Teksti: Maaria Salo (ent. Niemi) 4.5.2018
Kuvat: Arto Liiti ja Jari Kuusenaho
Jyrki Siukonen: Tee ja pulla virvelirummulla (1979–2017)
Miten katsoa näyttelyä ja miten nähdä näyttelyn teokset taiteena? Tällaiseen asetelmaankin voi päätyä ja erityisesti silloin kun kyseessä ei ole konventionaalinen taidekäsitys vaan jotain muuta. Taiteen taiteena oleminen on ydinkysymys kaikista näkökulmista: sitä pohtii katsojan lisäksi myös taiteilija, tai ainakin yksi taideilija.
Jyrki Siukosen (s. 1959) näyttely on monin tavoin dikotomialla täytetty, tahallisesti ja tahattomasti, konkreettisesti ja käsitteellisesti. Väite vaatinee selvennystä, koska mitään tarkoittamattomassa irrationaalisuudessaan Alles Palles Falles -nimisessä kokonaisuudessa kahtia – kuten Clair Obscure – kasautuneet teokset ovat saaneet vastapuolekseen yhteen liitetyt sanat, ULKONA-ÄLLÄSIS. Siukosen kaksoisrooli on taiteilijan ja tutkijan. Yhtäältä hän tekee teoksia, joita hän kutsuu taideteoksiksi ja toisaalta hän kirjoittaa tekstejä, joissa hän analysoi, sitä mikä taideteoksista tekee taidetta ja sanallistaa omaa taidekäsitystään. Lopputulos on sinänsä helppolukuinen kaksijakoisuus, jossa visuaalinen saa seuraansa sanallisia selityksiä. Näyttelyn näkeminen taideteoksiksi kirkastuu entisestään, kun lukee julkaisun. Välillä se voi naurattaakin.
Jyrki Siukonen: Clair-obscur (1999)
Mitä muuta taide olisi kuin leikkiä? Leikitään materiaaleilla, tilalla, ajatuksilla ja käsitteillä, edelleen vaikkapa valmisesineillä ja niiden kollaaseilla ja assemblaaseilla. Leikki perustuu puolestaan näkemiseen ja havaintoon. Mutta kun näkee niitä unessa, siirtymä freudilaisuuteen ja miksei surrealismiin, jonnekin tietoisuuden ja tietämyksen rajamaastoon on suora. Siukosta on nimitetty käsitteelliseksi taiteessaan, älylliseksi ainakin. Käsitetaiteen kuivuttaan halkeileva ironia tai puritaanisuuteen kuihtuva sanallinen dokumentaatio ei kuitenkaan ole ainoa taideilijaa määrittävä tekijä. Sen sijaan hänen visuaalisen ja tekstuaalisen taiteensa olennaisena aineksena näyttäytyy toisenlainen taideilija: homo ludens (lat.), leikkivä ihminen. Siukosen sanoin:
Tervetuloa näyttelyyni täyttelyyni alles palles poks
taikurit tapaavat osoittaa yleisölle, että hattu tai laatikko,
Jota esityksessä käytetään on tyhjä.
Taikatemppu on loihtia jotan ulos tuosta tyhjyydstä
Tai saada jotain katoamaan sinne – kuin olisi olemassa
Aukko tämän maailman ja jonkin toisen välillä
Leikkiessään taitessaan Jyrki I ylläpitää taiteen itseisarvoa. Taide saa ja sen pitää olla arvo sinänsä, ilman järjellistä, reaalimaailman rationaalista legitimaatiota. Esineistä ja niiden rinnastuksista sanoihin syntyy kollaasia sivuava ready made -assemblaasi. Taaksepäin katsova näyttely on otos teoksista, joiden syntyhistoria saattaa olla pitkä. Näkeminen on keskiössä, mutta jälleen dikotomisesti. Silmä on suurennettu sopivan absurdiin mittakaavaan, vai korostetun retinaalisuuden ironiaksi; ehkä molempia, vain taideilija tietää. Näkeminen on myös negaatiota, poissolevaa kuten Castle and the Rock -teoksessa. Massojen dikotomioissa leikitään kissaa ja hiirtä.
Jyrki Siukonen: Castle and the Rock (2012)
Näyttelyä voisi kutsua myös palkintonäyttelyksi kuvataiteen valtionpalkinnon osuessa aikajanalle sopivaan kohtaan. Valikoima sen sijaan on kovin kapea, taiteilijan kuratoimana subjektiivinen, tilan määrittämä. Monet supersuosikit ovat poissa, kuten materiaalirinnastukseltaan iskevä Uni, jossa osaan lentää (1994) ja keskeisestä rodšenkolaisuudesta muistuttaa vain sivuten, niin ikään dikotominen teos Kaksi ajatusta (2006). Sen tekstuaalinen sisältö on:
PENDOLINO ON PASKA JUNA
ROZANOVA ELÄÄ
Jos jokin särö, virhe tai pettymys täsmällisestä kokonaisuudesta on osoitettava, se on Vapaudenpatsas. Siukosen pastissi Janssonin poliittisesti värittyneestä julkisesta tilaustyöstä (1921) on kesy, muotokieleltään jopa konventionaalinen. Miksi yhä korkeuksiin kohotettu sankarijalusta, kun voittajat on jalustoiltaan tiputettu.
Jyrki Siukosen yksityisnäyttely Alles Palles Falles
Tampereen taidemuseo 17.3.–20.5.2018
Puutarhakatu 34
33230 Tampere
Ti-pe 9–17, la-su 10–18
Siukonen, Jyrki. Muuttuva taideilija. Helsnki: Kustannus Oy Taide 2018.