30.9.2007 Virve Sutinen haastattelee Marja Sildea
Virve Sutinen: /teatteri.nyt on nimi, joka paljastaa festivaalin luonteen tekona. / viittaa siihen taiteelliseen todellisuuteen, jossa eri taiteenlajien väliset rajat ovat kauan sitten menettäneet merkitystään. Nykyesityksille on usein tyypillistä, että niitä kuvattaessa ajautuu käyttämään / -merkkiä, joissain yhteyksissä puhutaan jopa slash –taiteesta.
. viittaa puolestaan aikaan ja aikakäsitykseen, joka ei ole koherentti ja tasainen, vaan nykäyksin ja katkoksin etenevä. Aikakäsitystä korostaa vielä nyt-sana, mikä puolestaan viittaa historiaan ja menneisyyteen. Se on myös huuto: nyt!
Teatteri on konteksti, joka tarjoaa festivaalille mahdollisuuden tutkia nykyesityksille tyypillisiä ilmiöitä. Se korostaa myös sitä yhteyttä, joka on osittain kadonnut teatterin kokeellisen, moni- ja poikkitaiteellisten prosessien väliltä. Lisäksi teatteri on sosiaalinen käytäntö, joka tuo ihmiset yhteen, ei välttämättä samaan aikaan tai edes samaan paikkaan, mutta useimmiten se edelleen toimii ainakin kuvitteellisen yhteisöllisyyden varassa. Teatteri-sanan käyttöön liittyy meille myös annos nostalgiaa, mitä monet esitystaiteen tekijät haluavat välttää.
– Miten itse suhtaudut teatteriin?
Kiasma-teatteri
Marja Silde : Juureni ovat teatterissa. Teatterilla tarkoitan tässä draamatekstilähtöistä, näyttelijä-ohjaajakeskeistä, näyttämökuvaltaan ja yleisösuhteeltaan ramppiin perustuvaa traditiota, jossa työnkuvat ovat eriytyneet. Kyseenalaistamalla näitä esityksen peruspilareita, liityn osaksi teatterin traditiota. Näin ajatellen kyseenalaistaminen ei tarkoittaisi kohdallani katkosta. Haluan kuitenkin, että kyseenalaistamisen trendi näkyy kohdallani taidelajin määrittelyssä; nykyteatteriksi nimeäminen on siksi paikallaan ja osoittaa, että tunnen tarvetta eron tekemiseen. Nyky-sana viittaa minulle lisäksi tietoisuuteen eri taiteenlajien ja niiden reunailmiöiden kotimaisista ja kansainvälisistä nykytrendeistä ja mahdollisuudesta avautua niitä kohti. Itseäni kiinnostaa eniten esityksen ja elämän/todellisuuden suhde tai pikemminkin niiden toisiinsa vuotaminen. Taiteen ja muiden elämänalojen repeytyminen toistensa vyöhykkeille himottaa.
VS: Kiasma-teatteri on pyrkinyt olemaan diskursiivinen “taidelaitos”, joka tarjoaa taiteilijoille tilan ja kontekstin tutkia ja kokeilla, ottaa riskejä. Enemmän kuin tuotantolaitos, sen on voinut ymmärtää tietämisen (informaation) kentäksi, älyllisen vaihdon taloudeksi tai kulttuuristen kamppailujen areenaksi. Suureksi osaksi tämä on ollut Kiasma-teatterin “henkistä” pääomaa ja osaamista taloudellisten puuttuessa. /teatteri.nyt on pyritty tekemään yhdessä taiteilijoiden kanssa ja tuomalla yhteen tekijöitä, tuottajia ja kuraattoreita. On väitetty, että taiteilijoista tulee taiteellis-kriittisten palveluiden tuottajia.
– Millaisena näet oman roolisi taiteilijana? Mitkä asiat motivoivat sinua toimintaan ja tekemiseen? Miten koet oman toimijuutesi?
Marja Silde: Esitysten tekeminen mahdollistaa ajattelun ja toiminnan toisten kanssa, ja yhteyden kokeminen on aina ollut minulle tärkeää. Itse esitys on minulle ehkä jonkinlainen ruumiin jatke, jolla voi kurottua toisia kohden ja yrittää koskettaa. Esitys on myös minulle tapa osallistua sekä taiteen sisäiseen että yhteiskunnalliseen keskusteluun. Teen siis esityksiä myös muille teatterintekijöille (siis kavereillekin).
