William Kentridge: Ajan monet ulottuvuudet

Sini Mononen 22.7.2014

Aika ei ole viivaa vaan ulottuvuus, samantapainen kuin avaruuden ulottuvuudet. Kun kerran avaruutta voi taivuttaa niin aikaakin voi, ja jos tietäisi tarpeeksi ja osaisi liikkua valoa nopeammin, voisi matkustaa taaksepäin ajassa ja olla kahdessa paikassa yhtäaikaa.
Margaret Atwood

Katsoin kellosta aikaa, enkä katsonut. Katsoin kelloa, en aikaa.
Juho Nieminen

William KentridgeEtelä-Afrikkalainen William Kentridge (s. 1955) on maailmalla laajalti juhlittu taiteilija, jonka teokset ovat toimineet vetonauloina muun muassa New Yorkin MOMASSA ja Kasselin Documentassa. Tänä kesänä Kentridgen teoksia nähdään Espoon EMMAssa. Kasselin Documentaan tilaustyönä syntynyt The Refusal of Time (2013) käsittelee aikaa ja sen eri ulottuvuuksia kolonialistisessa ja post-kolonialistisessa Afrikassa. Sen rinnalle on tuotu esiin Saastamoisen säätiön kokoelmaan kuuluva hiilianimaatio Other Faces (2011).

Näyttelyssä olevien teosten taustoihin pääsee sukeltamaan taiteilijan videotervehdyksen kautta, jonka hän on tehnyt erityisesti EMMAn näyttelyvieraille. Videotervehdyksessään Kentridge esiintyy kolmena hahmona: haastattelijana sekä negatiivisena ja positiivisena itsenään. Haastattelija-Kentridge kysyy kysymyksen – jonkin klassisen, kuten ”Kuinka teette yhteistyötä säveltäjän kanssa?” – jonka vastauksesta Kentridgen molemmat puolet kinastelevat. Kentridgen itseanalyysi on hulvatonta. Se etenee alter egojen toistensa sättimisestä haastattelija-Kentridgen anteeksipyyntöihin. Videotervehdys on oiva johdanto töihin, joissa on vakavista aiheista huolimatta runsaasti huumoria.

The Refusal of Time on viisikanavainen osin animoitu videoinstallaatio, johon kuuluu tilaan sijoitettu suuri jatkuvasti jauhava mäntä, katonrajaan ripustetut peltiset äänitorvet sekä sikin sokin asetellut tuolit, joille yleisö voi asettua reilu puolituntista teosta kokemaan. Ajan teemaa varioivat seiniin nojaavat pahviset kyltit, joihin on kirjoitettu erilaisia lukusuhteita, kuten 1/14 tai 1/16. Ne muistuttavat tapaa hahmottaa musiikki liikkeenä ajassa. Musiikki nouseekin teoksessa merkittävään rooliin. The Refusal of Time on monin tavoin rytmikäs, ajan teemaa audiovisuaalisesti varioiva teos. Elokuvallisia sävyjä sisältävästä musiikista vastaa aikaisemmin muun muassa HBO:n ja BBC:n televisiosarjoihinkin musiikkia säveltänyt eteläafrikkalainen Philip Miller. Videokanavista galleriatilaan levittäytyvä installaatio tekee kokemuksesta erityisen audiovisuaalisen. Kokemus laajenee keholliseksi, kun yleisö joutuu kääntyilemään tuoleillaan nähdäkseen kaikki viisi kanavaa ja niillä pyörivät itsenäiset jaksot.

The Refusal of Time alkaa viidellä kuvalla metronomeista. Aivan aluksi metronomit nakuttavat samassa rytmissä. Sitten joku astuu muista syrjään ja aloittaa uuden pohjapoljennon. Lopulta rytmit ovat eriytyneet toisistaan. Lopputulos kuulostaa siltä, kuin esiin olisi nostettu monta päällekkäistä ja erillistä rytmistä maisemaa. Tästä eteenpäin kaikki viisi kanavaa tarkastelevatkin ajan tematiikkaa osin samanrytmisesti, osin omasta näkökulmastaan. Yhtenevät jaksot eivät ole koskaan kuitenkaan täysin samanlaisena esitetty. Yleisön asettelu ympäri galleriatilaa korostaa yhteisen kokemuksen yksityisyyttä: jokainen tilassa olija kokee teoksen eri näkö- ja kuulokulmasta.

