] Teknologiset riippuvuudet yhdysvaltalaisista digialustoista tulee myös ymmärtää älykkään vallan laajennuksina. Ne mahdollistavat USA:n vaikutusvallan ilman sotilaallista uhkailua.[6] Suomen valtiolliset peruspalvelut, kuten Kelan ja Verohallinnon palvelut sekä äänestystoiminnot on rakennettu amerikkalaisten digijättien palvelinten varaan, mikä on osoittautumassa riskiksi Donald Trumpin ailahtelevalla presidenttikaudella.[7]
Keväällä 2025 Hillary Clinton lanseerasi termin tyhmä valta (dumb power), jolla hän viittaa presidentti Donald Trumpin toimiin kansainvälisessä politiikassa.[8]
”As a Secretary of State in Obama’s administration I argued for smart power, integrating the hard power of our military with the soft power of our diplomacy, development assistance, economic might and cultural influence. The Trump approach is dumb power. It’s not the hypocrisy that bothers me; it’s the stupidity.”[9]
Bilbao-efekti: talouden elvyttäminen taide- ja kulttuurimatkailun avulla
Taiteen ja museotoiminnan pyyteettömyyden ideaalista huolimatta on nykyään yleisesti hyväksyttyä, että taidebiennaalien, kulttuuritapahtumien ja museoiden avulla pyritään matkailun kasvuun ja alueen talouden piristämiseen.
Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim-museo avattiin Bilbaoon vuonna 1997. Taustatekijöinä Bilbao-efektille olivat Espanjan demokratisoitumisprosessi, joka käynnistyi diktaattori Francon kuolema jälkeen vuonna 1975. Espanja liittyi puolustusliitto Natoon vuonna 1982 ja Euroopan yhteisöön (nyk. Euroopan Unioni) 1986. Yhteiskunnalliset olot rauhoittuivat, kun Baskimaan itsenäistymistä ajanut terroristijärjestö ETA menetti asteittain merkitystään.
Bilbaossa käynnistettiin 1990-luvun alussa investointiohjelma, joka tähtäsi kaupungin kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Ennen muutostöiden aloittamista Bilbao oli saastunut teollisuuskaupunki, jossa vallitsi suurtyöttömyys. Nervión-joki puhdistettiin ja metron ja uuden lentokentän rakennustyöt käynnistettiin. Laivanrakennukseen perustunut urbaani alue muutettiin palvelusektoria työllistäväksi matkailukohteeksi ja IT-alan yrityksiä houkuttelevaksi innovaatiokeskukseksi. Kirsikkana kakun päälle avattiin Guggenheim-museo, josta tuli kansainvälinen mediasensaatio ja turismin vetonaula. Bilbao-efektiä on pyritty kopioimaan useissa kaupungeissa. Efektin toistaminen on kuitenkin osoittautunut haastavaksi.[10]
Bilbaon Guggenheim-hanketta on myös kritisoitu. Suurista odotuksista huolimatta se ei kyennyt tuomaan rakenteellisia ratkaisuja alueen sosiaalisiin ongelmiin, kuten suurtyöttömyyteen tai köyhyyteen. Guggenheim Bilbao on kuitenkin vahvistanut alueen tunnettuutta ja transatlanttisia suhteita globaaleissa taideverkostoissa.[11]
Myös Helsinkiin suunniteltua Guggenheim-museota perusteltiin Bilbao-efektin taloudellisilla vaikutuksilla. Museohankkeen avulla toivottiin talouteen kulttuurijohteista rakennemuutosta ja pääkaupunkiseudun profiloitumista kansainvälisenä matkailukohteena.[12]
Älykäs valta ja geopolitiikka
Perinteisesti taidejournalismi keskittyy taideteosten ja museoiden arvioimiseen. Kun globaalit museohankkeet ovat saaneet median huomion (Abu Dhabi, Qatar, Shanghai), samaan aikaan käynnissä olevat laajemmat turvallisuuspoliittiset järjestelyt, asekaupat ja geostrategisten liittolaisuuksien rakentaminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle.
Abu Dhabi on osa Arabiemiraatteja. Emiraatti ja sen samanniminen pääkaupunki sijaitsee Persianlahdella. Alueen historia on lähes 125 000 vuotta vanha. Alun perin helmenkalastukselle perustunut elinkeino muuttui nopeasti, kun maa vaurastui öljyn myötä. Nykyinen valtio perustettiin vuonna 1971. Maassa asuu noin 4,4 miljoonaa asukasta, joista yli puolet on ulkomailta tulleita työläisiä. Abu Dhabi on autoritäärisesti pienen eliitin hallitsema, äärikonservatiinen muslimivaltio.
