”Näyttelyyn ovat kaikki tervetulleita!”
”Museo on kaikille avoin!”
Suurin piirtein näillä sanoilla moni museo tai muu näyttelypaikka on tavannut kutsua yleisöä luokseen. Historiallisesti näyttelyt toimivat tiedonvälittäjinä ammattilaisilta ammattilaisille – tai Kunst- ja Wunderkammereissa keräilijältä toiselle – ja odotukset yleisöä kohtaan olivat sen mukaiset. Nykyaikana museoiden yleisöpohja on laajentunut ja sen mukana myös käsitys keskivertokävijästä on muuttunut. Kun näyttelypaikat toivottavat ”kaikki” tervetulleiksi ne halunnevat viestiä, etteivät ne aseta mitään tiedollisia edellytyksiä tai odotuksia kävijöilleen; kukin saapukoon katsomaan, kokemaan, tulkitsemaan ja tuntemaan sellaisena kuin on.
Mutta miltä tällainen tervetulotoivotus kuulostaa ihmisestä, joka osaa aavistaa, ettei näyttelytila olekaan hänelle täysin turvallinen? Yllätykselliset tilanteet, toiminta- ja kulkuohjeiden puute, korkeat kynnykset tai sisältöjen ennakoimattomuus ovat monelle syy olla koskaan käymättä näyttelyissä. Jos itsellä ei ole henkilökohtaista tai lähipiirin kokemusta tällaisista rajoitteista, ei näitä asioita useinkaan osata ottaa huomioon viestinnässä saatikka näyttelysuunnittelussa. Viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa viitteitä siitä, että kentällä on alettu herätä näihin kysymyksiin ja siirtyä puheista tekoihin.
Amos Rexin taidemuseo Helsingissä julkaisi syyskuussa 2021 ”Autismiystävälliset ohjeet vierailun tueksi”(1), joka on osa Autismisäätiön ensimmäisen Autismiystävällinen-sertifikaatin saaneen museon saavutettavuustoimenpiteitä (2). Ohjeiden johdannossa kerrotaan: ”Tämä kuvaus museovierailun kulusta on kaikille, jotka toivovat saavansa ennakkoon yksityiskohtaisempia tietoja Amos Rexissä vierailusta. Mistä Amos Rexiin tullaan sisään, keitä siellä kohtaa tai miten siellä pitää toimia vaikka lippukassalla?” Ohjeet on selkeästi ja runsaasti kuvitettu. Niistä saa paljon tietoa museosta ja ne tuovat varmasti paljon iloa myös ei-autistisille kävijöille.
Ohjeiden lisäksi Amos Rex kertoo sivuillaan ihailtavan selkeästi ja yksityiskohtaisesti kunkin paraikaa esillä olevan Bill Violan näyttelyn (27.2.2022 asti) teoksesta ja niihin liittyvistä sisältöhuomautuksista: tilassa on hämärää, äänet ovat kovia ja joissakin teoksissa tunnelma on toivoton tai ahdistava. (3)
Samaan aikaan kun yhä useampi näyttelypaikka pyrkii tekemään toiminnoistaan saavutettavia, näkyy kentällä myös jonkin verran päinvastaista trendiä, jossa näyttelyarkkitehtuuri on sekavaa ja näyttelytekstit tehdään tarkoituksella hankalasti luettaviksi. Tekstien asettaminen läpinäkyvälle, peilaavalle, kupruilevalle tai jopa liikkuvalle pinnalle vaikeuttaa tai kokonaan estää niiden luettavuuden. Näyttelyn tekijälle ei siis pitäisi tulla yllätyksenä, jos vain murto-osa kävijöistä edes vaivautuu yrittämään tekstien tavaamista.
Kansainvälisellä museokentällä keskustelu autismiystävällisistä museoista on ollut pinnalla jo muutaman vuoden ajan (4) ja järjestökentällä yleistyneet ”turvallisemman tilan periaatteet” on kirjoitettu monen kulttuurilaitoksenkin toimesta. Tässä kehityksessä iso rooli on ollut etujärjestöjen sinnikkäällä vaikuttamistyöllä sekä monilla ruohonjuuritason toimijoilla, jotka ovat omalla esimerkillään näyttäneet tietä isommilleen.
Odotan autismiystävälliselle ohjeelle jatkoa Amos Rexillä ja toivon myös kaikkien muiden näyttelyitä järjestävien tahojen ottavan tästä koppia. Uumoilen, että suurin kynnys (sanaleikki on tarkoituksellinen) instituutioilla ei ole enää pitkään aikaan ollut tiedon, vaan esimerkkien puute.
Teksti: Jutta Emilia Tynkkynen
kuva
Kuvakaappaus Amos Rexin ”Autismiystävälliset ohjeet vierailun tueksi” -sivustolta (3.10.2021).
lue lisää
Turvallisemman tilan periaatteet on järjestökentällä yleinen ja museoihinkin levinnyt periaatejulistus, jossa yhteisöt kertovat pyrkimyksistään kohti kaikille turvallisempia tiloja:
https://ruskeattytot.squarespace.com/turvallisempien-tilojen-periaatteet-/-rt-live
https://oranssi.net/2019/09/26/oranssille-omat-turvallisemman-tilan-ohjeet/
https://www.kulttuuriloukko.fi/loukko/loukon-saannot/
http://www.kulttuuriakaikille.fi/tietoa_meista_turvallisemman_tilan_periaatteet
Anna Rastaan ja Leila Koivusen toimittama Marginaaleista museoihin (Vastapaino, 2021) toimii erinomaisena lähdeteoksena sosiaalisen saavutettavuuteen.
Kulttuuria kaikille -palvelun klassikko-ohje ”Saavutettava näyttely. Miten tehdä näyttelyistä hyvin toimivia” -opas (2000) on erinomainen lähtökohta kaikkeen näyttelysuunnitteluun.
Näyttelyä tehdessä on hyvä ottaa Saavutettava näyttely -oppaan rinnalle juuri julkaistu Museoiden saavutettavuuden ja moninaisuuden tarkistuslista (2021).
Sari Salovaara kertoo kirjoituksessaan suomalaisen saavutettavuustyön taustoista 1990-luvulta tähän päivään.
lähteet
(1) https://amosrex.fi/autismiystavalliset-ohjeet/
(2) https://www.autismisaatio.fi/toimintamme/autismiystavallinen-yritys-sertifikaatti.html
(3) https://amosrex.fi/vierailun-suunnittelun-tueksi/
(4) https://www.museumnext.com/article/making-the-museum-autism-friendly/ ja https://www.smithsonianmag.com/innovation/how-museums-are-becoming-more-sensory-friendly-for-those-with-autism-180967740/