Nykyisen hallituksen leikkausten, mutta myös pidempiaikaisen julkisen rahoituksen kurjistamisen takia suomalainen taide ja sen riippumattomuus ovat uhattuna. Muuttuvassa maailmantilanteessa ja fasismin valtavirtaistuessa julkinen rahoitus ei enää välttämättä takaa taiteen autonomiaa. Kuten Kaisa Rönkkö ja Juha Itkonen kirjoittavat Taiteen edistämiskeskus Taiken blogissa (29.12.2025): “kriisiaikana ajattelu kaventuu ja taide alistetaan tarkoituksenmukaisuuden palvelijaksi.”
Taustalla voi nähdä pidempiaikaisen yhteiskunnallisen muutoksen, jossa julkista sektoria on kutistettu samalla kun kansainvälisten yritysten ja niiden omistajien voitot ovat paisuneet. Tämä on tarkoittanut taidetta rahoittavien säätiöiden roolin kasvamista niiden pääoman lisääntyessä globaalin talouden myötävaikutuksessa. Etenkin visuaalisen taiteen rahoittamisessa säätiöiden osuus kokonaisrahoituksesta on merkittävä.
Näiden muutosten seurauksena taiteen rahoituksen valta kerääntyy sekä yksityisellä että julkisella sektorilla yhä pienemmälle taloudelliselle ja poliittiselle joukolle.
Ehdotamme yhdeksi ratkaisuksi taiteen pienten organisaatioiden pääomittamista. Yksityinen sektori tukisi taidetta vakuuttavammin myöntämällä rahoitusta juoksevien kulujen kattamisen ohella pääoman hankkimiseen esimerkiksi omat toimitilat ostamalla tai sijoitustoiminnalla. Samalla pitäisi mahdollistaa julkisen rahoituksen joustavampi käyttö oman pääoman rinnalla.
Monipuolisista organisaatioista ja erilaisista rahoitusmalleista koostuva kulttuurin kenttä on taiteen tekemisen, ja sitä kautta myös taiteen tekijöiden toimeentulon edellytys. Pelkästään lyhytkestoiseen projektirahoitukseen perustuvat tukimuodot pitävät taiteilijat ja vapaan kentän taideorganisaatiot pysyvästi prekaarissa asemassa ja riippuvaisina rahoittajien muuttuvista painotuksista. Oma pääoma mahdollistaisi taiteen kentälle suuremman sisällöllisen ja taloudellisen riippumattomuuden ja pitkällä tähtäimellä vähentäisi rahoituspainetta julkisen ja yksityisen sektorin toimijoilta. Samalla se monipuolistaisi taiteen vallankäyttäjien joukkoa.
Ratkaisu kulttuurin elinvoimaisuuden säilyttämiseen ei ole ainoastaan asiantuntijuuden ja läpinäkyvyyden varmistaminen julkisessa rahoituksessa. Julkinen tai yksityinen sektori ei kumpikaan automaattisesti turvaa taiteen autonomiaa: taiteen vapaus on kiinni siitä, miten hyvin nämä pystyvät turvaamaan taiteen organisaatioiden ja tekijöiden riippumattomuuden.
Terike Haapoja
Kuvataiteilija
Jussi Koitela
Kuraattori, M-Cultin toiminnanjohtaja