Abu Dhabissa on toteutettu jo lähes kahden vuosikymmenen ajan taloudellista rakennemuutosohjelmaa. Öljytuotannosta halutaan siirtyä kohti kulttuurivetoista talouskasvua. Keskeinen kulttuurikeskittymä on toteutettu Saadiyat-saaren Cultural District- alueelle, jonne on avattu useita museoita ja näyttelytiloja: Louvre Abu Dhabi (2017), Berklee Abu Dhabi (2020), Manarat Al Saadiyat (2009), Zayed National Museum (2025) ja Natural History Museum Abu Dhabi (2025). Pitkään rakenteilla ollut Guggenheim Abu Dhabi valmistunee 2026. Kansainvälisessä mediassa on nostettu esiin lukuisia eettisiä ja periaatteellisia ongelmia museoiden rakennusvaiheessa koskien rakennustyöläisten kohtelua ja taiteen integriteettiä.
Kulttuuriprojektit vahvistavat Arabiemiraattien, Yhdysvaltojen ja Ranskan välistä geostrategista sotilaallista yhteistyötä.[13] Tarkastelen seuraavaksi kulttuuridiplomatian yhtymäkohtia Ranskan, USA:n ja Arabiemiraattien väliselle strategiselle yhteistyölle, joita määrittävät asekaupat, turvallisuuden valvonta ja sotilaalliset interventiot lähialueilla.
USA:n ja Ranskan sotilaallinen toiminta Arabiemiraateissa
Washingtonin liittolaisuus Arabiemiraattien kanssa on vahvistunut vuosien varrella. Ajurina luottamuksen rakentumiselle toimi Arabiemiraattien vahva osallistuminen Afganistanin sotaan. Lisäksi mailla on yhteinen huoli militantin islamilaisuuden noususta sekä väitetystä Iranin ydinaseohjelmasta. Arabiemiraatit ovat osallistuneet USA:n johtamiin sotiin vuodesta 1991 lähtien ja taistelleet amerikkalaisten rinnalla Somaliassa, Kosovossa, Libyassa ja Afghanistanissa sekä osallistuneet ilmahyökkäyksiin ISIS:tä vastaan. Israel on tukenut Arabiemiraattien sotilaallista varustautumista diplomaattisten suhteiden normalisoinnin jälkeen.[14]
Vuodesta 2002 lähtien Yhdysvaltojen ilmavoimilla on ollut pysyvä lentotukikohta Arabiemiraattien Al Dhafran sotilaslentokentällä, joka sijaitsee 32 kilometriä etelään Abu Dhabin kaupungista. USA:n merivoimat, armeija ja liittoutuman joukot ovat toteuttaneet sotilasoperaatioita Lähi-Idässä ja Afrikassa Al Dhafrasta käsin. Al Dhafran lentotukikohta on ollut elimellisen tärkeä osa USA:n johtamalle taistelulle ISIS:n militanttijoukkoja vastaan Syyriassa ja Irakissa. ISIS:in nousu oli seurausta Irakin valloitussodalle (2003–2011) ja Afganistanin sodalle (2001–2021). Al Dhafrassa toimii myös Ranskan ilmavoimien tukikohta, jonne on sijoitettu 700–900 ranskalaista sotilasta. Ranskan ilmavoimat tekevät Abu Dhabissa läheistä yhteistyötä Yhdysvaltojen armeijan 5000 vahvuisen henkilöstön kanssa.
Vuonna 2009 perustettu Camp de la Paix (Peace Camp) Abu Dhabissa on Ranskan ensimmäinen sotilastukikohta Persianlahdella. Ranskan alkuperäisenä tavoitteena oli tukea Arabiemiraatteja Iranin uhkaa vastaan, lisätä strategista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja varmistaa Ranskan puolustusteollisuudelle merkittävämpi siivu Arabiemiraattien huomattavista aseostoista. Camp de la Paix:issa toimii Ranskan meri- ja ilmavoimat ja koulutusyksiköitä. Port Zayed, joka sijaitsee Abu Dhabissa Saadiyatin saarelle rakennetun museokompleksin ja luksushotellien välittömässä läheisyydessä, toimii merivoimien keskuksena.