The Refusal of Time

The Refusal of Time käsittelee ajan olemusta erilaisten temaattisten jaksojen kautta. Esillä ovat ainakin rakastuneen aika, kolonialistinen aika, apartheidin aika, avaruuden aika sekä epäkunnossa olevien kellojen aika. Teos pohjautuu osin Kentridgen ja fyysikko Peter Galisonin keskusteluihin suhteellisuusteoriasta, imperialistisesta ajan tulkinnasta, mustista aukoista ja säieteoriasta. Yleisinhimillistä ajan pohdintaa löytyy erityisesti humoristisista tanssijaksoista, jotka ammentavat afrikkalaisesta liikekielestä, mutta puhuvat varsin universaalia kieltä. Teoksen koreografian on tehnyt pääroolin tanssiva Dada Masilo, joka nähtiin myös tämän vuoden Kuopio tanssii ja soi –festivaalilla joutsenlampivariaatioidensa kanssa. Aina välillä gallerian seinillä nähdään ajan rattaassa tarpomassa myös taiteilija itse.

Teoksena The Refusal of Time on monitulkintainen. Se venyttää ajan pois järjestetystä lineaarisuudesta, joka on erityisesti luterilaiselle maailmalle tyypillinen tapa ymmärtää aika. Esiin nousevat ajan erilaiset hallintamuodot, kuten valloittajan aikakäsitys, jossa alkuperäisyhteisölle luotiin kolonalisoijan askelmerkeillä uusi ajantaju. Samalla teos taipuu ajan avaruuteen ja useisiin potentiaalisiin aikoihin. Omaa aikaansa etsiviä kulttuurisia toisia löytyy kaikkialta – tälle tulkinnalle teos antaa myöskin tilaa, joskin sen kieli on paljolti afrikkalaisesta perinteestä ammentava. Virallisen aikakäsityksen kieltävät voivat olla yhtä lailla apartheidin ikeestä murtautuvia, yksilöllistä aikaansa kellokortein aidatussa maailmassa etsiviä, ihmisenä olemisen ajallisuutta pohtivia tai avaruuden mittaamattomuuden edessä ajan mittaamisen relevanttiutta epäileviä. Ajan kokemus on paitsi kulttuurinen mutta myös yksilöllinen. Teos muistuttaa niin ikään modernin maailman tavasta juurruttaa aika osaksi kehollista kokemusta. Aika ja sen hallinta asuvat eleissä: vasemman ranteen kohottaminen ajan tarkistamiseksi on muuttunut taskun pohjalta puhelinta hamuavaksi kädenliikkeeksi. The Refusal of Time –teoksesta löytyy yleisinhimillinen ulottuvuus, joka haastaa havaitsemaan oman kokemusmaailman aikaa määrittävät mitat ja yksiköt. Teos kehottaa kieltäytymään annetusta aikakäsityksestä ja kokeilemaan toisia tapoja kokea aika ja maailma.

The Refusal of Time

Other Faces on The Refusal Timea paikallisempi. Se kuvittaa hiilianimaationa Johannesburgin poliittista maisemaa. Other Faces kietoutuu Johannesburgin historiaan fiktiiviseen kiinteistömoguli Soho Ecksteinin kautta. Soho Eckstein on seikkaillut aikaisemmin Kentridgen yhdeksänosaisessa Drawings for Projection –sarjassa (1989–2003). Eckstein raiskaa Johannseburgin maiseman bisneksellään ja elää moraalittoman valloittajan elämää. Juutalaisen kauppiaan stereotypiaa muistuttavalle Soho Ecksteinille kaikki tuntuu olevan mahdollista. Mahdollisuudet syntyvät resursseista, joita Eckstein ammentaa väsymättömästi Johannesburgin luonnosta ja paikallisväestön selkärangasta. Muiden elämästä ja ajasta on tullut hänen henkilökohtaista omaisuuttaan.

Alun lainaukset:

Atwood, Margaret 1989, Kissansilmä, suom. Matti Kannosto. Helsinki: Kirjayhtymä.
Nieminen, Juho 2013, Saattaa sisältää pähkinää, Helsinki: Helsinki Poetry Connection.

Kuvat:
Teoskuvat: Ari Karttunen/EMMA
Kentridgen henkilökuva: Thys Dullaart. Courtesy of the artist and Marian Goodman Gallery, Paris and New York.

Katso myös Saara Hacklinin arvio Kasselin Documentasta Mustekalassa.

William Kentridge
The Refusal of Time & Other Faces
18.6.–14.9.2014
Espoo Museum of Modern Art EMMA