Teksti: Saara Karhunen 6.12.2016
Kuvat: Corinna Helenelund / Sinne
Corinna Helenelund: Natt igen (2016)
Corinna Helenelundin näyttely Natt igen (Yö taas) on tekstiiliveistoksista ja kankaista rakennetuista tiloista muodostuva maisema. Sen väritys varioi punaisen sävyjä: heleää vaaleanpunaista, aniliinia, malvaa, burgundia, persikkaan taittuvaa. Moniosaisesta installaatiosta löytyy teltta, jonne voi mennä sisään ja löytää sieltä juroja, käden muotoisia, jonkinlaisilla jyvillä täytettyjä tyynyjä. Lisää hernepussimaisia tyynyjä on teltan ja muiden rakenteiden painoina. Niiden muodot muistuttavat maksaa ja keuhkoja. On isoja, vähän muhkuraisia pötkylöitä, joiden muodossa voi nähdä suureen mittakaavaan kasvatetun suolen tai verisuonen pätkän, korallin haarakkeita, pitkän suolikasmadon. Kohti kattoa kohoavina näen niissä viitteitä myös falloksiin.
Narulla riippuviin suuriin paitoihin ommelluissa teksteissä kierretään kehää: I eat you / So you can eat me / So I can eat you / So you can.
Helenelundin luoma maisema viittailee unen, harhojen ja fantasian maailmaan, sisäelimiin ja ruumiin toimintoihin, meren syvyyksiin. Kaikki esitetään johdonmukaisella ja omaperäisellä visuaalisella kielellä, jota voi kuvailla vesisängyn estetiikaksi. Helenelundin ilmaisu leikittelee lapsekkuuden, nuhjuisuuden ja mauttomuuden kanssa. Kaikki mitä näen, on turvallisen pehmeää ja lähestyttävää, käsin tehdyn näköistä, värit houkuttelevia ja herkullisia. Kuitenkin samalla installaatio tuntuu luotaantyöntävältä ja arvaamattomalta, vaikka tämän kokemuksen syytä on vaikea sanoittaa.
Corinna Helenelund: Natt igen (2016)
Katsoin näyttelyä pitkään yksin galleriassa ja ajatukset alkoivat kehittyä nopeasti toiminnalliseen suuntaan. Mitä jos alkaisin estottomasti hyödyntää Helenelundin luoman maiseman tarjoamia mahdollisuuksia: niitä nimittäin riittää. Voisin makoilla teltassa outojen käsityynyjen kanssa, ryömiä tunnelissa ja asettua oleilemaan ihanan plyysipintaisen puunrungon oksanhaaraan, johon juuri ehkä jotenkin mahtuisin. Voisin kiemurrella pötkylöiden joukossa ja kääriytyä niiden lomaan. Sitten voisin vielä väijyä gallerian oven läheisyydessä olevan muurin takana ja säikytellä sieltä sisään tulevia. Tämä valkoisista pressukankaisista säkeistä tehty kova rakennelma poikkeaa kaikesta muusta punertavasta pehmeydestä. Gallerian suuret ikkunat antavat kaiken näyttelytilassa tapahtuvan näkyä kadulle, mutta jonkinlaisen suojaavan rajan Helenelund on tehnyt ulkomaailman ja installaation rajamaalle.
Natt igen on vahvasti näyttämöllinen installaatio. Se on maisema, joka ikään kuin odottaa toimintaa. Liikettä tai ääntä installaatiossa ei ole, mikä tuntuu nimenomaan niiden puutteena: teoksen mykkyytenä ja painostavana staattisuutena. Tässä asetelmassa katse kääntyykin luontevasti katsojan mieleen ja ruumiiseen. Rajat häilyvät: teoksen ja katsojan välinen, galleriatilan ja kadun, yksityisen ja julkisen.
Näyttelyä saattelevassa tekstissä kuraattori Markus Åström kirjoittaa, että Helenelundin taiteellinen työskentely tapahtuu orgaanisessa yhteydessä hänen mielen ja kehon toimintoihinsa: ”Hän kokee taiteen taustalla tapahtuvana prosessina; jonakin, joka kehittyy itsessään tullen sitten osaksi hänen autonomista hermostoaan. Se muistuttaa ei-älyllistävää elintä, joka sykkii hänen oman kehonsa ulkopuolella.” Ehkä tästä kumpuaa Natt igen -installaation välittömyys, joka vetoaa myös katsojan ei-rationaalisiin puoliin. Toisaalta mieleen tulee myös jonkinlaista jatkumoa ja kontekstia, johon Helenelundin taide voi paikantua, sillä täydestä tyhjiöstä kenenkään taide ei syki esiin. Ajattelen esimerkiksi sellaisia ruumiillisuuden, oudon ja feminiinisen alueilla toimivia omalakisia taiteilijoita kuin Pipilotti Rist, Nathalie Djurberg, Yayoi Kusama ja Louise Bourgeois. Ehkä nämä tekijät ovat majoittuneet myös jonnekin Helenelundin tietoisuuden uumeniin.
Toivon, että Helenelund onnistuu jatkossakin välttämään tarpeetonta itsetietoisuutta tekemisessään, pystyy vaalimaan työrauhaa ja onnistuu olemaan katsomatta itseään liikaa ulkopuolelta. Katsoja nauttii ajatuksesta, että seuraavissa teoksissa hänen menonsa voisi kohota aina hillittömämpiin sfääreihin.
Corinna Helenelund: Natt igen
Sinne 25.11.–18.12.2016
Iso Roobertinkatu 16, 00120 Helsinki
Ti-su 11–17