Sadan kilometrin päässä Abu Dhabista koilliseen Dubain lähellä sijaitsee Jebel Ali -satama, joka on Lähi-Idän keskeisin vierailukohde USA:n ilmavoimien lentotukialuksille ja muille merivoimien aluksille, vaikka satama ei ole virallisesti USA:n merivoimien tukikohta.[15] Jebel Ali sijaitsee geostrategisesti keskeisellä paikalla Hormuzin salmen kapeikossa vastapäätä Irania. Hormuzin salmi on ainoa meriyhteys Persianlahdelta valtamerelle. Salmi on yksi maailman tärkeimmistä logistisista pullonkauloista, joten sillä on suuri strateginen merkitys sotilaallisessa ja kaupallisessa mielessä.[16] Hormuzin salmen läpi kulkee päivittäin 3000 rahtialusta ja sen kautta kuljetetaan noin 20 % kaikista maailman öljykuljetuksista.[17] Ranskan ja Yhdysvaltojen merivoimat turvaavat yhdessä alueen meriliikennettä merirosvojen hyökkäyksiltä.
Tiedotteet Louvren rakennuttamisesta Abu Dhabiin osuivat samaan aikaan Arabiemiraatteihin toteutettavien ranskalaisten sotilastukikohtien kanssa. Ranskan silloisen presidentti François Hollanden hallitus ryhtyi pian myös neuvottelemaan 60 Rafale-hävittäjäkoneen kaupoista.[18] Vuonna 2017 presidentti Emmanuel Macron vieraili puolestaan Abu Dhabissa Louvre-museon avajaisissa ja museon vieressä sijaitsevassa Camp de la Paix:ssä. Vierailullaan Macron ilmoitti, että ISIS voitetaan lännen ja arabiliittolaisten yhteisillä ponnistuksilla.[19]
Vuonna 2020 presidentti Trump ilmoitti Arabiemiraattien ja Israelin välisestä diplomaattisesta normalisointisopimuksesta osana laajempaa arabivaltioiden Abraham Accords -sopimusta, jonka ehtojen mukaan Israel pidättäytyy valtaamasta lisää osia Länsirannasta. Sopimuksen myötä Arabiemiraattien oletetaan saavan tukea USA:sta ja Israelista Iranin hyökkäyksen varalta sekä lisämahdollisuuden mittaviin aseostoihin. Sopimuksen solmimisen yhteydessä UAE purki lain, joka sitoi sen osaksi Arabiliiton laatimaa Israelin vastaista boikottia.[20] Vajaa kaksi kuukautta Abraham Accords -sopimuksen solmimisen allekirjoitusten jälkeen, Arabiemiraatit ostivat USA:sta 23M dollarin arvosta USA:n teknologisesti edistyksellisimpiä aseita, joihin kuuluvat kauko-ohjattavat lento-alukset ja 50 kappaletta F–35 hävittäjiä.[21] USA ei ole myynyt näitä aseita muille arabivaltiolle, koska se on pelännyt, että Israel menettää asemansa Lähi-Idän asevarustelukierteessä. Vuodesta 2012 lähtien Arabiemiraatit ovat olleet USA:n aseiden kolmanneksi suurin ostaja. Aseostojen myötä siitä on tullut arabimaailman mahtavin sotilasvoima.[22]
Lopuksi
Taiteeseen kytkeytyy yleisellä tasolla ajatus humanismin pyyteettömistä ideaaleista, henkisistä arvoista, teknisestä taituruudesta, mielikuvituksesta ja visionäärisyydestä. Taiteen ja museoiden valjastaminen kulttuuridiplomatian savuverhoksi on tehokasta. Taiteessa ja journalismissa on kuitenkin terveellistä katsoa toisinaan oman siilon ulkopuolelle. Millaisessa yhteiskuntapoliittisessa viitekehyksessä ja geopoliittisissa reunaehdoissa taide ja museot kulloinkin toimivat muuttuvassa maailmassa?
