Teksti: Tuomas Jääskeläinen
Kuvat: Helsinki Graffiti
Spinner: Hip Hop Don’t Stop. Huopalahti, 1984–5
Graffiti tuli Suomeen break-tanssin mukana. Syksyllä 1984 saivat ensi-iltansa Beat Street ja Breakdancing -elokuvat. Helsingin tanssiopisto aloitti breikin opettamisen samana syksynä. Tanssiopiston tunneilla tavannut jengi muodosti ensimmäisen hip hop -yhteisön. Toiset keskittyivät tanssimaan, joku kiinnostui erityisesti musiikista, toisia graffiti veti puoleensa, mutta tyypillistä oli että aluksi kaikki tekivät kaikkia hip hopin osa-alueita. Spinner oli legendaarisen Electro Dynamics -breikkijengin jäsen, yksi Suomen ensimmäisistä hip hop dj:stä ja kiistatta ensimmäisten vuosien graffitikuningas.
Tekijä tuntematon: HellSinKity, Pohjoisesplanadi, 1986
80-luvun puolivälissä Helsingin kaupunkikulttuuri mullistui. Yöelämän rajoituksia purettiin, uusia baareja ja klubeja perustettiin. City-lehti ja Radio City olivat uudenlaisen kaupunkikulttuurin äänenkannattajat. Tämän kuvataideakatemian opiskelijoiden luvallisen maalauksen Stockmannin rakennustyömaalla voidaan tulkita irvailevan “city-kulttuuria”, siihen liittynyttä juppimeininkiä ja Amerikan ihannointia. Kansainvälisiä vaikutteita oli kuitenkin hyvin vähän saatavilla siihen aikaa, ja oman kulttuurin merkit oli luotava itse. Ei ollut hip hop -klubeja eikä suomalaisia räp-bändejä. Ne piti perustaa itse. Farkkurotsien graffitikoristelut oli maalattava itse. 80-luvun puoliväli Helsingissä oli yhteisöllistä uuden löytämisen ja itse-tekemisen aikaa.
Zoom. Keskuskatu, 1985–6
Juuri näkyvämmälle paikalle Helsingin keskustaan ei olisi voinut maalata. Tämä piissi on ollut monille ensimmäinen kosketus graffitiin. Vaikka Helsingin hip hop -yhteisö oli pieni, ja kaikki oppivat nopeasti tuntemaan toisensa, vielä tänäkään päivänä ei tiedetä kuka oli salaperäinen Zoom.
Ghost Bastards: Atomic War. Herttoniemi, 1986
1986 oli Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosi. 60/70-luvun vaihteessa syntynyt ensimmäinen graffitisukupolvi oli kasvanut ydinsodan pelossa. Näin suora sanoma on silti poikkeus graffitissa, jossa pohjimmiltaan on kysymys vain oman katunimen levittämisestä ja taiturimaisesta leikittelystä kirjaintyyleillä. Mutta viestinsä takia tämä maalaus huomattiin ja Ilta-Sanomien toimittaja jopa jäljitti tekijät, Ghost Bastards -ryhmän, ja esitteli heidät ja maalauksen koko sivun jutussa.
Joz ja Blitz. Pukinmäki, 1986
Politiikka ei graffitintekijöitä kiinnostanut. Heitä kiinnosti tyyli, “wild style”. Joz ja Blitz Katajanokalta olivat ensimmäisten joukossa aloittamassa ja maalasivat ahkerasti ympäri kaupunkia. Blitz oli kirjaintyylien mestari, kuten tämän maalausken kolmikerroksinen B-kirjan osoittaa.
Burn. Ruoholahti, 1986
Burn oli Blitzin ohella merkittävä tyylien kehittäjä.
Spinner. Siilitie, 1986
Tämä Spinnerin jättiläiskokoinen maalaus on tehty vappuna 1986. Se oli suurin ja kaunein graffitimaalaus mitä Suomessa oli nähty. Kaupungilla liikkui huhu, että tekijän on pakko olla vaihto-oppilas Bronxista. Kukaan ei uskonut että Suomessa voitaisiin tehdä jotain näin hienoa. Spinner oli alkuvuosien aktiivisin maalaaja.
The Red Balls: Bombers. Pasila, 1986.
Vuoden 1986 kesään mennessä Helsingissä oli jo kymmeniä taitavia graffitimaalareita ja piissit olivat toinen toistaan suurempia ja kauniimpia. Siihen aikaan maalaaminen yölliseen aikaan oli vielä suhteellisen helppoa, kiinnikjäämisen riski oli pieni, ja valmiit maalaukset saivat koristaa seiniä pitkään. Kun tämä maalaus Pasilan sillan alla hiekkapuhallettiin, olin niin järkyttynyt, että kirjoitin siitä Helsingin Sanomien yleisönosastolle. Kirjoitus julkaistiin otsikolla “Kuvien poisto oli niin väärin”. Kysyin kumpi on kauniimpaa: harmaa betoni vai värikäs maalaus.
Prim. Hiekkaharju, 1987.
Näihin aikoihin kaikki vapaa-aika kului siihen, että seikkailimme julkisissa kulkuvälineillä niin pitkälle kuin seutulipulla pääsee, etsien uusia graffiteja ja uusia potentiaalisia paikkoja mihin maalata graffiteja. Pohjoisen radan varrella erottui tuolloin yksi nimi ylitse muiden: Prim. Hän oli aktiivinen vain alle kahden vuoden ajan. Primin maalausuran kohtaloksi tuli toinen luova harrastus: musiikki. Hän on tänä päivänä arvostettu jazz-muusikko.
Chew ja Finger: Grave. Pasila, 1987.
Juniin tehdyillä maalauksilla on graffitikulttuurissa ollut aina oma erityinen merkityksensä New Yorkin metron takia. Helsingissä pasilalaiset tunsivat Ilmalan varikot ja tekivät ensimmäiset merkittävät junamaalaukset.
Totals. Katajanokka, 1988.
Uuden graffitisukupolven esiinmarssi alkoi näkyä vuoteen 1988 tultaessa. Lepakon hip hop -jamien kävijämäärät kasvoivat ja kaupungilla ja ratikoissa alkoi näkyä enemmän tageja. Totals-jengin maalaus Katajanokan vankilan muurissa oli tulokkaiden voimannäyttö: isommin, röyhkeämmin, tyylikkäämmin.
The Diamonds Crew: Diamonds (keskeneräinen). Kulosaari, 1988.
Tähän vaiheeseen maalauksemme jäi, kun vartijat osuivat paikalle noin puoli kahden aikaa yöllä. Pääsimme pakoon, mutta rikospaikalle jäi noin 70 purkkia spraymaalia ja koulureppu, jossa oli poissaolotodistus jonka perusteella meidät jäljitettiin. 80-luvun ilmapiiriä kuvaa hyvin mitä seuraavaksi tapahtui. HKL:n isännöitsijä, jonka hallinnoimaan metroliikenteen muuntajarakennukseen olimme iskeneet, harmitteli että hieno maalaus oli jäänyt kesken ja sen tilalle tulisi vain töhryjä. Hän uskoi, että hieno graffiti on paras suoja töhryjä vastaan. “Rangaistukseksi” saimme viimeistellä maalauksemme sekä maalata rakennuksen muutkin seinät.
The Diamonds Crew, Kulosaari, 1988.
Kulosaaren “boksi” valmiina.