Sini Mononen
Kamerakännykkä teki valokuvalle, minkä Walkman musiikille. Valokuva on popularisoitunut 2000-luvulla itsen ilmaisumuodoksi. Instagramin kuvafiltteri julistaa identiteettiä samaan tapaan kuin Spotifyn julkinen soittolista; musiikki, jota kuuntelen kuvaa minua kuin valokuva, jonka julkaisen. Valokuvan popularisoituminen on asettanut taidemuodon haastavaan tilanteeseen. Mikä on taidevalokuva? Tai vielä vaikeampaa: Mikä on populaarikulttuuria kommentoiva taidevalokuva?
Forum Boxin uusin ryhmänäyttely Expanded Photography harsii valokuvan nykymuotoja yhteen. Mukana on kuusi nuorta taiteilijaa: Jonna Kina, Iiris-Lilja Kuosmanen, Aleksi Linnamaa, Laura Paavilainen, Jarkko Räsänen ja Filippo Zambon. Kokonaisuus on Forum Boxin viimeaikaisille näyttelyille tyypilliseen tapaa runsas, monipuolinen ja rönsyilevä.
Gallerian oikea lohko on varattu Iiris-Lilja Kuosmasen maalauksellisen urbaaneille luontovalokuville sekä Jonna Kinan Foley Objects –sarjalle. Foley Objects kuvaa muistuttavin valokuvin erilaisia esineitä ”väärien” nimien alla. Foliorulla on nimetty tuleksi (Fire), jouluinen enkelikello on tarjottimellinen astioita (Tray full of dishes) ja kangaskassi lunta (Snow). Sarjan nimi paljastaa teosten konseptin. Foley viittaa elokuvien äänisuunnittelijoiden kielellä esineisiin, joilla luodaan elokuvien erilaiset pisteäänet askelista lyöntiin ja ovien kolahduksiin. Sarjan esineet on nimetty siis sen mukaan, millainen ääni niistä lähtee. Kangaskassin pehmeän lumisen äänen oivaltaminen tuo katsomiskokemukseen iloa.
Jonna Kina, Bed (2014)
Foley Objects on visuaalisesti kaunis rinnastus Iiris-Lilja Kuosmasen mustavalkoisille valokuville. Perusideoiltaan sarjat ovat varsin erilaisia. Kuosmasen puistonäkymistä oivaltaa varsin pian, että ne on kuvattu Ranskassa. Viehkeä kompositio tarkentuu kuvissa hienostuneesti puiden lehtiin, veden pintaan, puiston tuoleihin. Luonto kasvaa kaupunkiympäristön päähenkilöksi.
Varsin erilainen kokemus on gallerian aulatilassa, jonka ovat vallanneet Jarkko Räsäsen kokeelliset tulosteet. Räsäsen valokuvallisuus on piilossa jossakin tulostemusteen takana. Matemaattiset kuviot ovat vahvan konseptuaalisia. Räsäsen töissä lasketaan maailmaa matemaattisten kaavojen kautta. Matemaattinen laskelmointi on erittäin vahvaa myös Räsäsen ehkäpä poeettisimmassa työssä, mainoskankaalle tulostetussa puun kuvassa. Räsäsen työt vetäytyvät salongeista mutta viehättävät arkisuudellaan. Koneiden, kuten tulostimen taide, lähestyy valokuvan uutta henkilökohtaista otetta. Arkisen työn väline, tulostin, sylkee ulos haalean tulostejäljen mandalat.
Forum Boxin oikeaan lohkoon siirtyminen vie jälleen uuteen maailmaan. Laura Paavilaisen Itsetypistys-sarja viittaa paradoksaalisesti omakuvan laajenemiseen. Paavilainen on kuvannut töissään myös aikaisemmin oman elinympäristönsä kauneutta kirjapinon ääressä koetusta uupumuksesta/unesta laiturin nokassa vietettyyn hetkeen. Forum Boxissa esillä olevissa valokuvissa nähdään kirjaston absurdia kauneutta (Paavilainen kelluu Kansalliskirjaston lattialla meritähtenä) sekä luonnon lähellä oleskelua. Paavilainen erityisosaaminen onkin luonnon kiinnostavassa kuvaamisessa. Eläimet on järjestetty korumaisiin luurankoriveihin, suru keinuu kuusien latvoissa.
Laura Paavilainen, Meritähti (2014)
Paavilaisen kanssa tilan jakaa Filippo Zambon The memory of Tristan T. –sarja. Zambon työkokonaisuus kutsuu läheiseen tutkiskeluun ja teoksen sisään kurkkimiseen. Seinällä on runsas kokoelma negatiiveja muistuttavia miniatyyrikuvia, joiden väleihin Zambon on kirjoittanut päiväkirjamaisia merkintöjä. Näiden rinnalla on sikin sokin suurempia valokuvia, joiden urbaania poliittisuutta korostaa punaisella maalilla tehdyt lisäykset ja kuvien osittain peittoon maalaaminen. Zambonin teoskokonaisuus on niin runsas, että se olisi kantanut yksinkin pienemmän galleriatilan. Nyt se uhkaa varastaa huomion matkalla Forum Boxin yläkertaan, jossa sijaitsee Aleksi Linnamaan videoteos Parallel (2014).
Yläkertaan kannattaa kuitenkin kivuta. Kuvataideakatemian maisterinäyttelyssä Kuvan Keväässä vuonna 2012 esillä ollut Linnamaan videoteos Linear Sequentiality on saanut jatkoa Parallel-teoksessa. Kaksi vuotta sitten vaikutuksen tehneen Linear Sequentialityn taika oli pitkässä kamera-ajossa, joka leijailee lähes pysähtyneesti hylätyn rakennuksen kellarista vinttiin asti. Parallel etenee horisontaalisesti talon rakenteissa. Kameran liioiteltu verkkaus aiheuttaa nopeasti teoksen ohittavassa tunteen pysähtyneestä valokuvasta. Jos teoksen äärelle asettuu, huomaa pian vaipuvansa meditatiiviseen tilaan. Talon läpileikkaus on taianomainen ja rauhoittava. Linnamaan teos herättää toiveen taulutelevisiosta – videotaiteen esittäminen lieneekin sen kapineen jaloin tehtävä.
Kirjoittaja on Mustekala-lehden päätoimittaja.
EXPANDED PHOTOGRAPHY Forum Boxissa
03.05.2014 – 25.05.2014