Teksti: Merja Puustinen
Lähteet
Altman Howard (2025). ”Could Iran Carry Out Its Threat To Shut Down The Strait Of Hormuz?” The War Zone, julkaistu 14.6.2025, https://www.twz.com/news-features/could-iran-carry-out-its-threat-to-shut-the-strait-of-hormuz (ladattu 29.1.2026)
Anargyrou Alexandra (2025). ”Smart Power in Practice: Statecraft Strategy for a Multipolar World. The Yale Review of International Studies”, Yale’s Undergraduate Global Affairs Journal, julkaistu 18.10.2025, https://yris.yira.org/column/smart-power-in-practice-statecraft-strategy-for-a-multipolar-world/ (ladattu 27.1.2026)
Armitage, Richard L.& Joseph S. Nye Jr (2007). ”CSIS Commission on Smart Power. A smarter, more secure America.” Center for Strategic & International Studies, julkaistu 6.11.2007, https://www.csis.org/analysis/smarter-more-secure-america (ladattu 26.1.2026)
Associated Press (2017). ”Macron Tours French Naval Base in Abu Dhabi Near New Louvre.” Voice of America English News, julkaistu 09.11.2017, https://www.voanews.com/a/macron-tours-french-naval-base-in-abu-dhabi-near-new-louvre/4107917.html (ladattu 24.1.2026)
Berkeley Hugo (2018). ”When America’s hottest jazz stars were sent to cool cold-war tensions”, The Guardian, julkaistu 3.5.2018, https://www.theguardian.com/music/2018/may/03/jazz-ambassadors-america-cold-war-dizzy-gillespie (ladattu 31.1.2026)
Bianco Ali (2025). ”’It’s just dumb’: Hillary Clinton slams Trump administration on Signalgate”, Politico, julkaistu 28.3.2025, https://www.politico.com/news/2025/03/28/hillary-clinton-signalgate-trump-028309 (ladattu 26.1.2025)
Bourdieau Pierre (2013). ”Symbolinen pääoma ja yhteiskuntaluokat”, toimittanut ja johdannon laatinut Loïc Wacquant, käännös Urpo Kovala, Sosiologia 2/2013, Tieteellisten seurain valtuuskunta, s. 84-97, https://journal.fi/sosiologia/article/view/124069 (ladattu 29.1.2026)
Clerck Louis (2023). Cultural Diplomacy in Cold War Finland. Identity, Geopolitics and the Welfare State. Palgrave MacMillan series in Global Diplomacy, https://missionfinland.utu.fi/julkaisut/ (ladattu 24.1.2026)
Cody Edward (2009). ”France Opens First Military Base in Persian Gulf Region”, Washington Post Foreign Service, julkaistu 27.5.2009, https://www.washingtonpost.com/archive/national/2009/05/27/first-french-military-base-opens-in-the-persian-gulf/450a33dd-9433-444e-af0b-c61137014c08/ (ladattu 29.1.2026)
Cooper Evan (2025). “The Power of US Cultural Diplomacy. Examining methods for utilizing U.S. culture for diplomatic engagement”, The Stimson Center, s. 14, https://www.stimson.org/2025/the-power-of-us-cultural-diplomacy/ (ladattu 30.1.2025)
Ellis Adrian (2007). ”A Franchise Model for the Few – Very Few: The Guggenheim Bilbao Ten Years On”, The Art Newspaper, January 2007, https://aeaconsulting.com/insights/a_franchise_model_for_the_few_very_few_the_guggenheim_bilbao_ten_years_on (ladattu 27.1.2026)
Feldscher Jacqueline & Connor O’Brien (2020). ”U.S. plans to sell 50 F-35 fighter jets to the UAE after accord with Israel”, Politico, julkaistu 29.10.2020, https://www.politico.com/news/2020/10/29/f-35-fighter-jets-united-arab-emirates-israel-433612 (ladattu 1.2.2026)
Freeman Ben (2022). ”How the UAE turns its interests into US policy”. Responsible Statecraft, julkaistu 06.12.2022, https://responsiblestatecraft.org/2022/12/06/how-the-uae-turns-its-interests-into-us-policy/ (ladattu 25.1.2026)
Harb Ali (2020). ”US senators and activists push to block huge arms deal with UAE”, Middle East Eye, julkaistu 2.12.2020, https://www.middleeasteye.net/news/us-senators-activists-push-block-huge-arms-deal-uae (ladattu 1.2.2026)
