”Haluamme keskustella instituutioista myös siksi, että ne ansaitsevat laadukasta ja punnittua kritiikkiä. Tämän teemanumeron eetoksena on ajatus siitä, että instituutiokritiikissä on kyse instituutioista välittämisestä.”
Numeron ovat toimittaneet Saara Karhunen ja Jutta Emilia Tynkkynen.
Suomi on yksi demokraattisimmista maista, mutta täälläkin taideala ja sen instituutiot ovat vahvasti tietyn taustaisten – valkoisten ja keskiluokkaisten – ihmisten hallussa. Instituutioilla on valtaa, mikä on aina tärkeä peruste keskustella niistä ja tarkastella niitä kriittisesti. Instituutiot eivät ole ikuisia, täydellisiä ja erehtymättömiä, vaan jatkuvan kehityksen ja muutoksen keskellä. Ne pystyvät myös itsekriittisyyteen.
”Instead of being the institution’s opponent, institutional critique can become the developer and re-inventor of art and non-art museums, as well as other cultural spaces, such as galleries, festivals and theatres.”
”Ei ole asianmukaista vaatia ihmisiltä tiettyä koulutustaustaa, jota yhteiskunta ei heille tasavertaisesti ole ollut tarjoamassa ennen museoon astumista. On museon tehtävä pystyä kertomaan ihmisille heidän lähtökohdistaan riippumatta, miksi tietyt esineet on haluttu säilyttää ja laittaa esille.”
”There is indeed a need for a multitude of approaches with different strategies, yet we, as the agents in this art scene without institutional backing, are a small number of people with very limited resources and next to no support from any media. Trying multiple approaches requires an investment from our time and resources that with the current structures we cannot afford. We need to be able to imagine alternative sites in which we can fight for equity, and practice the values we believe in, leading change instead of cheerleading it.”
”Koronakevään aikana keskustelu taiteen ja museoiden merkityksestä on käynyt kuumana. Monelle museolle ovien sulkeminen tarkoittaa syvää lovea budjettiin. Samalla se on innostanut organisaatioita miettimään uusia toimintatapoja ja pohtimaan oman olemassaolon merkitystä. Monille alan toimijoille covid-19 oli myös syy siirtää toiminta verkkoon. Toisaalta kaikille organisaatioille tämä ei ollut mahdollista.”
”Parahosting is a practice of doing something ‘other than’, ‘beside’, ‘outside’, or ‘auxiliary’ to, and operating at a distance from the main act of curating exhibitions. Through acts listening and taking care of para-guests, para-sites, and para-institutions, ‘parahosting’ is an essential means of working together without boundaries or containment.”