VS: Kymmenen vuotta on tehnyt Kiasma-teatterista paikan. Ohjelma on ollut sarja ehdotuksia ja repäisyjä, joiden arvo on ollut vahvasti sidoksissa epähierarkkiseen, kaoottiseen, vaikeaan, tottelemattomuuteen, töhryisyyteen ja poliittiseen. Toiminta on osa Kiasmaa julkisena tilana, jonka voi ajatella laajenevan myös talon ulkopuolelle.
– Missä on oma paikkasi juuri nyt? Kysymys koskee niin konkreettista esitystilojen ja -paikkojen valintaa kuin myös yleisemmin paikkaasi tulevaisuudessa?
Marja Silde: Helpotuksekseni huomaan, etten ole enää pohtinut paikkaani tai ammatti-identiteettiäni enkä kanna siitä huolta. Paikkani löytyy monen asian risteyksestä; kirjoitan teatterista, opetan, siivoan, jatko-opiskelen, teen teatteria/taidetta, hoidan lastani, tuuraan teatterimme tuottajaa, mentoroin… Oikeastaan paikkani heijastaa sitä, mikä minua kiinnostaa taiteessakin: taiteen ja eri elämänalojen sekoittuminen ja rinnakkaisuus. Paikkaani ei liity puutteen tai muuttamisen halun kokemista. Lähtökohtaisesti taide ja muut elämänalat ovat minulla erillään ja etsin innolla niiden välille vuoropuhelua, sen erilaisia variaatioita.
VS: Mikä sinulle on/oli /teatteri.nyt -projektissanne (esityksessä, installaatiossa tms.) erityisen tärkeää?
Marja Silde: Kaikissa prosesseissa – myös tässä – vaikuttavinta minulle ovat olleet ne ihmiset, joiden kanssa työtä teen. Tärkeimmät havaintoni liittyvät sellaisiin asioihin kuin, miten lepäämisen ja duunin tekemisen vuorottelu kannattaisi järjestää, jotta aihe alkaisi tehdä työtä meidän puolesta (se kannattaa järjestää niin, että lepoa on paljon). Tai miten paljon edellyttää itseltä tai muilta sitoutumista; ehkä vähän vapaampi oleskelu, hengailukin, tuo tarvittavaa ilmaa yhdessä olemiseen. Tiivis ja intensiivinen yhdessä tekeminen luo varmaan ryhmään koheesiota, mutta jotenkin koen, että elämä voisi valua meihin säännöttömästikin. Varmaan ryhmän nuoret ovat tuoneet eniten tätä tatsia meidän yhteisolemiseen.
Ja muut työryhmäläiset:
Katja Hallas: –Tässä produktiossa on ollut paras anti se, että on saanut käyttää esitystaidetta tutkimusvälineenä, kun kohteena ovat olleet oma kaupunki ja täällä elävät ihmiset sekä nyt että ennen omaa aikaani. Olen kokenut harjoitusprosessissa inhon suojaavan minua vaaralta sekä inhon estävän minua kokemasta elämän täyteläisyyttä.
Juha Sääski: – Minulle Likaisia juttuja -esityksessä on tärkeää oleskelu inhon tunteen kanssa. Inhon katsominen, pohtiminen, ja kokemus siitä, että inhon tunne liukenee helposti pois, kun sitä tarkkailee, havainnoi ja erittelee. Silti sille ei tule immuuniksi.
Marja Skaffari: – Ajatella asioita, joita useimmiten ei haluaisi ajatella, koska niiden olemassaolon myöntäminen ja niiden kanssa oleminen tekee elämästä ihan liian monimutkaista. Raapia pintaa ja katsoa, mitä alla lymyää.
Marja Silde kuuluu Teatteri Venuksen ”Likaisia juttuja” –työryhmään. Esityksen ensi-ilta 16.10. klo 17 Kiasma-teatterissa. Muut esitykset: 10.10. klo 18, 20.–21.10. klo 17.