Hebner Tim (2025). ”AIRSHOW-UAE in final stages of talks to buy Rafale jets”, Reuters, julkaistu 11.11.2015, https://www.reuters.com/article/business/airshow-uae-in-final-stages-of-talks-to-buy-rafale-jets-idUSL8N1362Y2/ (ladattu 24.1.2026)
Hoff Kris (2025). ”From Biennale to Borderlands: Jeffery Gibson’s Resistance at The Broad”, OC Art Blog, julkaistu 29.7.2025, https://ocartblog.com/2025/07/from-biennale-to-borderlands-jeffery-gibsons-resistance-at-the-broad/ (ladattu 31.1.2026)
Hudson John (2022). ”U.S. intelligence report says key gulf ally meddled in American politics”, The Washington Post, julkaistu 12.11.2022, https://www.washingtonpost.com/national-security/2022/11/12/uae-meddled-us-politics-intel-report/ (ladattu 25.1.2026)
Idrees Ali, Andrew Mills, Luke Tyson, Nadine Awadalla, Federico Maccioni, Pesha Magid, Jana Choukeir, Tuvan Gumrukcu (2026). ”Where are the main US military bases in the Middle East?”, Reuters, julkaistu 14.1.2026, https://www.reuters.com/world/middle-east/us-military-facilities-middle-east-2025-06-22/ (ladattu 25.01.2026)
Katona Viktor (2018). ”How Iran Plans To Bypass The World’s Main Oil Chokepoint”, Crude Oil Prices Today, julkaistu 9.9.2018, https://oilprice.com/Geopolitics/International/How-Iran-Plans-To-Bypass-The-Worlds-Main-Oil-Chokepoint.html (ladattu 29.1.2026)
Le Monde with AFP (2025). ”US State Department authorizes the sale of $1.4 billion worth of weapons to the United Arab Emirates”, Le Monde, julkaistu 13.5.2025, https://www.lemonde.fr/en/international/article/2025/05/13/us-state-department-has-authorized-the-sale-of-1-4-billion-worth-of-weapons-to-the-united-arab-emirates_6741209_4.html (ladattu 1.2.2026)
Plaza, B., & Haarich, S. N. (2015). ”The Guggenheim Museum Bilbao: Between Regional Embeddedness and Global Networking”, European Planning Studies, 23 (8), https://doi.org/10.1080/09654313.2013.817543 (ladattu 27.1.2026)
Sharp, Jeremy M (2026). ”The United Arab Emirates (UAE): Issues for U.S. Policy”, Congressional Research Service, https://www.congress.gov/crs-product/RS21852?q=%7B%22search%22%3A%22The+United+Arab+Emirates+%28UAE%29%3A+Issues+for+U.S.+Policy%22%7D&s=1&r=1 (ladattu 24.1.2026)
Storås Niclas (2026). ”Loukussa”, Helsingin Sanomat, julkaistu 23.1.2026, https://www.hs.fi/visio/art-2000011766288.html (ladattu 28.1.2026)
Viljanen Kaisa, Vesa Sirén & Marja Salmela (2016). ”Helsinki: Guggenheimin museo olisi veronmaksajille kannattava”, Helsingin Sanomat, julkaistu 20.1.2016, https://www.hs.fi/ilta/art-2000002881039.html (ladattu 31.1.2026)
Walters Joanna (2025). ”Hillary Clinton warns Trump ‘stupidity’ will leave US ‘feeble and friendless”, The Gurdian, julkaistu 28.3.2025, https://www.theguardian.com/us-news/2025/mar/28/hillary-clinton-trump-stupidity (ladattu 26.1.2026)
Wulf Herbert (2025). ”The Shift from Smart to Dumb Power”, Toda Peace Institute, julkaistu 5.4.2025, https://toda.org/global-outlook/2025/the-shift-from-smart-to-dumb-power.html (ladattu 26.1.2025)
Viitteet
[1] Bourdieau 2013, 84–97.
[2] Clerck 2023, 65.
[3] Berkeley 2018.
[4] Hoff 2025; Cooper 2025, 14.
[5] Armitage & Nye Jr 2007.
[6] Anargyrou 2025.
[7] Storås 2026.
[8] Wulf 2025; Walters 2025; Bianco 2025.
[9] Hillary Clinton, @HillaryClinton X-Twitter, 28.3.2025 (tarkistettu 25.1.2026).
[10] Ellis 2007.
[11] Plaza & Haarich 2015, 1456–1475.
[12] Viljanen, Siren & Salmela 2016.
[13] Cody 2009.
[14] Le Monde 2025; Harb 2020; Feldscher & O’Brien 2020.
[15] Idrees Ali ym. 2026.
[16] Katona 2018.
[17] Altman 2025.
[18] Hebner 2025.
[19] Associated Press 2017.
[20] Sharp 2026.
[21] Freeman 2022.
[22] Hudson 2022.