Instituutiokritiikki 3/2020, vol. 79

Instituutiokritiikki-teemanumero
Kuva: Emmet / Pexels.com

”Haluamme keskustella instituutioista myös siksi, että ne ansaitsevat laadukasta ja punnittua kritiikkiä. Tämän teemanumeron eetoksena on ajatus siitä, että instituutiokritiikissä on kyse instituutioista välittämisestä.”

Pääkirjoitus

Suomi on yksi demokraattisimmista maista, mutta täälläkin taideala ja sen instituutiot ovat vahvasti tietyn taustaisten – valkoisten ja keskiluokkaisten –  ihmisten hallussa. Instituutioilla on valtaa, mikä on aina tärkeä peruste keskustella niistä ja tarkastella niitä kriittisesti. Instituutiot eivät ole ikuisia, täydellisiä ja erehtymättömiä, vaan jatkuvan kehityksen ja muutoksen keskellä. Ne pystyvät myös itsekriittisyyteen.

Lähiluvussa näyttelyt – Puheenvuoro selkeän taidepuheen puolesta

”Ei ole asianmukaista vaatia ihmisiltä tiettyä koulutustaustaa, jota yhteiskunta ei heille tasavertaisesti ole ollut tarjoamassa ennen museoon astumista. On museon tehtävä pystyä kertomaan ihmisille heidän lähtökohdistaan riippumatta, miksi tietyt esineet on haluttu säilyttää ja laittaa esille.”

Arts for Equ(al)ity: Cheerleading Change in the Helsinki Art Institutions

”There is indeed a need for a multitude of approaches with different strategies, yet we, as the agents in this art scene without institutional backing, are a small number of people with very limited resources and next to no support from any media. Trying multiple approaches requires an investment from our time and resources that with the current structures we cannot afford. We need to be able to imagine alternative sites in which we can fight for equity, and practice the values we believe in, leading change instead of cheerleading it.”

Ilmastokriisi, korona ja taidekenttä: miltä näyttää museoiden uusi normaali?

”Koronakevään aikana keskustelu taiteen ja museoiden merkityksestä on käynyt kuumana. Monelle museolle ovien sulkeminen tarkoittaa syvää lovea budjettiin. Samalla se on innostanut organisaatioita miettimään uusia toimintatapoja ja pohtimaan oman olemassaolon merkitystä. Monille alan toimijoille covid-19 oli myös syy siirtää toiminta verkkoon. Toisaalta kaikille organisaatioille tämä ei ollut mahdollista.”

How Institutions Think – Thinking like a Parahost

”Parahosting is a practice of doing something ‘other than’, ‘beside’, ‘outside’, or ‘auxiliary’ to, and operating at a distance from the main act of curating exhibitions. Through acts listening and taking care of para-guests, para-sites, and para-institutions, ‘parahosting’ is an essential means of working together without boundaries or containment.”