Teksti ja kuvat: Irmeli Hautamäki 25.10.2016
Lokakuun lopulla 2106 USA:n presidentinvaalit lyövät leimansa elämään Kaliforniassa. Ovatko nämä vaalit historiallinen käännekohta vai aina saman paluuta?
Ensimmäinen impressio. Ed Ruschan retrospektiivinen näyttely De Youngin museossa. Ruscha muutti 60-luvulla keskilännestä Los Angelesiin ajaen autolla autiomaan halki. Töissä välittyy minimalismi, elokuvan kieli ja käsitteellinen taide. Ruscha on taiteilijana mietteliäs, hän ei ole tuottelias. Ruscha on klassikko, hänen taiteensa merkitys pysyy.
Toinen impressio. Tapaaminen sanfranciscolaisen tuttavan kanssa, jolle lähestyvät vaalit ovat dadaistinen tapahtuma. Hän ei voi käsittää, kuinka ylipäätään on mahdollista, että republikaanit ovat valinneet ehdokkaaksi reality-TV-tähden. Mainitsen Jean Baudrillardista, joka kirjoitti vuonna 1983 hiljaisista massoista (ja niitä edustavasta tiedonvälityksestä). Hiljaiset massat ovat täysin arvaamaton voima, niillä ei ole muotoa eikä ideologiaa. Ne ovat Baudrillardin mukaan vastakohta sosiaalisille ja poliittisille ilmiöille, jotka ovat jotain ymmärrettävissä olevaa. Sosiologia ei tieteenä pysty käsitteellistämään eikä käsittelemään hiljaisia massoja.
Kolmas impressio. Vierailu uudistetussa SF MoMassa. Norjalaisten Snöhetta-arkkitehtien vaalea rakennus on pohjoismaisen raikas, cool. Keväällä tapahtuneen avaamisen jälkeen museo on ollut huippusuosittu. Näyttelytilaa on nyt 7 kerrosta, esillä hieno Doris ja Donald Fischer -kokoelma, jossa on mm. saksalaista nykytaidetta, mukana Richteriä ja Kieferiä. Fisherit ovat valinneet kokoelman työt ilman asiantuntija-apua. Mietin, mikä vaikutus olisi, jos vastaavan tasoista taidetta olisi esillä Suomessa jatkuvasti, eikä vain satunnaisissa näyttelyissä.
Neljäs impressio. Tapaaminen vuokraemännän kanssa. Kerron hänelle, että kirjoitan kirjaa varhaisen avantgarden teorioista, Kandinskysta ja Duchampista. Hän kaivaa kirjahyllystään esiin Pavel Filonovin kirjan (venäjäksi). Taas kerran on todistettu, että taide yhdistää ihmisiä yli kansallisuuksien.
Viides impressio. Runoilta College Avenuen kirjakaupassa. Kirjakauppa on täynnä ihmisiä, jotka haluavat kuulla aforistisia ja ironisia runoja ja siemailla viiniä. Ensimmäisessä penkkirivissä istuu lesbopariskunta, joka nauttii illasta ja hyväilee tosiaan aistillisesti.
Kuudes impressio. Tapaaminen tutun psykoanalyytikon kanssa. Puhe kääntyy taas vaaleihin. Taas kerran kuulen fraasin, ettei tilannetta voi käsittää. Kysyn, voiko hän ymmärtää sitä psykoanalyytikkona. Hän ei vastaa tähän, mutta olettaa, että kaiken taustalla on kysymys orjuudesta. Maassa on ensimmäinen afrikkalais-amerikkalainen presidentti ja se on tietyille piireille liikaa. Orjuuskysymystä ei ole analyytikon mukaan koskaan käsitelty kunnolla. Se kummittelee poliittisesti korrektin pinnan alla.
Seitsemäs impressio. Kampuksella. Pizzaa ja vaaliväittelyä TV:ssä. Jälkeenpäin paikallinen tuttava kertoo että Obama oli presidenttikautensa alussa julkisesti nöyryyttänyt Trumpia tämän epäiltyä, onko Obama Yhdysvaltain kansalainen. Nöyryytys nöyryytystä vastaan. Loukkaus ja vastaloukkaus. The show goes on.
Kahdeksas impressio. Oaklandin taidemuseoon. Mustien panttereiden puolueen 50-vuotista taivalta esitellään dokumentaarisessa näyttelyssä. Paikalla on paljon mustia perheitä; lapsia, jotka juoksevat ja leikkivät. Kaikki ovat parhaimmissaan ja hyvin innoissaan. Ehkä näille lapsille jää ylpeä muisto sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaatineista.
Yhdeksäs impressio. Tapaan jälleen analyytikkotuttavan. Hän on entistäkin kumarampi ja kärsivämpi. Hän kysyy, “Do people in Europe know about the black people’s history?” Vastaan, että todennäköisesti aika huonosti.
Lähde
Jean Baudrillard (1983): In the Shadow of Silent Masses http://autonomousuniversity.org/sites/default/files/Baudrillard_Shadow-of-the-Silent-Majorities.pdf